Olen Marun syntymäpäivistä asti yrittänyt saada kirjoitettua
tänne blogiin jotain, mutta aina on sitten tullut jotain tai vain laiskuus
iskenyt ja niin tämä on nyt tämmöinen kaikkea sisältävä kirjoitus.
Eli aloitetaan Marun 1v synttäreistä, joita siis saatiin
viettää viime viikon tiistaina. On se niin ihmeellistä, että vuosi on nyt
kulunut siitä, kun sain olla mukana todistamassa Konnuuksien kennelin ensimmäisen
pentueen syntymistä ja tietysti Marun syntymää. Muistan edelleen sen tunteen,
kun ensin syntyi kolme urosta ja aloin jo harmissani miettimään, että täytyykö
sitä urospentu sittenkin ottaa. Mutta onneksi neljäs pentu, joka tuli takajalat
edellä oli narttu ja ilmoitin heti, että tämä on sitten minun pentuni, kasvoi
siitä mitä tahansa.
Onneksi Marusta kasvoi oikein ihana rakas pieni kelpie!
Säkää ei ole mitattu, mutta minun silmään näyttäisi, että Maru on hieman
korkeampi kuin Rilla ja painoakin on puoli kiloa enemmän kuin Rillalla, eli
kokonaiset 15kg. Toki Maru on edelleen kapeampi kuin Rilla.
Kävimme myös tänään Evidensiassa joukkotarkastuspäivänä
tutkituttamassa virallisesti silmät ja polvet ja terveen paperit saatiin! Eli Silmät terveet ja polvet 0/0!
________________________________________
Mennään sitten Rillan ja paluuseen agilitykisoihin…
Eli pääsimme nyt vihdoin Rillan kanssa starttaamaan kisoissa
viime lauantaina, oman seuran kisoissa. Kisa taukoa meille tuli nyt reilu
5kuukautta ja sen kyllä huomasi minun jännittämisessä. Oli ihan hassua, miten
minua jännitti niin paljon ja Rilla tuntui taas vaan niin nopealta ja
mahdottomalta hallita.
3/4 radoista hyllytettiin, ihan vain minun ohjausvirheiden
takia, kun en jostain syystä ymmärtänyt/osannut/uskaltanut tehdä esim.
putkijarruja ja olin unohtanut täysin, kuinka hyvin Rilla irtoaa…
Mutta onneksi kaikilla radoilla oli myös onnistumisia ja
sain itse pidettyä hyvän mielen itselläni. Yksi rata meni sitten lähes
täydellisesti, vaikkakin yksi rima loppuradasta alas ja viiden virhepisteen
kanssa 3.sija.
Mutta se mikä oli nyt tärkeintä, Rilla kesti kisat ja
vaikuttaa edelleen olevan ihan ehjä! Vaikka ollaan treenattu tässä jo jonkun
aikaa sairasloman jälkeen, niin kisoissa Rillalla nousee kierrokset niin
paljon, että vähän jännitin, että telooko se heti itsensä uudestaan. Ja
sterilisaatio ei siis ole vaikuttanut meidän menoon mitenkään!
Nyt sitten vain malttamattomana katselen kalenterista
työvapaita viikonloppuja, että päästään uudestaan kisaamaan!
________________________________________
Mainitaan tähän loppuun myös että Enni täytti
perjantaina jo 8v! Enni on edelleen reipas ja aina tulossa mukaan joka
paikkaan, mutta sen selän takia Ennin kanssa ei harrasteta oikein enää mitään.
Enni on nykyään ne ajat, kun minä olen poissa ja koirat kotona keskenään, niin
yksinään makuuhuoneessa ”turvassa”, kun varsinkin Rillalla on tapana yrittää
leikkiä vähän liian rajuja leikkejä Ennin kanssa. Kipulääkettä ei olekaan
tarvinnut sitten tämän ”erottamisen” jälkeen syöttää, kun kotona ollessa tietysti
komennan aina isompia, etteivät nyt niin kovin Enniä olisi koko ajan tönimässä.
________________________________________
Tälläistä tänne meille nyt tällä kertaa, nyt näyttää ihan hyvältä!
