Rillasta tuli TOKO-koira ja Marusta FI AVA

Siis nyt on ollut kyllä sellainen kesä koirien kanssa, etten olisi kyllä osannut kuvitellakaan!

Aloitimme Rillan kanssa treenaamaan tokoa sen jälkeen, kun tuli selväksi, ettei Rilla pysty enää jatkamaan agilityn harrastamista, oikein tosissaan tämän vuoden alku keväällä. Rilla osoittautui treeneissä todella päteväksi koiraksi ja kouluttajamme Virpi Vesasen yllyttämänä ilmoittauduin sitten lopulta virallisiin kokeisiin. En uskaltanut ensin ilmoittaa Rillaa kuin yhteen kokeeseen, koska halusin nähdä miten me siellä pärjätään. Tokon sääntöjäkin lukiessa iski monta kertaa hirveä paniikki ja epätoivo ja sen takia lykkäsinkin tätä virallisiin kokeisiin menemistä tänne asti. Jotenkin tuli sääntöjä lukiessa vain kovin epävarma olo itsestä ja koirasta, selväksi tuli vain, että jos tehdään pienikin virhe, niin tapahtuu kauheuksia ja pilataan kaikkien muidenkin päivä.

Joten jännitys koepaikalle mennessä oli päätähuimaava ja mieli teki koko ajan vähän lähteä sittenkin vain takaisin kotiin. Onneksi ilmapiiri koepaikalla oli todella mukava ja leppoisa, lisäksi meitä ensikertalaisia oli alo-luokassa useampia, niin ainakin oma jännitys laski sen verran, että pystyin inan paremmin toimimaan.

Yksi asia, mitä myös jännitin todella kovasti, oli se kokeen kesto. Niin hassua kun se onkin, niin agilityyn tottuneena pelkäsin, että tämä toko koe kestää ihan hirveän kauan ja välissä keretään molemmat: minä sekä koira tylsistymään :D Onneksi tämä harhaluulo osoittautui turhaksi, sillä kaikki tapahtui minusta todella ripeällä tahdilla.

Koe meni meidän osalta todella hyvin! Rillan kanssa stressiä minulle aiheutti paikkamakuu ja seuraaminen. Rilla minuutti on treeneissä ollut vallan vain 45sekunttia ja siinä kohtaa se on omatoimisesti noussut istumaan. Ja seuraamisessa jotenkin pelkään, että Rillaa lakkaa kiinnostamasta, kun on olevinaan niin ”tylsää”.

Mutta Rilla sitten suoritti kanssani tokon alo-luokan liikkeet niin hyvin, että piti oikein uusimaan mennä, kun ykkössijasta päästiin taistelemaan. Uusintaan tuomari oli valinnut luokse tulon, seuraamisen ja kokonaisvaikutuksen ja Rilla voitti.

Oli ihan uskomaton fiilis, että mentiin Rillan kanssa ensimmäistä kertaa tokokokeisiin ja saman tien voitettiin hurjalla 198 pisteellä! Kapulan pidosta rokotettiin vain pisteitä.

Nyt olen sitten uskaltanut ilmoittaa Rillan uusiin kokeisiin ja tavoite on saada TK1 tunnus.

 

Sitten tähän vauhtiMARsUun:

Mehän olimme Marun kanssa molemmat aivan hukassa agilitykisoissa tämän koronatauon jälkeen ja tuntui, ettei mikään enää suju. Mutta sinnikkäästi kun jatkettiin vaan, niin löytyihän se sama fiilis ja tekeminen sieltä taas, mitä oli ennen koronaa. Ja niin hyvään vauhtiin ollaan nyt päästy, että on ilo ilmoittaa Marun olevan nyt Suomen agilityvalio! (Kennelliiton vahvistus vielä puuttuu)

Peräkkäisistä kisoista käytiin hakemassa sertit, ensimmäinen Jyväskylästä, toinen Porista ja nyt viimeinen Lempäälästä.

Lisäksi teimme Porissa hyppynollan, mutta hävittiin voittajalle 0,04sekunttia ja 2.sija. Mutta Lempäälässä sitten saimme hyppyradan voitolla myös ensimmäisen SERT-H!

Ihan uskomaton fiilis on nyt kyllä näistä omista koirista! Ihan piti sen voitto radan jälkeen, kun Maru valioitui, niin pienet onnenkyyneleet käydä tirauttamassa autossa. Rillan kanssa, kun tämä oli niin lähellä, ennen kuin siitä tuli mahdotonta. Mutta onneksi Rilla tuntuu nyt pitävän myös tästä tokon tekemisestä niin paljon, että vaikka käydään agilityesteiden välissä treenaamassa tokoa, niin Rilla ei ole ikinä yrittänyt esteille mennä.

Näin hienojen koirien kanssa täytyy kyllä muistaa itseään aina tasaisesti muistuttaa siitä, että tässä on kuitenkin kyse koiran kanssa kivasta harrastamisesta ja yhteisestä tekemisestä ja ne palkintosijat ovat sitten vasta se toissijainen asia. Itse kun on niin kovin voiton ja ykkössijan perässä aina ja se sitten saa helposti turhautumaan ja valitettavasti se heijastuu aina koiriin.

Rillan kanssa meinaa vähän pientä painetta tulla, kun miettii että pitäisi saada mukamas uusistakin toko kokeista sitten vähintään tuo 198pistetä, vaikka minun ymmärtääkseni se 160 pistettä riittäisi siihen TK1 tunnuksen saamiseen, mikä nyt on tavoite.

Ja Marun kanssa seuraava tavoite on saada hyppyvalio, mutta kuitenkin sitäkin tärkeämpää olisi nyt saada tämä hyvä fiilis ja meno pysymään, että saataisiin niitä puhtaita nolla ratoja. 3 luokassa kuitenkin koirien taso on niin hyvä, että se ettei voita, ei tarkoita että olisi huono.