Olemme nyt sairasloman jälkeen käyneet Rillan kanssa kolmissa agilitykisoissa ja jokaisessa on ollut kolme starttia, viimeksi tänään. Selvästi
huomaa, että kisakunto on todella olematon, verrattuna ennen sairaslomalle jäämistä viime kesänä.
Rilla väsyy todella paljon enemmän kisapäivistä ja minulla itsellä on kokonaan hävinnyt kyky ohjata Rillaa. Lisäksi minua on taas alkanut jännittämään todella paljon! Pieni jännitys on tieytsti iha hyvä, mutta minulla kun meinaa silmissä sumentua ja sydän hakkaa hullun lailla. Mutta pikkuhiljaa
alkaa taas löytyä hyvä fiilis kisaamiseen ja vaikka tänään tuloksena olikin 3/3
hylättyä rataa, olen silti todella hyvällä mielellä ja uskon, että saamme vielä
palaset loksahtamaan paikoilleen.
Rilla ei ole nyt sairasloman jälkeen
oikeastaan lainkaan tiputellut enää rimoja, mikä on todella hieno asia ja
pääasiassa virheet radoilla tulee minun ohjaamattomuuden takia. Toki täytyy
alkaa treenaamana enemmän takaakiertoja, koska ne tuottaa meille nyt todella
paljon vaikeuksia.
Minulla on aivan pää pyörällä tällä hetkellä, kun on kaksi
niin erilaisesti ohjattavaa koiraa ja tilanne on nyt se, että aliohjaan Rillaa
ja yliohjaan Marua.
Marua on opetettu nyt pennusta lähtien aivan eritavalla,
mitä Rilla aikanaan opetettiin ja sen kyllä huomaan. Marun kanssa tuntuu
ainakin toistaiseksi ohjaaminen paljon helpommalta, vaikka saas nähdä mitä
mieltä olen asiasta, kun alamme kesällä opettamaan Marulle juoksukontakteja!
Mainitaan tässä välissä, että olen itse tässä yrittänyt
opettaa Marulle keppejä ja se pujotteli eilen ekan kerran kuusi keppiä! Vähän
tuntuu Marulla kiirettä pitämään ja välikepit välillä unohtuu, mutta jatketaan
treenaamista!
Rillan kanssa kisaamista ja reenaamista vähän hidastaa minun
korvienvälissä myös se, että pelkään koko ajan, että Rilla on kipeä jostain.
Tieto lonkan lievästä nivelrikosta jyskyttää koko ajan takaraivossa ja aina kun
tapahtuu jotain erikoista, niin mieleen tulee heti, että onkohan lonkat kipeät.
Tänäänkin kisoissa olin puoliksi jo valmis lähtemään kotiin, kun Rilla oli
jotenkin outo, mutta lopulta syy taisi olla vain kylmä tuuli, joka sai lihakset jumiin ratojen välissä. Laitoin kaverin neuvosta
Rillalle kaksi takkia päälle ja johan alkoi näyttää taas paremmalta ja tosiaan
radoilla ei huomannut mitään.
Noh, onneksi Rillalle on jo
varattu seuraava fyssari aika, että pääsee taas kuulemaan miltä koira
vaikuttaa. Syksyllä on tarkoitus sitten viimeistään ottaa kontrolli
röntgenkuvat lonkista, että saa tietää onko tilanne muuttunut jotenkin. Mutta
nyt siis vain täytyy kasata oma pääkoppa ja jatkaa Rillan voinnin mukaan
harrastamista. Rillahan ei siis tosiaan ole vielä minun mielestä kertaakaan
oireillut lonkkiaan niin, että voisin sanoa varmaksi, että tämä johtuu
lonkista. Ainoastaan Rillalla on tapana vetää itsensä aikamoisiin jumeihin,
mutta nekin on tähän mennessä lähteneet hyvin aukeamaan.