Rillan varpaan nuljuluuleikkaus

Ajattelin nyt vihdoin vähän kirjoitella tästä Rillan nuljuluu leikkauksesta, kun toipuminen on jo hyvässä vauhdissa ja itse uskallan jo huokaista helpotuksesta.

Tässä nyt ensin pikaisesti tapahtumien kulku:

Eli kaikki tämä alkoi syyskuussa 2018, kun Rillalla murtui agilitytreeneissä oikean etuajalan toisen varpaan toinen nuljuluu. En tiedä missä se tarkalleen meni, mutta muistaakseni putkessa tuli liukastuminen ja Rillahan alkoi tosiaan oireilla vasta sen jälkeen, kun oli hetken ollut autossa huilaamassa treenien päätyttyä.

Hoitona oli kipulääkettä ja lepoa.

Rillan sairasloma tuolloin piteni reilusti kun päätin sterilisoida sen samassa hässäkässä ja pääsimme sitten vasta alkuvuonna 2019 taas agilityn pariin ja kisaamisen aloitimme sitten maaliskuussa.

Pääsimme Rillan kanssa mahtavaan kisavauhtiin ja Rilla saikin viime kesänä ne kaksi agility-sertiä, mutta heinäkuun lopulla jouduimme lähtemään kisoista kesken pois, kun Rilla alkoi taas ontua.

Muutaman viikon jälkeen kävimme röntgenissä tarkistamassa nuljuluun tilanteen, kun Rilla jatkoi edelleen epäpuhtaasti liikkumista ja röntgenkuvassa ei näkynyt mitään uutta! Röntgenkuva näytti itseasiassa lähes samanlaiselta, miltä silloin kuin oli juuri murtunut.

Rilla oli useamman viikon tulehduskipulääkkeillä ja kun ontuminen vai jatkui ja fyssari rupesi huomaamaan selvää puolieroa Rillan kropassa, niin fyssarin kehotuksesta päätin lähetä hakemaan apua nyt ortopediltä.

Päädyin pikaisella haulla Turkuun Petvet Ortoon ja siellä ortopedi Aija Mehtälä. Olen tällä hetkellä todella tyytyväinen valintaani, koska kaikki on minusta mennyt nyt tosi hyvin! 

Ensimmäisellä ortopedin käynnillä Rilla kopeloitiin perusteellisesti läpi ja näytin kaikki Rillasta otetut röntgenkuvat ja ortopedi totesi, että ensin kokeillaan kortisonipistosta, kun sitä meille ei oltu aikaisemmin vielä koskaan laitettu ja jos se ei auta ja ontuminen jatkuu, niin murtunut nuljuluu poistetaan leikkauksessa.

Itse olin tässä kohtaa jo haudannut lähes kokonaan ajatuksen, että voisin vielä joskus yrittää Rillasta agilityvaliota, mutta ortopedi sanoi, että kyllä Rillasta vielä agilitykoira tehdään.

Valitettavasti kortisonipistos ei auttanut ja varsinkin kun kävin kokeilemassa ortopedin ohjeiden mukaan agilitya hallilla, niin sen jälkeen ontuminen paheni selvästi.

Rillasta alkoi myös tulla vähän jopa kärttyinen, tiedä sitten johtuiko se kivusta vai turhautumisesta, kun joutui olemaan enemmän levossa ja remmissä, vai sitten niiden yhteisvaikutuksesta.

Mutta tässä kohtaa oli täysin selvää itselle, että leikkaukseen pitää mennä.

Lopulta kolmen viikon päästä kortisonipistoksesta ja reilu vuosi murtumasta, vein pelonsekaisin tuntein Rillan leikkaukseen, missä siis se murtunut nuljuluu poistettiin varpaasta.

Ylemmässä näkyy murtunut nuljuluu ja alemmassa se on poistettu.

Leikkaus meni onneksi hyvin ja päästiin kotiin toipumaan. Leikkaushaavan sidokset piti ensin olla useamman päivän paikoillaan ja voi sitä riemun määrää, kun sain ottaa sidokset pois ja pääsin toteamaan, että Rilla kävelee niin normaalisti ontumatta, kuin tossujen kanssa voi kävellä! Se oudon näköinen epäpuhdas kävelytyyli oli poissa ja eikä sitä ole nyt leikkauksen jälkeen enää näkynyt!

Toipumisajan suurin haaste meillä oli tossu! Rilla ei voi sietää mitään tossuja jaloissaan ja totta kai vettä satoi lähes koko sen kaksi viikkoa, mitä tikit olivat ja niitä olisi pitänyt ulkoillessa suojata. 

Selvisimme onneksi sen kaksi viikkoa tikkien kanssa suht selväjärkisinä Rillan kanssa ja tikkienpoiston jälkeen ortopedi totesi, että kaikki näyttää nyt nii hyvältä, että ei ole kontrollikäynnin tarvetta enää ja nyt aletaan kasvattamaan Rillan kuntoa pikkuhiljaa takaisin entiseksi.

Tässä kohtaa ihan pääsi itku autossa ennen kotiin lähtöä, vähän jopa nytkin itkettää, kun muistelen sitä tunnetta. Suuri harmitus, etten ollut aikaisemmin ymmärtänyt lähetä hakemaan Rillalle ammattilaiselta apua, mutta kuitenkin vielä suurempi helpotus siitä, että nyt Rillan pitäisi pystyä liikkumaan ilman kipua!

Ja totta kai piti yksi paniikkia aiheuttava tilanne vielä tulla: Olimme juuri päässeet kiertämään muutaman pidemmän hihnalenkin, kun Rilla innostui liikaa kylään tulleesta vieraasta ja tervetuliaisriehumisten jälkeen tuli itku ja Rilla oli kolmijalkainen. En keksinyt siinä sitten muuta, kuin komentaa koiran paikoilleen rauhoittumaan ja kylmäpussi tassun ympäri. Hysteerisenä mietin, että jos varpaasta on mennyt nyt jotain muuta rikki, mutta ei onneksi! Muutama päivä taas pienemmillä lenkeillä ja taas jatkettiin kuntoutumista.

Nyt Rillan kanssa tilanne on se, että leikkauksesta on reilut 7vk ja kävelemme normaalit lenkit koko lauman kanssa ja Rilla saa jopa leikkiä Marun kanssa ulkona vapaana. Rilla liikkuu nyt todella reippaasti ja minusta niin puhtaasti, kuin tuolla kunnolla nyt vain voi. Aluksi tosiaan liikkuminen näytti tosi oudolta, mutta erilaiselta, miltä ennen leikkausta ja kun aloin pitää Rillaa vapaana, niin se vain tallusteli omaa vauhtiaan ja vähät välitti Marun leikkiyrityksistä. Nyt on viime viikkoina ollut hienoa huomata, kuinka Rillan kuntoutuminen etenee ja se on alkanut jopa juoksemaan Marun kanssa! Agilitya alamme vasta keväämmällä kokeilemaan, sillä ei ole nyt mikään kiire!

Tässä näkee leikkausarven paranemisen.
Nyt ympärille on karvanut karvaa niin hyvin, ettei arpea enää näe etsimättä!

Olen nyt hakenut vielä laseria leikkauskohtaan, kun fyssarin mukaan siinä on ymmärrettävästikin vielä tuntemuksia. Lisäksi sain kaverilta Back On Trackin rannetuen Rillalle lainaan ja sitä olen sitten välillä pitänyt ja uskokaa tai älkää, niin sen Rilla antaa olla jalassaan! Taitaa tuntua siis ihan kivalta, joten täytyy ostaa Rillalle ihan oma.

Toivottavasti tästä saa nyt jonkun käsityksen tästä meidän epäonnisesta vuodesta ja apua jollekin, joka joutuu tämän myös koiransa kanssa käymään läpi. Kuulemma nämä nuljuluu murtumat varpaissa ovat koirilla melko yleisiä ja niitä voi tulla myös ihan metsälenkillä.

Ja muistakaa kaikki antaa koiralle kipulääkettä ja mennä erikoiseläinlääkärille jopa kauemmaskin, jos tuntuu että se lähellä oleva tuttu eläinlääkäriasema ei osaa auttaa.

Minua tosiaan itseä harmittaa niin paljon se, että en ymmärtänyt heti antaa sitä kipulääkettä, vaan annoin Rillan kärsiä ja emmekä tosiaan saaneet paikallisilta eläinlääkäreiltä apua tähän tilanteeseen. Yksikin eläinlääkäri ehdotti koko varpaan amputoimista, mikä ei taas ortopedin mielestä ollut missään nimessä vaihoehto. Typeränä tyydyin mielestäni aivan liian kauan vain siihen, että katsotaan nyt jos tapahtuisi ihme parantuminen mitään tekemättä… Noh, onneksi nyt vihdoin näyttää siltä että kaikki lopulta kääntyi meilläkin paremmaksi ja minä toivottavasti osaan jatkossa mennä nopeammin ammattitaitoiselle lääkärille.