Kisakunnon metsästystä

Olemme nyt sairasloman jälkeen käyneet Rillan kanssa kolmissa agilitykisoissa ja jokaisessa on ollut kolme starttia, viimeksi tänään. Selvästi huomaa, että kisakunto on todella olematon, verrattuna ennen sairaslomalle jäämistä viime kesänä.
Rilla väsyy todella paljon enemmän kisapäivistä ja minulla itsellä on kokonaan hävinnyt kyky ohjata Rillaa. Lisäksi minua on taas alkanut jännittämään todella paljon! Pieni jännitys on tieytsti iha hyvä, mutta minulla kun meinaa silmissä sumentua ja sydän hakkaa hullun lailla. Mutta pikkuhiljaa alkaa taas löytyä hyvä fiilis kisaamiseen ja vaikka tänään tuloksena olikin 3/3 hylättyä rataa, olen silti todella hyvällä mielellä ja uskon, että saamme vielä palaset loksahtamaan paikoilleen.

Rilla ei ole nyt sairasloman jälkeen oikeastaan lainkaan tiputellut enää rimoja, mikä on todella hieno asia ja pääasiassa virheet radoilla tulee minun ohjaamattomuuden takia. Toki täytyy alkaa treenaamana enemmän takaakiertoja, koska ne tuottaa meille nyt todella paljon vaikeuksia.

Minulla on aivan pää pyörällä tällä hetkellä, kun on kaksi niin erilaisesti ohjattavaa koiraa ja tilanne on nyt se, että aliohjaan Rillaa ja yliohjaan Marua.

Marua on opetettu nyt pennusta lähtien aivan eritavalla, mitä Rilla aikanaan opetettiin ja sen kyllä huomaan. Marun kanssa tuntuu ainakin toistaiseksi ohjaaminen paljon helpommalta, vaikka saas nähdä mitä mieltä olen asiasta, kun alamme kesällä opettamaan Marulle juoksukontakteja!

Mainitaan tässä välissä, että olen itse tässä yrittänyt opettaa Marulle keppejä ja se pujotteli eilen ekan kerran kuusi keppiä! Vähän tuntuu Marulla kiirettä pitämään ja välikepit välillä unohtuu, mutta jatketaan treenaamista!

Rillan kanssa kisaamista ja reenaamista vähän hidastaa minun korvienvälissä myös se, että pelkään koko ajan, että Rilla on kipeä jostain. Tieto lonkan lievästä nivelrikosta jyskyttää koko ajan takaraivossa ja aina kun tapahtuu jotain erikoista, niin mieleen tulee heti, että onkohan lonkat kipeät. Tänäänkin kisoissa olin puoliksi jo valmis lähtemään kotiin, kun Rilla oli jotenkin outo, mutta lopulta syy taisi olla vain kylmä tuuli, joka sai lihakset jumiin ratojen välissä. Laitoin kaverin neuvosta Rillalle kaksi takkia päälle ja johan alkoi näyttää taas paremmalta ja tosiaan radoilla ei huomannut mitään.

Noh, onneksi Rillalle on jo varattu seuraava fyssari aika, että pääsee taas kuulemaan miltä koira vaikuttaa. Syksyllä on tarkoitus sitten viimeistään ottaa kontrolli röntgenkuvat lonkista, että saa tietää onko tilanne muuttunut jotenkin. Mutta nyt siis vain täytyy kasata oma pääkoppa ja jatkaa Rillan voinnin mukaan harrastamista. Rillahan ei siis tosiaan ole vielä minun mielestä kertaakaan oireillut lonkkiaan niin, että voisin sanoa varmaksi, että tämä johtuu lonkista. Ainoastaan Rillalla on tapana vetää itsensä aikamoisiin jumeihin, mutta nekin on tähän mennessä lähteneet hyvin aukeamaan.