Halusin steriloinnin tähystyksellä nopeamman toipumisajan
takia ja sitten kun Rillalla on jo valmiiksi virtsanpidätysongelmia, niin
toivon että tämä tähystys ei aiheuttaisi niin helposti
virtsanpidätyskyvyttömyyden pahentumista. Ja eläinlääkäri suositteli nimenomaan
vain tätä munasarjojen poistoa, sillä Viivin kohtalo saattoi johtua kohdunpoistosta
ja en tosiaan itse halua kokea toiselle koiralle samaa.
Leikkauspäivä oli minulle todella kamala, kun Viivin kohtalo kummitteli mielessä ja pelkäsin pahinta nyt myös Rillan kohdalla. Onneksi sain kaverin matka seuraksi ja hän ajoi, kun ajomatkaa
kuitenkin oli noin tunti per suunta, sillä en tiedä kuinka hyvä autokuski
olisin silloin ollut.
Rillan leikkaus kesti vajaat kaksi tuntia ja päälle sitten
muutama tunti heräilyä ennen kuin pääsimme lähtemään kotiin. Rilla oli jo
jalkeilla, kun hain sitä eläinlääkäristä ja valitsin kaulurin sijasta sille sen
toipilaspaidan. Ja onneksi ymmärsin tällä kertaa tarkistaa ennen kotiinlähtöä,
että toipilaspaita on oikean kokoinen, sillä leikkauspöydällä laitettu paita
oli kokoa liian iso. Mutta tosiaan onneksi tarkistin tämän paidan koon heti ja
se saatiin helposti vaihdettua, toisin kävi aikanaan Viivin kanssa, sillä sen liian
ison toipilaspaidan huomasin vasta kotona ja sitä olikin sitten kiva lähteä
vaihtamaan…
Leikkauspäivän ilta ja seuraava yö olivat todella levottomia
lääkkeiden takia, mutta onneksi jo aamulla Rilla oli jo reipas oma itsensä. Leikkaushaava
ei Rillaa kiinnostanut oikeastaan lainkaan, joten en joutunut pitämään kauluria
edes työpäivien aikana.
Leikkauksen jälkeen sain ohjeeksi rauhallista hihnassa
liikkumista kahden viikon ajan, mutta kuitenkin jo heti seuraavana päivän sai
lähteä koiran voinnin mukaan kävelylenkeille. Rilla oli siis jo seuraavana
aamuna reippaana kiertämässä hihnassa korttelia ympäri ja normaaliin tapaan
merkkailemassa. Siitä sitten aloimme asteittain pidentämään lenkkien pituutta
ja näin ollen saimme nostettua Rillan sairasloman aikana tipahtanutta kuntoa
paremmaksi.
Annoin Rillalle neljänä päivänä leikkauksen jälkeen
kipulääkettä varoiksi, mutta en tiedä kuinka tarpeellista se loppupeleissä oli,
koska Rillaa sai aika usein olla komentamassa, kun yritti Marun kanssa riehua.
Mainitaan tähän nyt vielä se, että tähystys sterilisaatiossa
koiralta joudutaan leikkaamaan karvat isolta alueelta ja itse ainakin murehdin
vähän etukäteen sitäkin, että miten ne karvat mahtavat takaisin kasvaa, mutta
hyvin ovat kasvaneet! En tiedä sitä sitten, että miten paljon karvanlähtö aika
tähän karvojen kasvamiseen vaikuttaa, sillä Rillalla oli sterilisaation aikana
karvanlähtö, joka on nyt helpottanut jo. Annan Rillalle myös tällä hetkellä
Avital Biotin –tabletteja auttamaan karvan kasvua.
Tässä kuvia Rillan kaljuista alueista. Kuvat ovat otettu pari päivää vaille kaksi viikkoa leikkauksesta:
Onneksi se kaksi viikkoa meni nopeasti ja nyt on ollut niin
ihanaa kulkea pidempiä lenkkejä niin, että koko lauma on mukana.
Nyt kun sterilisaatiosta on kulunut aikaa reilut viisi
viikkoa, en voi olla kuin tyytyväinen. Rilla on oma reipas ja rohkea itsensä
(mitä se ei valeraskauksien aikana todellakaan ole) ja todella paljon
leikkisämpi! Rilla leikittää jopa itseään nuorempia uroksia, joille se ennen
sterkkausta vain murisi.
Kotona Rillalla on nyt ollut välillä tapana vähän Ennille
isotella, mutta ei mitään tappeluita sentään.
Ja sitten tästä meidän agilitysta: Rilla on sairasloman
jälkeen edelleen yhtä hullu radalla, kun on aina ollutkin, eli intoa edelleen
on, jopa vähän liikaakin.
Olemme nyt tosissaan olleet kaksissa ohjatuissa treeneissä
ja muutamia kertoja tässä käynyt yksinäni treenaamassa ja itsellä on jo kova
hinku kisoihin.
Rimat ovat tietysti matalilla ja niitä nostetaan pikkuhiljaa,
tänään juuri nostin rimoja 35cm korkeuteen. Eli kyllä tässä nyt vielä hetki
menee, ennen kuin pääsemme hyppimään pikkumaksi korkeuksia ja kisaamaan.
Loppu viikosta Rillalla on myös fysioterapia ja siellä
sitten nähdään, että miten Rillan kroppa on reagoinut nyt agilitytreenien
aloittamiseen.
