Maru 1v & Rillan kanssa takaisin agilitykisoihin

Olen Marun syntymäpäivistä asti yrittänyt saada kirjoitettua tänne blogiin jotain, mutta aina on sitten tullut jotain tai vain laiskuus iskenyt ja niin tämä on nyt tämmöinen kaikkea sisältävä kirjoitus.

Eli aloitetaan Marun 1v synttäreistä, joita siis saatiin viettää viime viikon tiistaina. On se niin ihmeellistä, että vuosi on nyt kulunut siitä, kun sain olla mukana todistamassa Konnuuksien kennelin ensimmäisen pentueen syntymistä ja tietysti Marun syntymää. Muistan edelleen sen tunteen, kun ensin syntyi kolme urosta ja aloin jo harmissani miettimään, että täytyykö sitä urospentu sittenkin ottaa. Mutta onneksi neljäs pentu, joka tuli takajalat edellä oli narttu ja ilmoitin heti, että tämä on sitten minun pentuni, kasvoi siitä mitä tahansa.

Onneksi Marusta kasvoi oikein ihana rakas pieni kelpie! Säkää ei ole mitattu, mutta minun silmään näyttäisi, että Maru on hieman korkeampi kuin Rilla ja painoakin on puoli kiloa enemmän kuin Rillalla, eli kokonaiset 15kg. Toki Maru on edelleen kapeampi kuin Rilla.

Kävimme myös tänään Evidensiassa joukkotarkastuspäivänä tutkituttamassa virallisesti silmät ja polvet ja terveen paperit saatiin! Eli Silmät terveet ja polvet 0/0!

________________________________________

Mennään sitten Rillan ja paluuseen agilitykisoihin…

Eli pääsimme nyt vihdoin Rillan kanssa starttaamaan kisoissa viime lauantaina, oman seuran kisoissa. Kisa taukoa meille tuli nyt reilu 5kuukautta ja sen kyllä huomasi minun jännittämisessä. Oli ihan hassua, miten minua jännitti niin paljon ja Rilla tuntui taas vaan niin nopealta ja mahdottomalta hallita.

3/4 radoista hyllytettiin, ihan vain minun ohjausvirheiden takia, kun en jostain syystä ymmärtänyt/osannut/uskaltanut tehdä esim. putkijarruja ja olin unohtanut täysin, kuinka hyvin Rilla irtoaa…

Mutta onneksi kaikilla radoilla oli myös onnistumisia ja sain itse pidettyä hyvän mielen itselläni. Yksi rata meni sitten lähes täydellisesti, vaikkakin yksi rima loppuradasta alas ja viiden virhepisteen kanssa 3.sija.

Mutta se mikä oli nyt tärkeintä, Rilla kesti kisat ja vaikuttaa edelleen olevan ihan ehjä! Vaikka ollaan treenattu tässä jo jonkun aikaa sairasloman jälkeen, niin kisoissa Rillalla nousee kierrokset niin paljon, että vähän jännitin, että telooko se heti itsensä uudestaan. Ja sterilisaatio ei siis ole vaikuttanut meidän menoon mitenkään!

Nyt sitten vain malttamattomana katselen kalenterista työvapaita viikonloppuja, että päästään uudestaan kisaamaan!

 ________________________________________

Mainitaan tähän loppuun myös että Enni täytti perjantaina jo 8v! Enni on edelleen reipas ja aina tulossa mukaan joka paikkaan, mutta sen selän takia Ennin kanssa ei harrasteta oikein enää mitään. Enni on nykyään ne ajat, kun minä olen poissa ja koirat kotona keskenään, niin yksinään makuuhuoneessa ”turvassa”, kun varsinkin Rillalla on tapana yrittää leikkiä vähän liian rajuja leikkejä Ennin kanssa. Kipulääkettä ei olekaan tarvinnut sitten tämän ”erottamisen” jälkeen syöttää, kun kotona ollessa tietysti komennan aina isompia, etteivät nyt niin kovin Enniä olisi koko ajan tönimässä.

 ________________________________________

Tälläistä tänne meille nyt tällä kertaa, nyt näyttää ihan hyvältä!