Rillasta tuli TOKO-koira ja Marusta FI AVA

Siis nyt on ollut kyllä sellainen kesä koirien kanssa, etten olisi kyllä osannut kuvitellakaan!

Aloitimme Rillan kanssa treenaamaan tokoa sen jälkeen, kun tuli selväksi, ettei Rilla pysty enää jatkamaan agilityn harrastamista, oikein tosissaan tämän vuoden alku keväällä. Rilla osoittautui treeneissä todella päteväksi koiraksi ja kouluttajamme Virpi Vesasen yllyttämänä ilmoittauduin sitten lopulta virallisiin kokeisiin. En uskaltanut ensin ilmoittaa Rillaa kuin yhteen kokeeseen, koska halusin nähdä miten me siellä pärjätään. Tokon sääntöjäkin lukiessa iski monta kertaa hirveä paniikki ja epätoivo ja sen takia lykkäsinkin tätä virallisiin kokeisiin menemistä tänne asti. Jotenkin tuli sääntöjä lukiessa vain kovin epävarma olo itsestä ja koirasta, selväksi tuli vain, että jos tehdään pienikin virhe, niin tapahtuu kauheuksia ja pilataan kaikkien muidenkin päivä.

Joten jännitys koepaikalle mennessä oli päätähuimaava ja mieli teki koko ajan vähän lähteä sittenkin vain takaisin kotiin. Onneksi ilmapiiri koepaikalla oli todella mukava ja leppoisa, lisäksi meitä ensikertalaisia oli alo-luokassa useampia, niin ainakin oma jännitys laski sen verran, että pystyin inan paremmin toimimaan.

Yksi asia, mitä myös jännitin todella kovasti, oli se kokeen kesto. Niin hassua kun se onkin, niin agilityyn tottuneena pelkäsin, että tämä toko koe kestää ihan hirveän kauan ja välissä keretään molemmat: minä sekä koira tylsistymään :D Onneksi tämä harhaluulo osoittautui turhaksi, sillä kaikki tapahtui minusta todella ripeällä tahdilla.

Koe meni meidän osalta todella hyvin! Rillan kanssa stressiä minulle aiheutti paikkamakuu ja seuraaminen. Rilla minuutti on treeneissä ollut vallan vain 45sekunttia ja siinä kohtaa se on omatoimisesti noussut istumaan. Ja seuraamisessa jotenkin pelkään, että Rillaa lakkaa kiinnostamasta, kun on olevinaan niin ”tylsää”.

Mutta Rilla sitten suoritti kanssani tokon alo-luokan liikkeet niin hyvin, että piti oikein uusimaan mennä, kun ykkössijasta päästiin taistelemaan. Uusintaan tuomari oli valinnut luokse tulon, seuraamisen ja kokonaisvaikutuksen ja Rilla voitti.

Oli ihan uskomaton fiilis, että mentiin Rillan kanssa ensimmäistä kertaa tokokokeisiin ja saman tien voitettiin hurjalla 198 pisteellä! Kapulan pidosta rokotettiin vain pisteitä.

Nyt olen sitten uskaltanut ilmoittaa Rillan uusiin kokeisiin ja tavoite on saada TK1 tunnus.

 

Sitten tähän vauhtiMARsUun:

Mehän olimme Marun kanssa molemmat aivan hukassa agilitykisoissa tämän koronatauon jälkeen ja tuntui, ettei mikään enää suju. Mutta sinnikkäästi kun jatkettiin vaan, niin löytyihän se sama fiilis ja tekeminen sieltä taas, mitä oli ennen koronaa. Ja niin hyvään vauhtiin ollaan nyt päästy, että on ilo ilmoittaa Marun olevan nyt Suomen agilityvalio! (Kennelliiton vahvistus vielä puuttuu)

Peräkkäisistä kisoista käytiin hakemassa sertit, ensimmäinen Jyväskylästä, toinen Porista ja nyt viimeinen Lempäälästä.

Lisäksi teimme Porissa hyppynollan, mutta hävittiin voittajalle 0,04sekunttia ja 2.sija. Mutta Lempäälässä sitten saimme hyppyradan voitolla myös ensimmäisen SERT-H!

Ihan uskomaton fiilis on nyt kyllä näistä omista koirista! Ihan piti sen voitto radan jälkeen, kun Maru valioitui, niin pienet onnenkyyneleet käydä tirauttamassa autossa. Rillan kanssa, kun tämä oli niin lähellä, ennen kuin siitä tuli mahdotonta. Mutta onneksi Rilla tuntuu nyt pitävän myös tästä tokon tekemisestä niin paljon, että vaikka käydään agilityesteiden välissä treenaamassa tokoa, niin Rilla ei ole ikinä yrittänyt esteille mennä.

Näin hienojen koirien kanssa täytyy kyllä muistaa itseään aina tasaisesti muistuttaa siitä, että tässä on kuitenkin kyse koiran kanssa kivasta harrastamisesta ja yhteisestä tekemisestä ja ne palkintosijat ovat sitten vasta se toissijainen asia. Itse kun on niin kovin voiton ja ykkössijan perässä aina ja se sitten saa helposti turhautumaan ja valitettavasti se heijastuu aina koiriin.

Rillan kanssa meinaa vähän pientä painetta tulla, kun miettii että pitäisi saada mukamas uusistakin toko kokeista sitten vähintään tuo 198pistetä, vaikka minun ymmärtääkseni se 160 pistettä riittäisi siihen TK1 tunnuksen saamiseen, mikä nyt on tavoite.

Ja Marun kanssa seuraava tavoite on saada hyppyvalio, mutta kuitenkin sitäkin tärkeämpää olisi nyt saada tämä hyvä fiilis ja meno pysymään, että saataisiin niitä puhtaita nolla ratoja. 3 luokassa kuitenkin koirien taso on niin hyvä, että se ettei voita, ei tarkoita että olisi huono.

Alkukesän kuulumisia

Ikävä kevät on vihdoin väistynyt ja harrastukset koirien kanssa päässyt taas pikku hiljaa käyntiin ja minäkin alan tottumaan vain kahden koiran kanssa kulkemiseen (vaikka kova pentukuume on ja vielä isompi ikävä Enniä edelleen). Kävimme eilen Marun kanssa luonnetestissä ja ajattelin nyt samalla kirjoitella taas vähän meidän kuulumisia harrastusten parista.

Rillan kanssa olemme alkaneet treenaamaan TOKO:a astetta tavoitteellisemmin ja yhdet mölli-toko kokeet riitti siihen, että nyt sitten on suunnitelmissa mennä kokeilemaan virallisia ALO luokan kokeita! Pientä hiomista vaatii vielä paikallaan makaaminen, kun Rilla nousee reippaana aina kesken kaiken jo istumaan ja seuruutus. Seuraamisessa Rilla lähtee seuraamaan todella hienosti ja käännöksetkin onnistuu ihan hyvin, mutta se kesto… jossain vaiheessa Rilla alkaa olemaan aina sitä mieltä, että ”eiköhän tää sit jo riitä” ja alkaa laahustelemaan perässä...

Marun kanssa on palattu agilityssa jo kisakentille asti ja syy siihen, ettei tuloksia oikein ole nyt vielä tullut on se, että minä en osaa enää ohjata! Hassua miten sitä unohtaa ohjaamisen ja kisarutiinit muutamassa kuukaudessa, kun ei pääse ollenkaan ohjattuihin treeneihin tai kisoihin.

Ohjatut treenit odotuttavat itseään valitettavasti edelleen, mutta onneksi on kisoja! Nyt yritän tässä päästä mahdollisimman moniin kisoihin, että saan taas tämän kisajännityksen hallintaan ja rupeaisin muistamaan ohjaamisen tärkeyden.

Maru on päässyt myös nyt muutamia kertoja pitkän tauon jälkeen lampaita paimentamaan ja voi että, kun on hienoa nähdä, kun tuo koira osaa sen homman! Kouluttajakin sanoi, että Maru olisi valmis johonkin aloittelevien kokeeseen, mutta valitettavasti minä itse en vielä ole!

Onnistun aina käskyttämään Marua väärissä kohdissa ja sen takia lampaat sitten karkaavat sen takia Maru ei enää oikein edes kuuntele minua, kun tietää itse paremmin mitä pitää tehdä. Ehkä minäkin vielä joku päivä opin tai ainakin oppisin luottamaan siihen, että kyllä tuo koira osaa.

Sitten siihen eiliseen Marun luonnetestiin:

Ilmoitin Marun luonnetestiin ihan vain omasta mielenkiinnosta, koska tiedän arjessa Marun ja Rillan erot ja halusin nähdä ne erot sitten myös luonnetestin kautta. Mitään varsinaisia odotuksia ei minulla ollut testin suhteen ja testi näyttikin lopulta ihan Marun näköiseltä, vaikkakin yllätyksiäkin tuli.

Ainut mikä tuomareita jäi harmittamaan ja minua itseäni vain nauratti, oli Marun tapa pyytää kaikilta ihmisiltä maharapsuja, sillä luonnetestissä ei niin kuulemma ole soveliasta toimia.

Maruhan siis on luoksepäästävyydessä ”hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin”, mutta kun Maru paljasti mahansa aina rapsutusten yhteydessä, niin se sai pisteet ”mielistelevä” kohdasta ja näin ollen kokonaispisteistä jouduttiin ottamaan 30pistetä pois.

Itse yllätyin Marun kohdalla siitä, että se sai korkeammat pisteet toimintakyvystä ja terävyydestä, kuin Rilla!

Rillan ollen temperamentiltaan ”vilkas”, oli Maru taas ”erittäin vilkas” ja tämä on minusta hieman yllättävää, kun kotona voisin sanoa että tilanne on toisin päin. Mutta tämä asia kylläkin on alkanut minulle valjeta jo nyt tässä alkuvuoden aikana, kun aloimme myös Marun kanssa treenaamaan tokoa pienimuotoisesti.

Mutta hieno koira minulla kaiken kaikkeaan on, vaikka se tykkääkin tosi paljon maharapsuista, eikä siksi tahdo aina pysyä pystyssä!

Tässä vielä arvostelu:

Toimintakyky: Hyvä 30p.

Terävyys: Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua 3p.

Puolustushalu: Pieni 1p.

Taisteluhalu: Kohtuullisen pieni 20p.

Hermorakenne: Hermostunein pyrkimyksin 35p.

Temperamentti: Erittäin vilkas 15p.

Kovuus: Hieman pehmeä 8p.

Luoksepäästävyys: Mielistelevä 15p.

Laukauspelottomuus: Laukauskokematon ++

Yhteensä: 127p.

Tuomarit: Lea Haanpää & Tarja Matsuoi.

Kahden koiran lauma

Ennistä tuli reilu kuukausi sitten enkelikoira.

Pieni villakoira jätti jälkeensä todella ison tyhjyyden, mutta nyt Enni on vapaa vaivoistaan ja kivuistaan.

Nyt olemme opetelleet kelpieiden kanssa sitten elämään kokonaan uudenlaista elämää… kahden koiran lauma taas ja nyt sitten vielä tämä koronavirus tilanne ja agility jäi kokonaan tauolle.

Onneksi tokoa pystyy harrastamaan ja sitä olenkin nyt pienesti yrittänyt treenata molempien koirien kanssa.

Rillan kanssa olemme tehneet tokoa jo aikaisemminkin ja nyt on kivasti alkanut edistystä tulemaan, mutta valitettavasti lihasjumit vaivaavat taas. Pidämme nyt fyssarin käsittelyn jälkeen muutaman lepopäivän ja jälkeen kokeilemme ja mahdollisesti opettelemme esim. sivulle tulon minun takakauttani, jos se on sitten Rillalle helpompi.

Marun kanssa taas olen niin sanotusti vähän pulassa, kun se on niin sähikäinen! Hassua miten olen pitänyt Marua huomattavasti rauhallisempana, verrattuna Rillaan, mutta tilanne taitaa sittenkin olla aivan toinen. Treenien alku tuppaa menemään aluksi koheltaessa ja Maru esimerkiksi kerkeää parantamaan sivulla asentoaankin mooonta kertaa, ennen kuin itse kerkeän edes ajattelemaan palkkaamista. Toki tässä on selvästi jo pientä edistystä nähtävissä, kun yritän saada Marun mielentilan pysymään rauhallisempana jo heti autosta ulos tullessa. Mutta ainakin Maru on innokas oppimaan uutta!

Kerrotaan tähän nyt loppuun vielä, että käytin tämän pakollisen kisatauon aikana nyt Marun hammaskivenpoistossa ja samalla napattiin selkäkuvat ja Kennelliitosta tuli lausunnoksi spondyloosi 0, eli puhdas selkä edelleen!

Maru starttasi 3-luokassa!

Kävimme Marun kanssa 19. tammikuuta hakemassa sen viimeisen nollatuloksen kakkosista ja OIVA:n myötä nousimme heti kolmosiin.

Eilen sitten starttasimme ensimmäistä kertaa kolmosissa TSAU:lla isonkentän kisoissa ja voi että, hylättyjä kaikki ja molemmilla oli vähän hassua menoa.

Itsellä tuli pieniä, mutta merkittäviä ohjausvirheitä ja Maru sitten päätti ampaista aina silloin tällöin eri putkiin, kun sattui houkuttelevan putkensuun näkevän.
Mutta oli siellä onnistuneitakin pätkiä joka radalla ja radat olivat tosi kivoja!

Itselle tuli eilen sellainen olo, etten ihan vielä osaa ohjata Marua ja nyt täytyy vaan ahkerasti yrittää treenata ja käydä kisoissa, että löydämme sen yhteisen sävelen.
Tämä Rillan sairastelu on valitettavasti heijastunut minun omaan jaksamiseen nyt niin paljon, että Marun treenaaminen on jäänyt vain ohjattuihin treeneihin.
Mutta yritän olla potematta huonoa omatuntoa siitä, etten ole käynyt omatoimisesti treenaamassa, koska haluan uskoa ja toivoa, että kyllä me Marun kanssa vielä keretään.

Ärsyttää ihan, etten ole ennen älynnyt, että kuinka tärkeää on olla aidosti kiitollinen joka ikisen treenin ja kisasuorituksen jälkeen, vaikka kaikki ei menisikään niin kuin oli ajatus.
Agility ei ole se tärkein asia elämässä, eikä varsinkaan se voitto agilitykisoissa. Terve koira, jonka kanssa pystyy tekemään yhdessä mitä haluaa, on paljon tärkeämpää.

Rillan nivelrikko

Rillan nivelrikko lonkissa on nyt edennyt niin paljon, että Rilla ei tule enää ikinä harrastamaan agilitya.

Nämä viimeiset pari viikkoa ovat olleet ihan hirveää tunteiden vuoristorataa, tai itseasiassa koko tämä alkuvuosi, mutta erityisesti pari viimeisintä viikkoa. Monta kertaa olen yrittänyt saada kirjoitettua tänne blogiin jotain tästä tilanteesta, mutta aina kiukku, pelko ja suunnaton suru ovat ottaneet vallan, enkä ole pystynyt.

Koko tämä hässäkkä sai alun perin alkunsa loppuvuodesta, kun huomasin, että Rilla kävelee taas epäpuhtaasti. Ajattelin kaiken johtuvan siitä oikean etujalan nuljuluun poisto leikkauksesta, koska se on edelleen vähän kosketusarka ja turvoksissa. Vuoden vaihteen jälkeen Rilla alkoi myös vingahtaa aina välillä kun takin jalkalenkkiä laitettiin tai otettiin pois oikeasta takajalasta ja päätin alkaa selvittämään, mikä nyt on vialla.

Vein Rillan ensin osteopaatille, joka sitten totesi Rillan olevan aivan jumissa ja kierossa ja lisäksi oikean takajalan varpaista löytyi sellainen kipupiste, että saimme käskyn lähteä mahdollisimman pian eläinlääkärille.

Päädyin varaamaan ajan Espooseen Urheilukoiraklinikalle Tiiu Toijalalle ja hän tutki Rillan perusteellisesti ja kipukohdat löytyivät oikean takajalan toisen varpaan nuljuluusta ja oikeasta lonkasta.

Röntgenkuvista Rillalla todettiin oikean takajalan toisessa varpaassa nuljuluu murtuma, joka ilmeisesti kuitenkin murtunut jo joskus aikaisemmin ja lisäksi oikean lonkan nivelrikko pahentunut viimeisen 5kk aikana niin paljon, että jopa minä maallikkona näin eron röntgenkuvan nähtyäni.

Ultralla todettiin myös lonkankoukistajan tulehdus, jota nyt hoidetaan ja tässä kohtaa itse ymmärrän miksi minun kannatti ajaa monta tuntia asiantuntevan eläinlääkärin luokse. Valitettavasti paikallisista eläinlääkäreistä ei olisi varmaan kukaan ottanut tätä seikkaa huomioon.

Agilityuran lopettamispäätös oli helppo tehdä harmituksesta huolimatta, koska valitettavasti olen sitä tässä pienesti jo joutunut miettimään, koska tosiaan tuo nuljuluun poisto leikkauskohta ei ole vieläkään täysin kivuton. Suurempi itkun aihe tässä vaiheessa on se, että Rillan lonkka on kipeytynyt sen sairasloman aikana, kun se ei ole tehnyt agilitya!

Minua pelottaa nyt ihan hirveästi, että mitä on tulossa! Pystyykö Rilla vielä elämään kotikoirana, korkeintaan rally-tokoa harrastaen, vai pitääkö se kipujen takia lopettaa? Koska tiedän, että on aika päästää Rilla kärsimyksistä?! Kuinka nopeasti tämä nivelrikko meinaa nyt edetä; voiko sen eteneminen jossain kohtaa hidastua vielä?

Nämä ajatukset saavat minut aina itkemään. Sydän särkyy monta kertaa päivässä, kun katson Rillaa ja näen, kuinka innokas ja touhukas se kuitenkin on. Koira, joka elää ja tekee kaiken täysillä, ”mielummin överit kuin vajarit”.

Rillalla loppuu viikon päästä kipulääkekuuri ja menemme sen jälkeen fysioterapeutille arvioitavaksi, että joko voidaan aloittaa kuntoutus. Tiedän, että minun pitäisi nyt odottaa rauhassa sitä fyssarin käyntiä ja aikaa, kun näkee miten Rilla pärjää ilman kipulääkettä, mutta kun pelottaa niin hirveästi…

En vain pysty hyväksymään sitä, että minulla on koira, joka täyttää toukokuussa vasta 5 vuotta ja sen lonkka on tuollaisessa kunnossa. Varsinkin ajatus siitä, että joudun lopettamaan nuoren koiran, jonka pitäisi olla elämänsä kunnossa, on aivan kauhea.

2-luokkalainen Maru

Tämä päivitys tulee nyt vähän viiveellä, mutta Maru sai  28.12.2019 TamSKin kisoissa agilityradalta OIVAn ja siirtyi 2-luokkaan!

Tänään sitten aloitimme kisauran 2-luokassa oman seuran kisoissa ja 2/3 radoilla nollalla voitto! Hyppyradalta ensimmäinen LUVA ja ensimmäiseltä agilityradalta toinen LUVA. Viimeinen agilityrata meni sitten aikamoiseksi sättäämiseksi jo alkumetreillä, mutta hylkäys tuli lopulta, kun Maru päätti mennä putkeen aivan hullumaiselta linjalta!

Ihan ihmeellistä, miten hienosti meillä Marun kanssa on kisaura alkanut, sillä Maruhan tuli vasta syyskuussa kisaikäiseksi!