Agilitykisat Liedossa

Kävimme tänään Rillan kanssa Liedossa TSAU:n kisoissa ja oi että, kun jäi tästä päivästä hyvä fiilis, vaikka ei siis tullutkaan sitä viimeistä luvaa! Mutta kaikilta radoilta kepit onnistuneesti ensimmäisellä yrittämällä!

Ensimmäisellä agilityradalla unohdin ohjata ja Rilla juoksi yhden hypyn ohi ja vauhdilla kerkesi hyppäämään sitten jo seuraavan hypyn. Lisäksi rengas meni rikki ja loppusuoralla Rilla juoksi taas yhden hypyn ohi.

Toinen agilityrata oli muuten myös oikein hieno, mutta kiirehdin yhdessä kohtaa liikaa ja Rilla juoksi pituuden ohi ja sen jälkeen väärälle hypylle.

Hyppyradalla saimmekin sitten ainoastaan 5 virhepistettä, kun yksi rima tuli alas. Ja tältä radalta ei tullutkaan yhtään nollatulosta, joten olimme Rillan kanssa sitten palkintopallilla. Voitto vitosella.

Rillalla on nyt tässä viimeaikoina tosiaan ilmennyt sitä kiehumista kisapaikoilla ja sen ansiosta myös radat menevät helposti plörinäksi. Yleensä Rilla odottaa autossa ja tuon sen vasta juuri ennen suoritusta vasta halliin, mutta tänään päätin kokeilla toista taktiikkaa. Hain Rillan melkein heti rataan tutustumisen jälkeen  halliin sisälle ja sitten namin avulla yritin saada sen rauhoittumaan ja tekemään jotain ”istu/maahan”-temppuja. Yllättävän hyvin Rilla pystyi olemaan hallissa odotellessa, pienellä tärinällä ja kuolaamisella selvittiin :D

Toki ongelmia oli edelleen esimerkiksi lähdössä pysymisen kanssa, mutta nyt Rilla ei varastanut sentään niin törkeästi, kun viime kisoissa. Mutta ajatuksena minulla on ollut nyt tässä ylipäätään alkaa treenaamaan tottelevaisuutta enemmän (agilityn ohella tietysti), jos siitä sitten saisi apua myös tähän meidän paikallaan pysymiseen.

Ennin kuulumisia

Enniltä tosiaan leikattiin tässä reilu kolme viikkoa sitten suusta kielen alta kasvavat ylimääräiset ”lärpäkkeet” pois. Eläinlääkärin mielestä kyseessä oli sylkirauhasen liikakasvua, joka on aiheutunut jostain pitkittyneestä tulehdustilasta.

Tässä kuvaa isommasta lärpäkkeesrä, toisella puolella oli pienempi.

Ennin operaatio oli sujunut ilmeisesti hyvin, ”lärpäkkeissä” oli ollut isoja verisuonia, joiden takia suuhun oli pitänyt laittaa muutamia itsestään sulavia tikkejä. Hain Ennin jo muutaman tunnin päästä kotiin nukkumaan, kun se ei oikein osaa olla huutamatta vieraassa paikassa…

Kotona sitten alkoi toipuminen, joka sai jo heti leikkauspäivänä minut hermoromahduksen partaalle… Enni oli sitten muutaman tunnin nukkunut nätisti vieressäni sohvalla ja kun se alkoi enemmän olemaan hereillä, ajattelin että vien sen pissalle ulos. Valitettavasti emme päässeet kuin eteiseen, kun Enni alkoi yökkäämään rajun näköisesti ja sitten se verenvuoto alkoi. Paniikissa nappasin koiran kainalooni ja menimme takaisin sohvalle huilaamaan ja katsomaan että tyrehtyykö veren vuoto, vai täytyykö lähteä lääkäriin takaisin.

Veren vuoto vaikutti tyrehtyvän, mutta hetken päästä sitten huomasin että verenvuoto oli vähentynyt, mutta ei kokonaan tyrehtynyt. Soitin sitten lääkäriin ja kävin tarkistuttamassa että kaikki on kunnossa ja onneksi oli! Toinen puoli tihutti edelleen lääkärissä vähän verta, mutta tikit olivat onneksi paikoillaan ja kiinni ja suu näytti lääkärin mielestä oikein hyvältä. Lähdin kotiin vähän rauhallisemmalla mielellä ja ohjeena antaa koiralle kylmää vettä tyrehdyttämään verenvuotoa ja ruokaa vasta seuraavana päivänä.

Seuraavana päivänä minä olin tietysti itse töissä, joten aamulla aikainen herätys ja Enni varmuuden vuoksi töihin mukaan. Veren vuoto oli onneksi tyrehtynyt yön aikana ja Enni söi vähän pehmeää ruokaa.

Toisena toipumispäivänä Enni oli jo sen verran paljon parempi, että uskalsin jättää sen työpäivän ajaksi kotiin nukkumaan. Enni söi myös illalla jo ihan ihmeen reippaasti ruokansa.

Toipuminen sujui oikein hyvin ja tällä hetkellä Enni on oma rakas itsensä. Meille tuotti toipumisaikana ongelmaa vain tämä pehmeä ruoka, sillä Enni on nyt syönyt tässä hetken jo Hauhau:n nappulaa, joka maistuu Ennille todella hyvin, mutta tuntui turpoavan yllättävän hitaasti. Ostin sitten Hauhau:n niitä märkäruokia helpottamaan elämääni ja hetken se niin toimikin, mutta valitettavasti seuraavan päivän illalla Ennille tuli kauhea ripuli! Luulin aluksi että  ripulin aiheutti kipulääke, jonka sitten lopetin, mutta tilanteen rauhoituttua annoin märkäruokaa uudestaan ja ripuli palasi. Ripuli on ihan niin rajua, että jopa veritippoja tuli lattioille.

Nyt tilanne on jo onneksi sellainen että Enni syö kovia nappuloita, suu näyttää todella hyvältä ja koira on kun ei olisi ikinä leikkauksessa ollutkaan.

Toinen luva!

Käytiin Rillan kanssa lauantaina Liedossa agilitykilpailuissa ja voitettiin ensimmäinen nollalla ja saatiin toinen luva! Oi että olin niin tyytyväinen, kun onnistuttiin taas ja hienosti vielä!

Seuraavat kaksi kisaa menivätkin taas keppien osalta plörinäksi ja viimeisellä radalla Rilla myös tiputteli useita rimoja alas.

Tällä kertaa sain videokuvaa kahdelta ensimmäiseltä radalta, joita olen nyt jälkikäteen yrittänyt oikein ajatuksella katsoa. 

Eka kisa, voitto rata oli mielestäni todella hieno, ensimmäistä kertaa Rillan kanssa suorituksen jälkeen oloni oli todella hyvä ja tyytyväinen (yleensä olo on vain vähän kauhistunut ja mietin että mitä äsken mahtoi tapahtua :D). Sain jotenkin pidettyä itseni todella rauhallisena ja siten myös ohjasin Rillaa rauhallisemmin ja paremmin. Ja Rillahan siis menee aina tosi hienosti, kun minä vain saan ohjattua oikein. Tällä radalla tuli yksi läheltä piti tilanne, kun Rilla ei kääntynytkään yhden hypyn jälkeen oikealle, niin kuin kuvittelin, vaan kääntyi vasemmalle. Rilla onneksi kiersi sitten esteen todella hienosti, eikä siis hypännyt samaa hyppyä uudestaan! 

Toisella radalla sitten Rilla meni kepeille vasta kolmannella kerralla, se juoksi taas suoraan sinne jonnekin kolmannen kepin paikkeille. Ero minkä yksi kaverini minulle sanoi, verrattuna siihen voitto rataan oli se, että ensimmäisellä radalla käskytin Rillan kepeille sanomalla ”kepitkepitkepit” ja tällä radalla sanoin vain kerran ”kepit”. En tiedä onko sillä oikeasti mitään vaikutusta asiaan, mutta seuraavissa kisoissa meinaan kokeilla käskyttää Rillan kepeille useammalla käskyllä. Tietysti tulo kepeille oli ihan erilainen näillä kepeillä, mutta kyllä se suoraan ja lujaa kepeille meno siellä treenikentällä on onnistunut…

Viimeisellä radalla sitten (jota ei edes kuvattu) meno oli muutenkin niin sekavaa, että rimojen pudottelun jälkeen Rilla sitten meni kepeille vasta toisella yrittämällä, vaikka minusta kepeille meno olisi pitänyt siinä kohtaa olla koiralle todella helppoa…

Mutta se mikä on tärkeä tästä kisapäivästä, on se että minulle jäi taas hyvä fiilis! Radat olivat kuitenkin (kuulemma) hyvän näköistä menoa, vaikkakin ne muutaman rimat tippuili (mutta vika taisi olla minun ohjauksessa) ja kepit olivat edelleen vähän haasteelliset. Nyt vaan lisää treeniä keppien kanssa ja kohti seuraavia kisoja!

Keppitreeniä

Olen nyt käynyt useamman kerran treenikentällä treenaamassa keppejä Rillan kanssa ja kyllä se koira ne kepit onneksi edelleen osaa, sillä ei vain tunnu olevan kauhean tehokkaita jarruja!

Olen ennen lähettänyt Rillan kepeille niin, että pyrin itse pysähtymään ja lähden liikkeelle vasta, kun Rilla on osunut oikeaan keppiväliin. Olen kuvitellut, että se jarruttaisi Rillaa... No, nyt tämän viime kisaviikonlopun jälkeen voin todeta, että se ei toimi meillä enää.

Nyt olen treenannut keppejä niin, että itse en enää yritä pysähdellä, vaan se on koiran tehtävä osata hakea keppien oikea väli ja jarrutta tarpeeksi sillä missä pitää. Ja muutaman pelleily kerran jälkeen Rilla alkoi löytämään itsestään jarrut.

Kävin tällä viikolla sitten Porissa agilitytreeneissä (yksittäinen kerta) ja ajatus, että nyt päästään sitten kokeilemaan keppejä kisanomaisesti. Minulla oli tosi hyvä mieli ja ajatus että kyllä me nyt osataan taas - no ei osattu. Minua harmitti niin paljon, että kotimatkalla oli pakko pysähtyä oman seuran kentälle ja mennä kokeilemaan niitä keppejä ja kappas, taas ne onnistui.

Tänään kävin nyt viimeksi treenikentällä keppejä tahimassa ja saatoin ehkä älytä mistä tämä homma kiikastaa. Minulle tosiaan puhuttiin että meillä on Rillan kanssa vireongelma, eli virettä pitäisi saada alemmas tai jotain. Mutta itse en ymmärtänyt asiaa oikein kunnolla, koska meidän ongelma on vain kepit. (Itse näen vireongelmaisen koiran juoksevan agilitykentällä sekopäisenä esteitä miten sattuu...)
No, tänään treenikentällä kun laitoin pari hyppyä keppien molempiin päihin ja pistin Rillan menemään sitä ettistakas useamman kerran, niin näin sen mitä tapahtuu kisoissa -Rilla kuumuu ja alkaa unohtaa jarruttaa kepeille.

Minun siis täytyy nyt jatkossakin yrittää aina treenikentällä saada Rilla kuumumaan tarpeeksi, että saadaan treenattua kepit lähes samalla vireellä kun kisoissa. Avuksi otan sitten verkot/ohjurit kepeille, jos ei ala osumaan oikeaan keppiväliin.

Oi että, olen nyt niin hyvällä fiiliksellä, uskon että selätämme tämän keppiongelman Rillan kanssa vielä jossain vaiheessa! Olen jopa ilmoittanut Rillan nyt jo seuraaviin kisoihin! ;)


__________________________________

Mainitsen nyt myös, että Enni on käynyt tänään leikkauksessa. Ennin suuhun kasvoi ilmeisesti sylkirauhasta, joka alkoi häiritä jäämällä hampaiden väliin, siksi ne leikattiin nyt pois. Tämä päivä on mennyt nyt minun osaltani stressatessa ja kävin jopa tässä alkuillasta eläinlääkärin luona tarkistamassa että suussa on kaikki niin kuin pitää. Ennin vointi on nyt pikku hiljaa parempaan päin ja toivon, että pahin on nyt takana. Kirjoittelen Ennin kuulumisia vielä paremmin kun vähän tässä toivutaan nyt ensin.

Että ärsyttää

Huh huh mikä viikonloppu... lauantaina Tampereella agilitykisoissa Rillalla 3 rataa ja tänään sunnuntaina Porissa Ennillä 2 rataa ja Rillalla 2 rataa.

Mitä jäi käteen? No kiukku. Okei, oltiin me Rillan kanssa molempina päivinä kerran palkinnoilla, mutta se ei nyt helpottanut asiaa. Ensin ärsytti se, että koira ei toiminut niin kuin itse kuvittelin ja sen jälkeen ärsytti se, että ärsyynnyin koiralle niin paljon.

Rilla siis mokasi kepit kaikilla radoilla, se ei saanut mentyä ensimmäisellä yrityksellä ensimmäiseen keppiväliin. Kannoin jopa koiran eilen kerran ja tänään kerran pois radalta, kun ei kepit vielä kolmannellakaan yrityksellä onnistunut. 

Nyt kotona kun miettii koko viikonloppua, niin kiukuttaa taas lisää. Minua tosiaan kiukuttaa nyt se, että hermostuin kisoissa niin paljon, kun ne kepit ei sujunut. Ehkä tarvitsisi ruveta treenaamaan Rillan keppien pujottelun lisäksi myös omaa pääkopan hallintaa. 

Tänään onneksi sain videomateriaalia meidän menosta radalla ja suorituksemme oli oikein hieno nyt kun katsoo jälkikäteen, jos niitä keppejä ei lasketa. Ja vaikka kyseisellä radalla Rilla tiputti yhden riman ja keinu oli kovin erikoinen ja Rilla ei sitä ensimmäisellä kerralla suorittanut, niin ne ei haitannut. Olisin mielelläni ottanut sen 10 virhepistettä tippuneesta rimasta ja keinusta, mutta se keppien 5 oli liikaa minulle, joka sinänsä on hassua. Minulle siis kelpaisi paljon mielummin virheet muilta esteiltä, mutta en jaksaisi enää yhtään keppivirhettä!

Kepit ovat olleet meillä nyt tosi kauan ongelmana ja pikkuhiljaa alkaa oma pää nyt asian kanssa leviävän, koska Rilla osaa kepit treeneissä oikein hyvin. Kävin viime viikollakin kokeilemassa treenikentällä keppejä ja ne onnistuivat heti ensimmäisellä kerralla. 

Aluksi tässä mietin että pidämme Rillan kanssa kisatauon, joka loppuu vasta kun kepit on kunnossa, mutta onneksi eräs ihminen kisapaikalla sanoi että kisoissa täytyy käydä treenaamassa. Nyt kun asiaa miettii, niin käyn nyt treenikentällä keppejä treenaamassa ja jos ne taas onnistuu treenatessa, niin sitten vaan treenaamme jatkossa kisoissa. Koska ihan varmana olen treeneissä itse myös aivan erilainen kun kisapaikalla kisajännityksen kanssa ja koiralla on myös aivan eri viretilat.

Ääh, en selvästi olisi saanut saada vielä sitä nollatulosta Rillan kanssa, koska nyt jotenkin varmaan oletin että rupeamme sitten saamaan niitä aina... Täytyy taas vaan muistuttaa itseä siitä että tämä on kiva harrastus koiran kanssa ja onhan meidän suoritukset oikein hienoja! Pitäisi vaan saada enemmän kuvattua omia ratasuorituksia, että voisi sitten jälkikäteen katsoa että mikä onnistui.

nyt kaikkia nukuttaa

---
Ennin suoritukset menivät noh, penkin alle. Enni päätti että ei mene putkeen, taisin lähettää sen melkein kaikille putkille kahdesti. Ensimmäisellä radalla Enni oli myös tooodella hidas ja toisella radalla kun Enni sai vauhtia, niin minulla meni pasmat ja ohjaukset sekaisin, kun se tulikin niin vauhdilla :D Ihanaa kun Ennin kohdalla minua ei haittaa niin paljoa vaikka ei tulosta tule, koska sen kanssa minulla ei ole enää mitään suurempia tavoitteita. 

Ennille tulee nyt jonkin mittainen kistauko, koska se joutuu jäämään sairaslomalle. Ennin suuhun on kasvanut kielen alle jotain ylimääräistä joka poistetaan leikkauksessa. Lääkäri sanoi että kyseessä olisi hyvälaatuista kasvua, joka leikataan vain ettei koira vahingossa pureskele sitä, mutta asiasta ollaan varmasti viisaampia sitten kun leikkaus on hoidettu. 
Toivon nyt vain koko sydämestäni, että leikkaus onnistuu hyvin ilman komplikaatioita ja että vaiva häviää sitten tällä yhdellä toimenpiteellä.
Viivin kuolemasta tulee nyt 9. päivä tasan vuosi ja se on vieläkin sellainen asia mitä en pysty hyväksymään. Ja nyt jos Ennille (tai Rillalle) vielä sattuisi jotain, että joutuisin menettämään myös tänä vuonna koiria, niin en tiedä miten kestäisin sen. 

----

Mutta todetaan tähän loppuun vielä, että on minulla kaikista virheistään ja ärsytyksistä huolimatta kaksi niin rakasta ja ihanaa koiraa!

Me tehtiin se!

Oltiin Rillan kanssa eilen Tampereella agilitykisoissa ja saatiin ensimmäinen nolla/luva merkintä kisakirjaan!

Osallistuimme kaikkiin neljään rataan, mitä ykkösille oli:

a agilityrata: 1.sija, 5 virhepistettä kepeiltä

b agilityrata: 5.sija, 10 virhepistettä kepeiltä

c agilityrata: 1.sija, nolla

d hyppyrata: hylätty, Rilla hyppäsi yhden hypyn takaisin.

Keppi virheet tulivat kaikki kepeille mennessä, kun Rilla jätti ensimmäisen keppivälin välistä ja suunnisti suoraan toiseen väliin. B radalla vasta kolmas kerta sai osumaan oikeaan väliin.

Harmittaa, kun ei tullut pyydettyä ketään kuvaamaan ratoja minulle, että olisin saanut katsoa mitä minä taas tein keppien kohdalla. Rillaa selvästi täytyy jarruttaa ja ajatuksena minulla onkin aina pysäyttää oma vauhti siksi aikaa, että Rilla osuu ensimmäiseen keppiväliin ja sitten vasta lähden liikkeelle.

C ja d radoilla sitten kepit olivat heti toinen este ja siinä sitten sain pysyttyä paikallani, kun kutsuin eka koiraa ja sitten lähetin kepeille ja homma sujui siis täydellisesti.

Tuon d radan takaisin hypätty hyppy oli sellainen, että itse en edes ymmärrä miten siinä niin kävi, koska kuvittelin Rillan hyppäävän näyttämäni hypyn ja kääntyvän sen jälkeen kanssani oikealle, mutta Rilla lähtikin siitä hypyltä minusta poispäin. Huusin koiraa, joka sitten tuli kiltisti saman hypyn kautta takaisin ja sen jälkeen jatkettiin rataa. Rata oli muuten oikein hyvä mielestäni!

Nyt on kyllä niin hyvä fiilis ja into harrastukseen ja kisaamiseen vaan noussut lisää! Tässä nyt harmittelenkin, kun olen seuraavat viikonloput vallan töissä, että seuraavia kisoja joutuu odottamaan nyt hetken.

Nollan metsästystä

Kävimme lauantaina Rillan kanssa Sastamalassa agilitykisoissa ja voi että... En tiedä nyt pitäisikö itkeä vaiko nauraa itselleni, kun ei meinaa omista virheistään millään oppia.

Meillä oli kolme rataa: hyppy ja 2 agility, kaikki radat menivät todella hienosti ja oma fiilis oli koko kisapäivästä todella hyvä.

Hyppyradan voitimme, mutta tulos oli 5, sillä Rilla kieltäytyi yhdestä putkesta. Tai siis Rilla oli putkessa jo, mutta päättikin jostain syystä kääntyä siellä ympäri. Muuten rata oli todella hyvä.

Ensimmäinen agilityrata meni sitten plörinäksi, kun itse kiirehdin ja unohdin ohjata ja katsoa missä koira menee... Rilla juoksi yhden hypyn ohi ja myöhemmin sitten vielä yksi rima tippui alas.

Toinen agilityrata oli sitten sellainen suoritus, että hakkaan omaa päätäni vieläkin seinään...
Rata oli todella hieno ja nolla siihen asti, kunnes kehun koiraa viimeisen hypyn kohdalla ja se viimeinen rima sitten tippuu siitä alas!?! Sijoitus 2, ja nollana olisimme ajan puolesta voitettu.

Tiedän, että Rilla reagoi minun ohjaukseen ja puheeseen todella herkästi (verrattuna Enniin) ja sen takia en saisi puhua mitään ylimääräistä radalla. Mutta tuli siten joku aivopieru itselle, kun avasin suuni sitten hypyn verran liian aikaisin.

Nooh, koira on ainakin tosi hieno ja ihana! Ja kaikilla radoilla kepit suoritettiin muuten sitten ongelmitta! Ei muuta kun kohti uusia kisoja, jos se nolla nyt sieltä joskus tulisi, kun niin lähellä oltu jo useasti :D

Kisapäivän palkinnot 

Agipitsi

Kuulumisia agipitseistä, näin viikon myöhässä, mutta kai parempi myöhään, kuin ei milloinkaan :D

Ilmoitin Ennin perjantaina yhdelle radalle ja saimme mielestäni hyvän yliaika nollan ja päästiin 3.sijalle palkinnoille! Näköjään siis jatkan Ennin ilmoittamista aina silloin tällöin kisoihin ja katsotaan josko saisimme ihan oikean nollan vielä uudestaan ja päästäisiin jopa palkinnoille...

Rilla Ritu Ruusunen taas päätti, että hän jättää viimeisen keppivälin taas menemättä...
Lauantaina kolme starttia ja sunnuntaina kaksi. Yksi rata onnistui viikonlopulta, se ensimmäinen lauantaina, mutta eka rima tippui ja vitosen kanssa sitten 3.sija.

Hmm. Kisapäivinä ärsytti todella paljon, tuntui että loput radoista menivät kaikki aivan penkin alle, mutta näin jälkikäteen ajateltuna oli siellä myös onnistumisia!
Rilla irtoaa todella hienosti ja alkaa hakemaan edessä olevia esteitä aina vain paremmin. Kontaktit ovat sujuneet oikein hienosti, mitä nyt Rilla varastaa välillä, mutta ottaa kontaktin silti. Suureksi yllätykseksi viikonloppuna tulikin yksi lentokeinu, minkä takia hyllytin radan, koska halusin tehdä keinun oikein.

Keppiongelmaan saimme treenivinkin, jonka kanssa toivottavasti tämä typerä viimeisen keppivälin ongelma poistuu. Täytyy yrittää saada Rilla oppimaan, ettei seuraavalle esteelle ole lupa kiirehtiä.

Kisoja tässä kyllä edelleen olen innoissani katsonut, sillä tiedän kuitenkin, että kun minä ja koira maltamme tehdä työt kunnolla, niin nolla rata voi olla saavutettu koska vain!
_______________________________________________________

Ja mainitaan nyt vielä, että kävin sitten mittauttamassa koirat SAGI:n mittauspisteellä:
Enni 29-30cm ja edelleen mini.
Rilla 44-45cm ja halutessaan ensi vuonna sitten pikkumaxi.

Agility hehkutusta

Nyt minulla on sellainen olo, että motivaatio harrastaa ja kisata agilitya alkaa kokoajan kasvamaan ja fiilis alkaa olemaan samaa luokkaa, kuin se oli silloin kun aloin kisaamaan Ennin kanssa. Minähän onnistuin tosiaan Ennin kanssa kadottamaan kisaintoni kokonaan, kun emme sitten pärjänneetkään kolmosissa ja nyt Rillan kanssa olen huomannut myös, että motivaatiota on joutunut väkisin vähän kaivamaan, varsinkin kisaamisessa. Totta kai kisapaikoilla olen sitten ollut jo ihan innoissani, mutta kisoihin ilmoittautuminen on vaatinut minulta suurta ponnistusta täällä kotona ja treeneissä on huomannut, että on helposti vähän huonolla tuulella olevinaan. Mutta tämä alku viikko on ollut nyt niin huikea, että teen kaikkeni, että tämä fiilis pysyy jatkossakin!

Meillä oli oman seuran kisat nyt maanantaina Ennin kanssa ja tiistaina Rillan kanssa, molemmat suorittivat kolme rataa (2x agi, 1 hyppy).

Ennin agilityradoilta toiselta tuli 5, kun Enni kieltäytyi yhdestä putkesta ja toiselta tuli hylätty, kun Enni kompuroi kepeillä ja kun lähdin ”viemään” Enniä takaisin keppien alkuun, niin se juoksikin puomille…

Hyppyradalta taas saimme NOLLAN! Vihdoin nolla tulos kolmosista!!! Sijoitus oli 4. mutta ei haittaa, olen niin onnellinen että teimme virheettömän ja tarpeeksi nopean radan!

Minulla on ollut aikoinaan tavoite saada Ennistä agility valio, mutta kun emme sitten pärjänneetkään ja motivaatio katosi, laskin meidän tavoitteen siihen että saadaan edes se yksi nolla tulos. Nyt menin näihin kisoihin ajatuksella, että nämä ovat Ennin viimeiset kisat, koska turhaan sen kanssa yritän kisata, kun se ei pärjää. Heh, nyt täytyy kyllä miettiä, että jos Ennin vielä johonkin ilmoittaisi ja kokeilisi jos saisimme agilityradalta myös nollan ;)

Rillan kanssa oli eilen tuloksena 2x hylätty ja yksi 10 tulos. Molemmat hylätyt tulivat siitä, kun minun liike ja ohjaus ohjasi selvästi liian kauas ja väärälle esteelle. Nuo virheet tulivat radalla muistaakseni tippuneista rimoista. Mutta kaikki radat menivät muuten todella hienosti! Jopa kepeille meno onnistui nyt hyvin, kun viimeaikoina on ollut vähän jarrutuksessa ongelmaa ja näin ollen helposti juostaan keppien ohi…

_________________________________

Tänään olimme sitten vielä treeneissä ja oi että kun en varmaan saa nukuttuakaan ensi yönä, kun olen niin fiiliksissä tuosta hörökorvaisesta koirastani. Rilla ottaa kontaktit todella hienosti ja kepit menivät tänäänkin ongelmitta, harjoiteltavaksi osoittautuivat nyt hypyt, jossa Rilla hyppää minusta poispäin tai minua kohden. Lisäksi alan nyt treeneissä puuttuman noihin tippuviin rimoihin, koska Rilla selvästi pystyy ja osaa hypätä korkeita rimoja, mutta kun on mukamas niin kova kiire.

Mainitaan nyt myös, että tänään treeneissä minä muistin yhdessä valssissa pitää käteni alhaalla ja näin ollen Rilla sai käännyttyä nätisti seuraavalle esteelle!

Enni pääsi myös tänään treeneihin ja sekin yllätti minut täysin! Piti mennä putkeen, mutta Enni lähtikin vieressä oleville kepeille ja minä jäin hölmönä sitten seisomaan sinne putken suulle ja Enni meni ja pujotteli kaikki kepit itsenäisesti (minusta poispäin!) ja tuli sitten puomia pitkin takaisin luokseni :D

Osataan me sittenkin jotain!

Tämä kirjoitus tulee tosi paljon myöhässä, kun en vain ole saanut aikaiseksi…

Eli kävimme Rillan kanssa toisena pääsisäispäivänä Liedossa ATT:n kisoissa ja osallistuimme kaikkiin kolmeen rataan ja se oli hyvä päivä ja niin onnistunut reissu! Vaikka emme yhdelläkään radalla emme saaneet sitä nollaa, niin olin niin tyytyväinen koiraan, että Rilla sai oman hampparinsa kotimatkalla palkaksi.

Nyt oikein keksityin siihen, että ohjaan nyt Rillaa enkä Enniä, en yrittänytkään tehdä mitään pyörähdyksiä/valsseja mihinkään, koska en vain tällä hetkellä kerkeä. Ja se kyllä selvästi kannatti. Toki tällä kertaa minun tavoitteeni oli vain päästä maaliin asti ilman radalta kesken poistuloa :D

Ensimmäisellä radalla, joka oli hyppyrata, olin tyytyväinen siihen, että alkusuoralla Rilla malttoi odottaa lähdössä ja minä pääsin ottamaan etumatkaa. Virheitä radalla oli Rillan osalta rengas ja minun takia yksi rima tuli alas, kun tein jonkun ihme pysähdyksen ohjauksessani…

Toisella radalla, ensimmäinen agilityrata onnistuimme todella hienosti, jos Rilla ei olisi hajottanut rengasta, olisimme voittaneet tämän radan! Rengas oli tosiaan toisiksi viimeinen este ja Rillan takajalat hajottivat taas renkaan.

Viimeisenä toinen agilityrata, mahtavaa menoa muuten, mutta minä mokasin. Ajattelin ensin tehdä yhdessä kohdassa persjätön, mutta en ollut varma kerkeänkö ja päätin tehdä poispäinkäännöksen. Poispäin käännös ei onnistunut, kun en sitten ihan osannutkaan ja Rilla kiersi väärän siivekkeen ja hyppäsi saman hypyn sitten uudestaan. Ja videolta katsottuna minä olisin kerennyt tekemään sen persjätön.

_________________________

Kävimme sitten lauantaina Ylöjärvellä toisissa kisoissa, uusi halli minulle ja koiralle ja reissusta taas ei mitään mainittavaa… kolme hylättyä rataa.

Ensimmäiseltä radalta en muista oikein mitään muuta kuin sen, että yritin tehdä vastakäännöksiä, koska muutamassa kohdassa minun mielestäni koiran olisi pitänyt kääntyä enemmän (ja Rilla ei oikein käänny tiukasti), mutta lopputuloksena minusta vain tuntui koko radan ajan, että Rilla teki isompia kaarroksia kuin ikinä ennen ja minä vain katselin kuinka koira meni… Mutta maaliin tultiin kuitenkin!

Toinen ja kolmas rata lopetettiinkin sitten kesken. Toisella radalla Rilla ei ottanut kontaktia keinulta kunnolla ja minä olin seuraavalla esteellä todella pahasti myöhässä, Rilla hyppäsi hypyn väärinpäin.

Kolmannella radalla Rilla mokasi kepit. En ymmärrä, miksi se viimeinen keppiväli tuottaa meille nyt taas ongelmia… Mutta tältä radalta täytyy sanoa, että alkuun olen todella tyytyväinen ja kepeille menoon!

Vaikka tämä Ylöjärven reissu oli aika masentava, niin olen vieläkin niin iloinen ATT:n kisoista, että ei haittaa :D

Agilityssa meillä alkaakin sitten jo ensi viikolla kesätreenit sitten Rillan kanssa. Juoksuja se vaikuttaisi nyt tekevän, mutta kovin kauan se niitä antaa nyt odotuttaa...

Enni ei valitettavasti saanut nyt treenipaikkaa, mutta yritän kesän aikana sen kanssa myös tehdä jotain omatoimisesti ja kyllä se varmasti yksiin kisoihin täytyy ilmoittaa.

_________________________

Nyt äsken kävimme kaverin kanssa kentällä koirien kanssa ja kokeilin nyt Rillan kanssa seuraamista, kun se tuottaa meille edelleen pään vaivaan. Rilla selvästi tykkää työskennellä kauempana ja nopeammin, seuraaminen on ihan tylsää.

No, nyt kun olisi ollut sitten kaveri neuvomassa, niin eikös tämä hörökorvainen koira seurannut melkein täydellisesti!?! Täytynee alkaa nyt itse aktiivisemmin harjoittelemaan, jos vaikka päästäisiin taas rally-tokon pariin harrastamaan.

Agility kuulumisia

Kävimme Lauantaina Liedossa agilitykisoissa ja oli kyllä niin turha reissu, ettei ole tosikaan! Mun mokia kokonaan kaikki ja kiukuttaa edelleen näin jälkikäteen tosi paljon.

Ilmoitin kisoihin molemmat koirat kaksille radoille, mutta Enni sai viikkoa ennen jonkun kylmä/vesihännän ja lääkitsin sitä sitten kipulääkkeillä, joten osallistuin sitten kisoihin vain Rillan kanssa.

Molemmat ykkösluokan radat olivat todella kivan oloisia, mutta minun pää ei vain toiminut ja tulimme molemmilta radoilta sitten kesken kaiken pois, kun en vaan osannut enää jatkaa.

Ekalla radalla yritin saada vaihdettua itse puolta ennen puomia, mutta kun Rilla on niin nopea ja minä hidas, niin en onnistunut. Siinä sitten yritin sätätä jotain ja Rilla alkoi tiputtelemaan rimoja. Sitten mun oma pää levisi ja lähdimme pois radalta.

Nyt jälkikäteen ajateltuna, olisin hyvin voinut olla vaihtamatta puolta ennen sitä puomia ja puomin jälkeen ohjata Rillan putkeen ja leikata siinä sitten takaa. No, oppi ja ikä kaikki, ehkä minä vielä joskus opin ja osaan ajatella asiaa rataan tutustumisessa…

Toisella radalla yritin tsempata itseni, että nyt mennään eikä meinata. No Rilla sitten päätti varastaa lähdössä, se hiippaili pikkuhiljaa lähemmäs ensimmäistä estettä ja luvan saatuaan hyppäsi niin, että rima tippui alas. Jatkoin rataa sitten hetken, mutta se eka pudonnut rima jäi kiukuttamaan niin paljon, että unohdin taas radan ja poistuimme takavasemmalle!

Koira olisi siis varmasti mennyt molemmat radat täydellisesti paremman ohjaajan ohjauksessa :D

____________________________________________________________________________

Tänään sitten olimme viimeisissä talvikauden agilitytreeneissä ja voi että, kun treeni meni hyvin ja Rilla on niin mahtava! Jopa kepit onnistuivat hienosti!

Kokeilin treeneissä mennä saman radan myös treenikaverin saksanpaimenkoiralla ja ihan hassua, kun se ei irronnut yhtä reippaasti kuin Rilla ja minun ohjauksessa se saksanpaimenkoira meni jopa hitaammin kuin Rilla. Tätä saksanpaimenkoiraa sai ohjata vähän samalla tavalla kuin Enniä, piti saattaa joka esteelle. Tämä avasi tosiaan omia silmiäni siitä, että kuinka hieno koira Rilla onkaan ja kuinka huonosti minä sitä yritän ohjata.

Minun pitäisi nyt vain oppia liikkumaan nopeammin (juoksemaan), ohjaamaan kädet alhaalla ja pitää suu kiinni. Tätä minulle on nyt koko talvikausi treeneissä toitotettu, mutta kun en vain osaa lopettaa vanhoja tapojani, joilla olen Enniä ohjannut. Täytyy joku kerta treenata kädet sidottuina ja suu teipattuna kiinni, jos sitten alkaisin keskittymään paremmin siihen, että mitä teen ja miten.

Ja minun täytyy myös lakata pelkäämästä! Minua selvästi aina hirvittää vähän mennä agility radalle Rillan kanssa, kun se on vaan niin nopea. En yhtään osaa ajatella rataan tutustumisessa että missä koira menee ja kuinka nopeasti.

Nyt ei auta muu, kuin yrittää taas katsoa vain uusia kisoja Rillan kanssa (ja sitten varoajan umpeuduttua myös Ennille), että pääsen tästä omasta ”pelostani” yli ja opin (toivottavasti) jossain vaiheessa virheistäni.

Puudelitreffit

Kävimme sunnuntaina 5.3. Porissa pitkästä aikaa taas treffaamassa Ennin veljiä: Nipsua ja Akua ja tällä kertaa mukaan tuli myös vuotta nuorempi Seppo!

Rilla, Enni, Aku, Nipsu ja Seppo

Vähän oli haikeaa, kun ei nyt enää sitten ole Viiviä tai Taikaa mukana ja nyt tuntui, että varsinkin Seppo ja Nipsu näyttivät niin kovin paljon Viiviltä.

Rillan toiset agilitykilpailut

Kävimme Rillan kanssa viime viikon lauantaina 4.3. Tampereella kisaamassa ja osallistuimme kaikkiin neljään rataan.

Ensimmäinen agilityratamme meni muuten hienosti, mutta (yllätysyllätys) ne kepit... Rilla jätti viimeisen välin tekemättä ja näin ollen uusittiin sitten kepit. Onneksi toisella yrittämällä onnistui ja sijoituttiin hienosti: 2. sija!

Seuraavalla agilityradalla onnistuimme sentään kepeillä, mutta Rilla päätti sitten kääntyä putken puolessa välissä ympäri ja näin ollen viisi virhepistettä, mutta 1. sija! Muuten rata oli minusta myös onnistunut.

Kolmannella agilityradalla kepit onnistuivat myös, mutta sen jälkeen ohjaus meni pieleen ja Rilla hyppäsi hypyn väärästä suunnasta. Ja yritin sitten korjata ohjaustani, mutta Rilla vain juoksenteli minne sattui hypyn ympärillä ja näin ollen juoksimme sitten suoraan maaliin ja äkkiä pois radalta :D

Viimeisenä meillä oli sitten hyppyrata. Alku meni minusta hyvin, mutta minun huonon ohjauksen takia Rilla juoksi sitten yhden hypyn ohi, seuraavalta tippui rima ja päälle vielä, että Rilla ei pujotellut keppejä loppuun asti. Näin monen mokan jälkeen palkinnoille pääsystä ei tarvinnut edes haaveilla.


Olen todella tyytyväinen Rillaan, keppi ongelmat pistän koiran syyksi (toki omistaja voisi opettaa aktiivisemmin), mutta muuten suurimmat ongelmat meillä on minun hitaus ja huono ohjaus. Minulla mukamas on aina niin kova kiire, että en sitten malta odottaa että Rilla lukitsee esteen varmasti ja tietysti hidastelen ja käyn saattamassa koiraa esteille sellaisissa kohdissa, joissa ei tarvitsisi. Minun pitäisi myös muistaa, että ohjaan nyt kelpietä, enkä huonosti irtoavaa villakoiraa, sillä Rillan kaarrokset radoilla olivat kyllä todella isoja.

Viimeisellä radalla, sillä hyppyradalla oli selvästi huomattavissa Rillassa väsymystä, se oli kuitenkin neljäs rata parin tunnin sisällä. Vaikka vain yksi rima sitten taisi pudota, niin kyllä tosi monella hypyllä rimat kolisi kyllä.

Ritu palkintoineen kisojen jälkeen

Kisoissa oli paikalla myös Dog It Life ja Vijue ja totta kai minä menin sitten ja ostin molemmista kojuista jotain :D

Vijuelta stin molemmille koirille sellaiset 2m grip hihnat, Rillalle 2cm leveän ja Ennille 1.5cm. Ja tällä kertaa yllätin itseni ja mustien hihnojen sijaan ostinkin punasävyset molemmille! Nyt hoen vain itselleni, että "hihnaoja ei koskaan voi olla liikaa" eihän? :D

Dog It Lifen kojusta kävin sitten ostamassa Rillalle merinovillamanttelin. Haaveilin aluksi haalarista, mutta kun sovitin manttelia ja se sopi täydellisesti, niin otinkin sen. Rilla kun tuntuu palelevan oikein kovilla pakkasilla, jotka ovat tänä talvena kestäneen maksimissaan vain sen pari päivää aina kerrallaan. Ja tämä merinovillamantteli kuulemma sen lisäksi, että on oikein lämmin, niin imee itseensä koiran turkista kosteuden ja näin ollen esim. uimisen jälkeen kuivattaa koiran nopeasti!

merinovillamantteli