Ennin kuulumisia

Enniltä tosiaan leikattiin tässä reilu kolme viikkoa sitten suusta kielen alta kasvavat ylimääräiset ”lärpäkkeet” pois. Eläinlääkärin mielestä kyseessä oli sylkirauhasen liikakasvua, joka on aiheutunut jostain pitkittyneestä tulehdustilasta.

Tässä kuvaa isommasta lärpäkkeesrä, toisella puolella oli pienempi.

Ennin operaatio oli sujunut ilmeisesti hyvin, ”lärpäkkeissä” oli ollut isoja verisuonia, joiden takia suuhun oli pitänyt laittaa muutamia itsestään sulavia tikkejä. Hain Ennin jo muutaman tunnin päästä kotiin nukkumaan, kun se ei oikein osaa olla huutamatta vieraassa paikassa…

Kotona sitten alkoi toipuminen, joka sai jo heti leikkauspäivänä minut hermoromahduksen partaalle… Enni oli sitten muutaman tunnin nukkunut nätisti vieressäni sohvalla ja kun se alkoi enemmän olemaan hereillä, ajattelin että vien sen pissalle ulos. Valitettavasti emme päässeet kuin eteiseen, kun Enni alkoi yökkäämään rajun näköisesti ja sitten se verenvuoto alkoi. Paniikissa nappasin koiran kainalooni ja menimme takaisin sohvalle huilaamaan ja katsomaan että tyrehtyykö veren vuoto, vai täytyykö lähteä lääkäriin takaisin.

Veren vuoto vaikutti tyrehtyvän, mutta hetken päästä sitten huomasin että verenvuoto oli vähentynyt, mutta ei kokonaan tyrehtynyt. Soitin sitten lääkäriin ja kävin tarkistuttamassa että kaikki on kunnossa ja onneksi oli! Toinen puoli tihutti edelleen lääkärissä vähän verta, mutta tikit olivat onneksi paikoillaan ja kiinni ja suu näytti lääkärin mielestä oikein hyvältä. Lähdin kotiin vähän rauhallisemmalla mielellä ja ohjeena antaa koiralle kylmää vettä tyrehdyttämään verenvuotoa ja ruokaa vasta seuraavana päivänä.

Seuraavana päivänä minä olin tietysti itse töissä, joten aamulla aikainen herätys ja Enni varmuuden vuoksi töihin mukaan. Veren vuoto oli onneksi tyrehtynyt yön aikana ja Enni söi vähän pehmeää ruokaa.

Toisena toipumispäivänä Enni oli jo sen verran paljon parempi, että uskalsin jättää sen työpäivän ajaksi kotiin nukkumaan. Enni söi myös illalla jo ihan ihmeen reippaasti ruokansa.

Toipuminen sujui oikein hyvin ja tällä hetkellä Enni on oma rakas itsensä. Meille tuotti toipumisaikana ongelmaa vain tämä pehmeä ruoka, sillä Enni on nyt syönyt tässä hetken jo Hauhau:n nappulaa, joka maistuu Ennille todella hyvin, mutta tuntui turpoavan yllättävän hitaasti. Ostin sitten Hauhau:n niitä märkäruokia helpottamaan elämääni ja hetken se niin toimikin, mutta valitettavasti seuraavan päivän illalla Ennille tuli kauhea ripuli! Luulin aluksi että  ripulin aiheutti kipulääke, jonka sitten lopetin, mutta tilanteen rauhoituttua annoin märkäruokaa uudestaan ja ripuli palasi. Ripuli on ihan niin rajua, että jopa veritippoja tuli lattioille.

Nyt tilanne on jo onneksi sellainen että Enni syö kovia nappuloita, suu näyttää todella hyvältä ja koira on kun ei olisi ikinä leikkauksessa ollutkaan.