Rillan kanssa olemme alkaneet treenaamaan TOKO:a astetta
tavoitteellisemmin ja yhdet mölli-toko kokeet riitti siihen, että nyt sitten on
suunnitelmissa mennä kokeilemaan virallisia ALO luokan kokeita! Pientä hiomista
vaatii vielä paikallaan makaaminen, kun Rilla nousee reippaana aina kesken
kaiken jo istumaan ja seuruutus. Seuraamisessa Rilla lähtee seuraamaan todella
hienosti ja käännöksetkin onnistuu ihan hyvin, mutta se kesto… jossain
vaiheessa Rilla alkaa olemaan aina sitä mieltä, että ”eiköhän tää sit jo riitä”
ja alkaa laahustelemaan perässä...
Marun kanssa on palattu agilityssa jo kisakentille asti ja
syy siihen, ettei tuloksia oikein ole nyt vielä tullut on se, että minä en osaa
enää ohjata! Hassua miten sitä unohtaa ohjaamisen ja kisarutiinit muutamassa
kuukaudessa, kun ei pääse ollenkaan ohjattuihin treeneihin tai kisoihin.
Ohjatut treenit odotuttavat itseään valitettavasti edelleen,
mutta onneksi on kisoja! Nyt yritän tässä päästä mahdollisimman moniin
kisoihin, että saan taas tämän kisajännityksen hallintaan ja rupeaisin
muistamaan ohjaamisen tärkeyden.
Maru on päässyt myös nyt muutamia kertoja pitkän tauon
jälkeen lampaita paimentamaan ja voi että, kun on hienoa nähdä, kun tuo koira
osaa sen homman! Kouluttajakin sanoi, että Maru olisi valmis johonkin
aloittelevien kokeeseen, mutta valitettavasti minä itse en vielä ole!
Onnistun
aina käskyttämään Marua väärissä kohdissa ja sen takia lampaat sitten karkaavat
sen takia Maru ei enää oikein edes kuuntele minua, kun tietää itse paremmin
mitä pitää tehdä. Ehkä minäkin vielä joku päivä opin tai ainakin oppisin
luottamaan siihen, että kyllä tuo koira osaa.
Sitten siihen eiliseen Marun luonnetestiin:
Ilmoitin Marun luonnetestiin ihan vain omasta
mielenkiinnosta, koska tiedän arjessa Marun ja Rillan erot ja halusin nähdä ne
erot sitten myös luonnetestin kautta. Mitään varsinaisia odotuksia ei minulla
ollut testin suhteen ja testi näyttikin lopulta ihan Marun näköiseltä, vaikkakin
yllätyksiäkin tuli.
Ainut mikä tuomareita jäi harmittamaan ja minua itseäni vain
nauratti, oli Marun tapa pyytää kaikilta ihmisiltä maharapsuja, sillä
luonnetestissä ei niin kuulemma ole soveliasta toimia.
Maruhan siis on luoksepäästävyydessä ”hyväntahtoinen,
luoksepäästävä, avoin”, mutta kun Maru paljasti mahansa aina rapsutusten
yhteydessä, niin se sai pisteet ”mielistelevä” kohdasta ja näin ollen
kokonaispisteistä jouduttiin ottamaan 30pistetä pois.
Itse yllätyin Marun kohdalla siitä, että se sai korkeammat
pisteet toimintakyvystä ja terävyydestä, kuin Rilla!
Rillan ollen temperamentiltaan
”vilkas”, oli Maru taas ”erittäin vilkas” ja tämä on minusta hieman yllättävää,
kun kotona voisin sanoa että tilanne on toisin päin. Mutta tämä asia kylläkin
on alkanut minulle valjeta jo nyt tässä alkuvuoden aikana, kun aloimme myös Marun
kanssa treenaamaan tokoa pienimuotoisesti.
Mutta hieno koira minulla kaiken kaikkeaan on, vaikka se tykkääkin
tosi paljon maharapsuista, eikä siksi tahdo aina pysyä pystyssä!
Tässä vielä arvostelu:
Toimintakyky: Hyvä 30p.
Terävyys: Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua 3p.
Puolustushalu: Pieni 1p.
Taisteluhalu: Kohtuullisen pieni 20p.
Hermorakenne: Hermostunein pyrkimyksin 35p.
Temperamentti: Erittäin vilkas 15p.
Kovuus: Hieman pehmeä 8p.
Luoksepäästävyys: Mielistelevä 15p.
Laukauspelottomuus: Laukauskokematon ++
Yhteensä: 127p.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti