Kuulumisia sairastuvalta

Rillan kanssa meidän hieno tahti agilityssa päättyi reilu kuukausi sitten RKS:n agipitseissä ontumiseen ja toistaiseksi olemme agilitysta määrittelemättömällä tauolla.

Huomasin Rillan ontumisen, kun tulimme hyppyradalta pois ja kävelytin Rillaa vähän, ennen kuin laitoin sen autoon odottamaan seuraavaa rataa. Ontuminen oli aluksi tosi pientä, mutta hetken autossa rauhoittumisen jälkeen Rilla oli lähes kolmijalkainen ja ontui tietysti oikeaa etutassua… Samaa jalkaa siis, mistä murtui viime syksynä se nuljuluu kakkosvarpaasta. Ei siinä sitten auttanut muu, kuin lähteä kesken kisojen kotiin itku herkässä ja toivoa, että ontuminen helpottaisi pian.

Parin viikon pienen ontumisen jälkeen päätin varata ajan lääkärille ja yllätykseksi röntgenkuva näytti lähes samanlaiselta, miltä se kuva siitä nuljuluusta näytti vajaa vuosisitten. Murtuma siis totta kai näkyy varpaassa edelleen, mutta mitään nivelrikkoa ei ole onneksi tullut, mihin olin jo osittain varautunut.

Levolla tämä ontuminen ei ole nyt helpottanut ja fyssari huomasi selvästi tästä ontumisesta johtuvia jumeja Rillassa, joten nyt on päällä sitten usean viikon tulehduskipulääkekuuri. Lääkärin kanssa puhuessa tuli sitten ilmi myös se, että jos tämä kipulääkekuuri ei auta, niin sitten saattaa edessä olla jopa koko varpaan amputaatio.

Olen todella kiukkuinen itselleni tällä hetkellä, koska fiksuna jos olisin antanut Rillalle heti ontumisen huomattua kipulääkettä edes pienenä kuurina, saattaisi Rilla olla jo kunnossa, jos siis Rilla on parantuakseen nyt pelkällä kipulääkkeellä. Toki Rilla on todella hyvin onnistunut peittämään ontumisensa, eli jos ontuminen olisi ollut selvempää, niin sittenhän minä olisin sitä kipulääkettä antanut. Mutta Rilla siis on koko ajan reippaana kävellyt ja varannut kyllä painoa oikealla etutassulle, mutta minusta liike ei ole ollut täysin puhdas. Olen jopa kuvannut videota Rillan kävelystä ja yrittänyt saada selvyyttä, että ontuuko Rilla oikeasti vai kuvittelenko minä vain omiani… Onneksi meillä on tämä meidän ihana fyssari, joka nyt osasi sitten sanoa, että kyllä se Rilla valitettavasti ontuu oikeasti.

Kuvautin nyt samalla, kun röntgeniin kerran mentiin, niin ne lonkat kontrolli mielessä, kun vasemmassa lonkassa todettiin lievä nivelrikko vajaa vuosi sitten.

Valitettavasti nivelrikkoa on nyt molemmissa lonkissa ja rikko mennyt vähän pahemmaksi, mutta edelleen kuulemma puhutaan lievästä nivelrikosta.

Rilla ei onneksi vieläkään ole minun silmääni oireillut lonkkiaan ja agilityssakin hypyt menneet hyvin, joten en osaa nyt hirveän huolissani olla näistä lonkista. Onneksi tiedän asian ja yritän toki tehdä kaikkeni, että nivelrikko etenisi mahdollisimman hitaasti, mutta kyllä tuollainen aktiivinen koira saa liikkua aktiivisesti niin kauan kuin pystyy (kunhan nyt ensin saadaan se etujalka kuntoon) ja mietitään tilannetta sitten uudestaan, jos tulee oireita joskus.  

Rillalla on ollut nyt vajaan vuoden jokapäiväisessä käytössä Jahti&Vahti Nivelravinne ja lohiöljy (merkki on vaihdellut), mutta öljyn olen nyt vaihtanut kavereiden suosituksesta Doils Nivelet öljyyn. Lisäksi Rilla sai ne neljä Cartrophen pistosta viime vuonna ja nyt pistän ne uudestaan.

Suunnitelmana on edelleen uusia ne Cartrophen pistokset vuoden välein, jos ei ala oireilemaan.

Olen nyt tässä pienessä päässäni kehitellyt suunnitelman, että liikumme vähän kevyemmin nyt niin kauan, kun Rilla vaikuttaa varovan sitä oikeaa etutassuaan. Agilitya alan uudestaan miettimään vasta sitten, kun Rilla on pystynyt usean kuukauden liikkumaan entiseen tahtiin lenkeillä ja juosta metsässä vapaana ilman etujalan ontumista. Menee varmasti ensi vuoteen vasta.

Toivon todella, että pääsisimme ensi kesänä metsästämään sitä viimeistä agility-serttiä ja saisin Rillasta agilityvalion, mutta pienesti olen tässä jo alkanut itseäni valmistelemaan siihen, että agility saattoi olla meidän osaltamme tässä.

Olenkin tässä jo ruvennut miettimään agilityn tilalle jotain toista harrastusta, missä etutassut eivät ole niin kovalla koetuksella. Rallytoko tai/ja toko voisi olla sellaisia mitä voitaisiin tässä nyt ensiksi kokeilla, katsotaan nyt mihin päätökseen tulen, kun pääsee lajeihin enemmän perehtymään ja kokeilemaan.

 ____________________________________________________

Mutta on tämä kesä kyllä ollut jotenkin todella rankka taas koirien terveyden kannalta… Tietysti tämä Rillan tilanne nyt pienesti mietityttää koko ajan ja sen päälle pienikin juttu tuntuu tosi musertavalta.

Huomasin heinäkuussa, että Ennillä heilui etuylähammas ja varasinkin sitten heti ajan eläinlääkäriin jossa oli tarkoitus sitten tutkia koko suu perusteellisesti ja puhdistaa hampaat samalla.

Hampaat näyttivät päällisin puolin ihan hyviltä, mutta röntgenissä tuli sitten vähän yllätyksiä… Enniltä oli mennyt kolme hammasta poikki!?!
Se etuhammas mikä heilui, oli poikki ja kaksi poskihammasta oli myös ja toisesta poskihampaasta olikin vain juuret enää jäljellä ikenen sisällä, näkyvä osa hammasta siis jo itsekseen irronnut.

Enniltä siis jouduttiin poistamaan yhteensä kolme hammasta: ne kaksi poikki mennyttä hammasta ja sitten alakulmahampaan vieressä ensimmäinen puhkeamaton premolaari hammas poistettiin, koska se painoi siellä ikenen sisällä ikävästi kulma hammasta.

Onneksi Enni toipui toimenpiteestä tosi hyvin ja suunnitelmissa on ottaa kontrolli hammasröntgenit vuoden päästä, koska niitä juuria täytyy seurata, ettei niistä tule ongelmia.

Mutta valitettavasti Ennin sairastelu ei jäänyt sitten tuohon… Nyt sillä reppanalla on toivottavasti silmätulehdus molemmissa silmissä. En edes tiedä, että mistä se sen on saanut?!

Huomasin yhtäkkiä edellispäivänä, että Enni ei pitänyt silmiään kunnolla auki. Luulin, että tukka on jotenkin silmillä ja leikkasinkin karvoja silmien ympäriltä pois ja yritin huuhtoa silmiä kostutustippojen kanssa, mutta turhaan. Seuraavana päivänä kun tulin töistä kotiin, päätin alkaa soittamaan eläinlääkäriin, koska silmät olivat aivan verestävät ja rähmivät, eikä Enni saanut pidettyä vieläkään silmiä kunnolla auki.

Lähieläinlääkäreiden soittokierroksen päätteeksi saimme yhdeltä lähipaikkakunnalta ajan samalle päivälle ja tietysti sellaiseen Evidensian toimipisteeseen, jossa ei sitten ollut silmänpainemittaria…

Että minua alkoi kiukuttamaan siinä vaiheessa, kun lääkäri tutki Ennin silmiä ja sanoi, että harmi ettei heillä ole silmänpainemittaria! Toki lääkäri lisäsi heti siihen, ettei silmät vaikuta mitenkään glaukooma silmiltä, mutta kyllä tuollainen jäi häiritsemään.

Onneksi nyt, kun olen vuorokauden laittanut noita silmätippoja, niin Enni pystyy jo pitämään silmiään normaalisti auki ja punoituskin alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Hysteerisenä tässä kyllä edelleen nyt seuraan noita silmiä ja luen netistä kohonneesta silmänpaineesta oireita, mutta toivotaan että on vain silmätulehduksesta kyse.

Maru on onneksi ehjänä toistaiseksi, vaikka sekin oli viikon pakkolevossa, kun sai metsälenkillä takatassun anturaan viiltohaavan, joka oli sellaisessa paikassa, mistä se vähän aukesi aina, kun Maru varasi painoa jalalle.

Onneksi pihkavoide auttoi ja nyt kakara saa taas painella menemään!