Rillan varpaan nuljuluuleikkaus

Ajattelin nyt vihdoin vähän kirjoitella tästä Rillan nuljuluu leikkauksesta, kun toipuminen on jo hyvässä vauhdissa ja itse uskallan jo huokaista helpotuksesta.

Tässä nyt ensin pikaisesti tapahtumien kulku:

Eli kaikki tämä alkoi syyskuussa 2018, kun Rillalla murtui agilitytreeneissä oikean etuajalan toisen varpaan toinen nuljuluu. En tiedä missä se tarkalleen meni, mutta muistaakseni putkessa tuli liukastuminen ja Rillahan alkoi tosiaan oireilla vasta sen jälkeen, kun oli hetken ollut autossa huilaamassa treenien päätyttyä.

Hoitona oli kipulääkettä ja lepoa.

Rillan sairasloma tuolloin piteni reilusti kun päätin sterilisoida sen samassa hässäkässä ja pääsimme sitten vasta alkuvuonna 2019 taas agilityn pariin ja kisaamisen aloitimme sitten maaliskuussa.

Pääsimme Rillan kanssa mahtavaan kisavauhtiin ja Rilla saikin viime kesänä ne kaksi agility-sertiä, mutta heinäkuun lopulla jouduimme lähtemään kisoista kesken pois, kun Rilla alkoi taas ontua.

Muutaman viikon jälkeen kävimme röntgenissä tarkistamassa nuljuluun tilanteen, kun Rilla jatkoi edelleen epäpuhtaasti liikkumista ja röntgenkuvassa ei näkynyt mitään uutta! Röntgenkuva näytti itseasiassa lähes samanlaiselta, miltä silloin kuin oli juuri murtunut.

Rilla oli useamman viikon tulehduskipulääkkeillä ja kun ontuminen vai jatkui ja fyssari rupesi huomaamaan selvää puolieroa Rillan kropassa, niin fyssarin kehotuksesta päätin lähetä hakemaan apua nyt ortopediltä.

Päädyin pikaisella haulla Turkuun Petvet Ortoon ja siellä ortopedi Aija Mehtälä. Olen tällä hetkellä todella tyytyväinen valintaani, koska kaikki on minusta mennyt nyt tosi hyvin! 

Ensimmäisellä ortopedin käynnillä Rilla kopeloitiin perusteellisesti läpi ja näytin kaikki Rillasta otetut röntgenkuvat ja ortopedi totesi, että ensin kokeillaan kortisonipistosta, kun sitä meille ei oltu aikaisemmin vielä koskaan laitettu ja jos se ei auta ja ontuminen jatkuu, niin murtunut nuljuluu poistetaan leikkauksessa.

Itse olin tässä kohtaa jo haudannut lähes kokonaan ajatuksen, että voisin vielä joskus yrittää Rillasta agilityvaliota, mutta ortopedi sanoi, että kyllä Rillasta vielä agilitykoira tehdään.

Valitettavasti kortisonipistos ei auttanut ja varsinkin kun kävin kokeilemassa ortopedin ohjeiden mukaan agilitya hallilla, niin sen jälkeen ontuminen paheni selvästi.

Rillasta alkoi myös tulla vähän jopa kärttyinen, tiedä sitten johtuiko se kivusta vai turhautumisesta, kun joutui olemaan enemmän levossa ja remmissä, vai sitten niiden yhteisvaikutuksesta.

Mutta tässä kohtaa oli täysin selvää itselle, että leikkaukseen pitää mennä.

Lopulta kolmen viikon päästä kortisonipistoksesta ja reilu vuosi murtumasta, vein pelonsekaisin tuntein Rillan leikkaukseen, missä siis se murtunut nuljuluu poistettiin varpaasta.

Ylemmässä näkyy murtunut nuljuluu ja alemmassa se on poistettu.

Leikkaus meni onneksi hyvin ja päästiin kotiin toipumaan. Leikkaushaavan sidokset piti ensin olla useamman päivän paikoillaan ja voi sitä riemun määrää, kun sain ottaa sidokset pois ja pääsin toteamaan, että Rilla kävelee niin normaalisti ontumatta, kuin tossujen kanssa voi kävellä! Se oudon näköinen epäpuhdas kävelytyyli oli poissa ja eikä sitä ole nyt leikkauksen jälkeen enää näkynyt!

Toipumisajan suurin haaste meillä oli tossu! Rilla ei voi sietää mitään tossuja jaloissaan ja totta kai vettä satoi lähes koko sen kaksi viikkoa, mitä tikit olivat ja niitä olisi pitänyt ulkoillessa suojata. 

Selvisimme onneksi sen kaksi viikkoa tikkien kanssa suht selväjärkisinä Rillan kanssa ja tikkienpoiston jälkeen ortopedi totesi, että kaikki näyttää nyt nii hyvältä, että ei ole kontrollikäynnin tarvetta enää ja nyt aletaan kasvattamaan Rillan kuntoa pikkuhiljaa takaisin entiseksi.

Tässä kohtaa ihan pääsi itku autossa ennen kotiin lähtöä, vähän jopa nytkin itkettää, kun muistelen sitä tunnetta. Suuri harmitus, etten ollut aikaisemmin ymmärtänyt lähetä hakemaan Rillalle ammattilaiselta apua, mutta kuitenkin vielä suurempi helpotus siitä, että nyt Rillan pitäisi pystyä liikkumaan ilman kipua!

Ja totta kai piti yksi paniikkia aiheuttava tilanne vielä tulla: Olimme juuri päässeet kiertämään muutaman pidemmän hihnalenkin, kun Rilla innostui liikaa kylään tulleesta vieraasta ja tervetuliaisriehumisten jälkeen tuli itku ja Rilla oli kolmijalkainen. En keksinyt siinä sitten muuta, kuin komentaa koiran paikoilleen rauhoittumaan ja kylmäpussi tassun ympäri. Hysteerisenä mietin, että jos varpaasta on mennyt nyt jotain muuta rikki, mutta ei onneksi! Muutama päivä taas pienemmillä lenkeillä ja taas jatkettiin kuntoutumista.

Nyt Rillan kanssa tilanne on se, että leikkauksesta on reilut 7vk ja kävelemme normaalit lenkit koko lauman kanssa ja Rilla saa jopa leikkiä Marun kanssa ulkona vapaana. Rilla liikkuu nyt todella reippaasti ja minusta niin puhtaasti, kuin tuolla kunnolla nyt vain voi. Aluksi tosiaan liikkuminen näytti tosi oudolta, mutta erilaiselta, miltä ennen leikkausta ja kun aloin pitää Rillaa vapaana, niin se vain tallusteli omaa vauhtiaan ja vähät välitti Marun leikkiyrityksistä. Nyt on viime viikkoina ollut hienoa huomata, kuinka Rillan kuntoutuminen etenee ja se on alkanut jopa juoksemaan Marun kanssa! Agilitya alamme vasta keväämmällä kokeilemaan, sillä ei ole nyt mikään kiire!

Tässä näkee leikkausarven paranemisen.
Nyt ympärille on karvanut karvaa niin hyvin, ettei arpea enää näe etsimättä!

Olen nyt hakenut vielä laseria leikkauskohtaan, kun fyssarin mukaan siinä on ymmärrettävästikin vielä tuntemuksia. Lisäksi sain kaverilta Back On Trackin rannetuen Rillalle lainaan ja sitä olen sitten välillä pitänyt ja uskokaa tai älkää, niin sen Rilla antaa olla jalassaan! Taitaa tuntua siis ihan kivalta, joten täytyy ostaa Rillalle ihan oma.

Toivottavasti tästä saa nyt jonkun käsityksen tästä meidän epäonnisesta vuodesta ja apua jollekin, joka joutuu tämän myös koiransa kanssa käymään läpi. Kuulemma nämä nuljuluu murtumat varpaissa ovat koirilla melko yleisiä ja niitä voi tulla myös ihan metsälenkillä.

Ja muistakaa kaikki antaa koiralle kipulääkettä ja mennä erikoiseläinlääkärille jopa kauemmaskin, jos tuntuu että se lähellä oleva tuttu eläinlääkäriasema ei osaa auttaa.

Minua tosiaan itseä harmittaa niin paljon se, että en ymmärtänyt heti antaa sitä kipulääkettä, vaan annoin Rillan kärsiä ja emmekä tosiaan saaneet paikallisilta eläinlääkäreiltä apua tähän tilanteeseen. Yksikin eläinlääkäri ehdotti koko varpaan amputoimista, mikä ei taas ortopedin mielestä ollut missään nimessä vaihoehto. Typeränä tyydyin mielestäni aivan liian kauan vain siihen, että katsotaan nyt jos tapahtuisi ihme parantuminen mitään tekemättä… Noh, onneksi nyt vihdoin näyttää siltä että kaikki lopulta kääntyi meilläkin paremmaksi ja minä toivottavasti osaan jatkossa mennä nopeammin ammattitaitoiselle lääkärille. 

Kuulumisia sairastuvalta

Rillan kanssa meidän hieno tahti agilityssa päättyi reilu kuukausi sitten RKS:n agipitseissä ontumiseen ja toistaiseksi olemme agilitysta määrittelemättömällä tauolla.

Huomasin Rillan ontumisen, kun tulimme hyppyradalta pois ja kävelytin Rillaa vähän, ennen kuin laitoin sen autoon odottamaan seuraavaa rataa. Ontuminen oli aluksi tosi pientä, mutta hetken autossa rauhoittumisen jälkeen Rilla oli lähes kolmijalkainen ja ontui tietysti oikeaa etutassua… Samaa jalkaa siis, mistä murtui viime syksynä se nuljuluu kakkosvarpaasta. Ei siinä sitten auttanut muu, kuin lähteä kesken kisojen kotiin itku herkässä ja toivoa, että ontuminen helpottaisi pian.

Parin viikon pienen ontumisen jälkeen päätin varata ajan lääkärille ja yllätykseksi röntgenkuva näytti lähes samanlaiselta, miltä se kuva siitä nuljuluusta näytti vajaa vuosisitten. Murtuma siis totta kai näkyy varpaassa edelleen, mutta mitään nivelrikkoa ei ole onneksi tullut, mihin olin jo osittain varautunut.

Levolla tämä ontuminen ei ole nyt helpottanut ja fyssari huomasi selvästi tästä ontumisesta johtuvia jumeja Rillassa, joten nyt on päällä sitten usean viikon tulehduskipulääkekuuri. Lääkärin kanssa puhuessa tuli sitten ilmi myös se, että jos tämä kipulääkekuuri ei auta, niin sitten saattaa edessä olla jopa koko varpaan amputaatio.

Olen todella kiukkuinen itselleni tällä hetkellä, koska fiksuna jos olisin antanut Rillalle heti ontumisen huomattua kipulääkettä edes pienenä kuurina, saattaisi Rilla olla jo kunnossa, jos siis Rilla on parantuakseen nyt pelkällä kipulääkkeellä. Toki Rilla on todella hyvin onnistunut peittämään ontumisensa, eli jos ontuminen olisi ollut selvempää, niin sittenhän minä olisin sitä kipulääkettä antanut. Mutta Rilla siis on koko ajan reippaana kävellyt ja varannut kyllä painoa oikealla etutassulle, mutta minusta liike ei ole ollut täysin puhdas. Olen jopa kuvannut videota Rillan kävelystä ja yrittänyt saada selvyyttä, että ontuuko Rilla oikeasti vai kuvittelenko minä vain omiani… Onneksi meillä on tämä meidän ihana fyssari, joka nyt osasi sitten sanoa, että kyllä se Rilla valitettavasti ontuu oikeasti.

Kuvautin nyt samalla, kun röntgeniin kerran mentiin, niin ne lonkat kontrolli mielessä, kun vasemmassa lonkassa todettiin lievä nivelrikko vajaa vuosi sitten.

Valitettavasti nivelrikkoa on nyt molemmissa lonkissa ja rikko mennyt vähän pahemmaksi, mutta edelleen kuulemma puhutaan lievästä nivelrikosta.

Rilla ei onneksi vieläkään ole minun silmääni oireillut lonkkiaan ja agilityssakin hypyt menneet hyvin, joten en osaa nyt hirveän huolissani olla näistä lonkista. Onneksi tiedän asian ja yritän toki tehdä kaikkeni, että nivelrikko etenisi mahdollisimman hitaasti, mutta kyllä tuollainen aktiivinen koira saa liikkua aktiivisesti niin kauan kuin pystyy (kunhan nyt ensin saadaan se etujalka kuntoon) ja mietitään tilannetta sitten uudestaan, jos tulee oireita joskus.  

Rillalla on ollut nyt vajaan vuoden jokapäiväisessä käytössä Jahti&Vahti Nivelravinne ja lohiöljy (merkki on vaihdellut), mutta öljyn olen nyt vaihtanut kavereiden suosituksesta Doils Nivelet öljyyn. Lisäksi Rilla sai ne neljä Cartrophen pistosta viime vuonna ja nyt pistän ne uudestaan.

Suunnitelmana on edelleen uusia ne Cartrophen pistokset vuoden välein, jos ei ala oireilemaan.

Olen nyt tässä pienessä päässäni kehitellyt suunnitelman, että liikumme vähän kevyemmin nyt niin kauan, kun Rilla vaikuttaa varovan sitä oikeaa etutassuaan. Agilitya alan uudestaan miettimään vasta sitten, kun Rilla on pystynyt usean kuukauden liikkumaan entiseen tahtiin lenkeillä ja juosta metsässä vapaana ilman etujalan ontumista. Menee varmasti ensi vuoteen vasta.

Toivon todella, että pääsisimme ensi kesänä metsästämään sitä viimeistä agility-serttiä ja saisin Rillasta agilityvalion, mutta pienesti olen tässä jo alkanut itseäni valmistelemaan siihen, että agility saattoi olla meidän osaltamme tässä.

Olenkin tässä jo ruvennut miettimään agilityn tilalle jotain toista harrastusta, missä etutassut eivät ole niin kovalla koetuksella. Rallytoko tai/ja toko voisi olla sellaisia mitä voitaisiin tässä nyt ensiksi kokeilla, katsotaan nyt mihin päätökseen tulen, kun pääsee lajeihin enemmän perehtymään ja kokeilemaan.

 ____________________________________________________

Mutta on tämä kesä kyllä ollut jotenkin todella rankka taas koirien terveyden kannalta… Tietysti tämä Rillan tilanne nyt pienesti mietityttää koko ajan ja sen päälle pienikin juttu tuntuu tosi musertavalta.

Huomasin heinäkuussa, että Ennillä heilui etuylähammas ja varasinkin sitten heti ajan eläinlääkäriin jossa oli tarkoitus sitten tutkia koko suu perusteellisesti ja puhdistaa hampaat samalla.

Hampaat näyttivät päällisin puolin ihan hyviltä, mutta röntgenissä tuli sitten vähän yllätyksiä… Enniltä oli mennyt kolme hammasta poikki!?!
Se etuhammas mikä heilui, oli poikki ja kaksi poskihammasta oli myös ja toisesta poskihampaasta olikin vain juuret enää jäljellä ikenen sisällä, näkyvä osa hammasta siis jo itsekseen irronnut.

Enniltä siis jouduttiin poistamaan yhteensä kolme hammasta: ne kaksi poikki mennyttä hammasta ja sitten alakulmahampaan vieressä ensimmäinen puhkeamaton premolaari hammas poistettiin, koska se painoi siellä ikenen sisällä ikävästi kulma hammasta.

Onneksi Enni toipui toimenpiteestä tosi hyvin ja suunnitelmissa on ottaa kontrolli hammasröntgenit vuoden päästä, koska niitä juuria täytyy seurata, ettei niistä tule ongelmia.

Mutta valitettavasti Ennin sairastelu ei jäänyt sitten tuohon… Nyt sillä reppanalla on toivottavasti silmätulehdus molemmissa silmissä. En edes tiedä, että mistä se sen on saanut?!

Huomasin yhtäkkiä edellispäivänä, että Enni ei pitänyt silmiään kunnolla auki. Luulin, että tukka on jotenkin silmillä ja leikkasinkin karvoja silmien ympäriltä pois ja yritin huuhtoa silmiä kostutustippojen kanssa, mutta turhaan. Seuraavana päivänä kun tulin töistä kotiin, päätin alkaa soittamaan eläinlääkäriin, koska silmät olivat aivan verestävät ja rähmivät, eikä Enni saanut pidettyä vieläkään silmiä kunnolla auki.

Lähieläinlääkäreiden soittokierroksen päätteeksi saimme yhdeltä lähipaikkakunnalta ajan samalle päivälle ja tietysti sellaiseen Evidensian toimipisteeseen, jossa ei sitten ollut silmänpainemittaria…

Että minua alkoi kiukuttamaan siinä vaiheessa, kun lääkäri tutki Ennin silmiä ja sanoi, että harmi ettei heillä ole silmänpainemittaria! Toki lääkäri lisäsi heti siihen, ettei silmät vaikuta mitenkään glaukooma silmiltä, mutta kyllä tuollainen jäi häiritsemään.

Onneksi nyt, kun olen vuorokauden laittanut noita silmätippoja, niin Enni pystyy jo pitämään silmiään normaalisti auki ja punoituskin alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Hysteerisenä tässä kyllä edelleen nyt seuraan noita silmiä ja luen netistä kohonneesta silmänpaineesta oireita, mutta toivotaan että on vain silmätulehduksesta kyse.

Maru on onneksi ehjänä toistaiseksi, vaikka sekin oli viikon pakkolevossa, kun sai metsälenkillä takatassun anturaan viiltohaavan, joka oli sellaisessa paikassa, mistä se vähän aukesi aina, kun Maru varasi painoa jalalle.

Onneksi pihkavoide auttoi ja nyt kakara saa taas painella menemään!

Maru on terve ja Rillalle toinen SERT-A!

Kävimme alkuviikolla Marun kanssa röntgenissä otattamassa viralliset luustokuvat ja kaikki oli kunnossa!

Lonkat A/A

Kyynärät: 0/0

Selkä: VA0 ja LTV0

Marulta kuvattiin lisäksi olkapäät ja eläinlääkärin mukaan niissä ei näkynyt mitään poikkeavaa.

Olen niin tyytyväinen ja toivon koko sydämestäni, että Maru myös tulee pysymään kunnossa!

____________________

Ja sitten taas Rillan agilitykisoista:

Kävimme tänään Forssassa kisaamassa, kaksi rataa: agility- ja hyppyrata. Molemmat radat olivat todella kivoja ja vaikka kentän pohja olikin aika upottava ja tutustumisessa meinasi iskeä epätoivo, niin ei sekään hirveästi haitannut menoa.

Agilityradalta voitto ja toinen SERT-A!!!!

Siis niin käsittämätöntä! Ennen juhannusta kuvittelin agilityvalion arvon olevan kaukainen haave, mutta nyt se on itseasiassa vuoden päästä yhden voiton päässä!?! Ihan hullua tosiaan!

Hyppyradalta saimme sitten vitosen, kun rengas hajosi, mutta muuten sekin rata meni hyvin, mitä nyt ensimmäistä kertaa ikinä, piti jutella hetki Rillan kanssa! Rilla tosiaan kääntyi toisella esteellä eri suuntaan, mihin itse ajattelin sen kääntyvän ja näin ollen olin sitten vähän väärässä paikassa ja myöhässä ja ohjaaminen putkelle vaikeutui ja pahasti. Minä huusin ”putkeen”, mutta ohjaus kun oli vajavaista ja Rilla näki kaksi putkea, niin Rilla rupesi ihan haukkumana minulle kimeästi, että kerro nyt herrantähden kumpi putki! Onneksi lopulta sain kerrottua oikean putken ja sen jälkeen tosiaan rata sujui todella mahtavasti.

Ihana tämä fiilis, kun sai taas tulla molemmilta radoilta hyvällä mielellä pois ja muisti jopa miten rata oli mennyt! Ehkä minä sittenkin selätän vielä tämän jännityskoheltamiseni… Vaikka siis edelleen tänään tuli startissa vähän pahaolo ja silmissä pienesti sumeni.

Marulle H & Rillalle SERT-A

Maru pieni lapsonen täytti jo edellisellä viikolla hurjat 15kk ja kävimme nyt heti sitten hakemassa sen hyväksytyn näyttelytuloksen tulevaisuuden varalle. Maru siis kävi kahdessa näyttelyssä aikaisemmin harjoittelemassa ja saikin molemmista hienosti Erittäin Hyvän, mutta tällä kertaa saimme arvosanaksi vain Hyvän. Arvostelu oli minusta todella kiva ja oikein Marun näköinen.

”Vielä kovin kevyt ja ilmava. Pää saa vahvistua. Hyvät mittasuhteet. Kookkaat haja-asentoiset korvat. Pystyt lavat ja olkavarret. Hyvä ylälinja ja häntä sekä takaraajojen kulmaukset. Riittävä luusto. Hyvä sivuliike, mutta edestä vielä löysä. Hyvä peitinkarvan laatu, mutta pohjavilla puutteellinen. Iloinen käytös."

Tuomarina Kärkäs Leila

Maru tosiaan on nyt tässä alkukesän aikana tiputtanut karvaa oikein urakalla ja jatkuu vain, joten tuo puutteellinen pohjavilla pitää todellakin paikkansa, koska Marulla loistaa nahka läpi… Saas nähdä koska Maru kasvattaa karvat takaisin…

Sitten Rillaan ja meidän agilitykisoihin:

Ilmoitin Rillan nyt juhannuksena ensimmäisen kerran peräkkäisinä päivinä agilitykisoihin taukomme jälkeen, kun ensin oli perjantaina kaksi starttia ja sitten lauantaina myös vain kaksi starttia. Ja ihan hyvin Rilla näytti tämän rupeaman jaksavan, joten tulevaisuudessa uskaltaa taas enemmänkin peräkkäisinä päivinä kisata.

Nämä juhannuskisat TSAU:lla sujuivat meidän osalta todella kivasti! Minulla oli joka radan jälkeen hyvä fiilis, vaikka suorituksista oli kaksi 10virhepistettä ja yksi hylätty, koska meno tuntui niin paljon paremmalta kuin pitkään aikaan!

Neljästä radasta kolmella minä siis itse mokasin, yhdellä hypyllä, jota en osannut ohjata joko lainkaan tai sitten olin myöhässä. Mutta muuten siis meno oli oikein hienoa ja fiilis mahtava. Valitettavasti kahdella radalla myös tipahti rima alas ja sitä minun täytyykin nyt yrittää muistaa seurata, koska jos Rilla alkaa taas roiskimaan rimoja, niin siihen täytyy joku startti puuttua. Mutta vaikka saimme kahdella radalla tulokseksi 10virhepistettä (kielto minun ohjaamattomuudesta ja rima), niin vauhtimme oli molemmilla radoilla nopein! Olen asiaan todella tyytyväinen, koska nyt uskaltaa oikeasti sanoa ääneen, että Rilla alkaa olemaan kisakunnossa!

Lauantai päivän viimeinen rata me sitten saatiinkin onnistumaan ja vedettiin vihdoin Rillan kanssa se voitto nolla ja saatiin ensimmäinen SERT-A!!!

Tavoite ennen lauantaita on ollut saada vain nolla ratoja, ilman palkintosijoja, koska tämä voitto nolla on ollut todella kaukainen haave minulla vain. Nyt on vähän kutkuttava olo, että olisikohan meidän vielä mahdollisuus saada lisää näitä ja seuraaviin kisoihin on jo ilmoittauduttu!

Mutta pitää itse muistaa nyt pitää oma pää kassassa! Olen viimeiset kisat nyt mennyt sillä asenteella, että yritän mennä vain pitämään hauskaa tuloksesta huolimatta, koska koirahan minulla on mitä mahtavin. Minä itse jännitän kisoissa niin paljon, että lähdössä tuomarin puhaltaessa pilliin, minulla ihan silmissä sumenee ja oksettaa. Sitten tämän jännityksen ansiosta pienikin virhe minulta tai koiralta aiheuttaa oman pään leviämisen, joka sitten aiheuttaa kiukkua ja kiukkua siis nimenomaa itseään kohtaan, kun en saa pidettyä hommaa kassassa.

Nyt tosiaan juhannuksena onnistuin tässä pään kassassa pitämisessä aika hyvin, koska maalissa oli aina hyvä mieli.

Rillan paha tapa varastaa lähdössä on taas ottanut takapakkia ja se aiheuttaa minulle ison haasteen, kun jännityksen lomassa meinaan aina hermostua. Sain pienellä treenillä Rillan pysymään lähdössä paremmin hetki sitten, mutta homma on nyt levinnyt jostain syystä taas käsiin ja pitää alkaa nyt uusiksi miettiä tapaa opettaa odottamaan.

Mutta eiköhän se siitä, kun ainakin keppiongelmat alkavat Rillalla nyt helpottamaan, tai ainakin nyt kepit onnistuivat täydellisesti kaikilla neljällä radalla, vaikka voitto radalla Rilla pujottelikin päin yhtä keppiä, mutta hienosti pysyi silti rytmissä!

Agilitykisoissa Rillan kanssa

Nyt on Rillan kanssa takana kolmet agilitykisat ja viikon välein. Hyvin kesti Rillan kunto ja tuntuu että kisafiilis parani aina startti kerrallaan.

Kävimme nyt viimeiseksi eilen juoksemassa kolme rataa Tampereella ja vaikka tuloksia ei vieläkään saatu, niin nyt oli jo todella lähellä! Hienoja onnistumisia ja hylätyistä huolimatta sain jatkettua rataa joten kuten loppuun, vaikka yleensä mulla leviää oma pää niihin tilanteisiin.

Nyt täytyy välillä käydä itse töissä, mutta uusia kisoja olen jo katsonut ja malttamattomana odotan, että päästään taas Rillan kanssa kisaamaan.

Ja on tässä vähän lisää treenattavaa! Sillä vaikka olenkin pitänyt Rillan keppejä idioottivarmoina, niin nyt otettiin kolmesti virheitä kepeiltä, ei siis muuta kuin lisää treeniä ja mielellään vielä puukepeillä! Ja toki ne takaakierrot, niitä täytyy Rillan ja minun molempien treenata lisää!

Mainitaan tässä nyt vielä, että kun viime viikolla oli Rillalla lihakset jumissa, niin nyt ei sitä ongelmaa eilen ollut. Myös koko tämän viikon Rillan on liikkunut minun silmääni normaalisti.

Olen nyt entistä paremmin yrittänyt lämmitellä Rillan ja autossa odottaessa sillä oli päällä Back on trackin verkkoloimi.

Kisakunnon metsästystä

Olemme nyt sairasloman jälkeen käyneet Rillan kanssa kolmissa agilitykisoissa ja jokaisessa on ollut kolme starttia, viimeksi tänään. Selvästi huomaa, että kisakunto on todella olematon, verrattuna ennen sairaslomalle jäämistä viime kesänä.
Rilla väsyy todella paljon enemmän kisapäivistä ja minulla itsellä on kokonaan hävinnyt kyky ohjata Rillaa. Lisäksi minua on taas alkanut jännittämään todella paljon! Pieni jännitys on tieytsti iha hyvä, mutta minulla kun meinaa silmissä sumentua ja sydän hakkaa hullun lailla. Mutta pikkuhiljaa alkaa taas löytyä hyvä fiilis kisaamiseen ja vaikka tänään tuloksena olikin 3/3 hylättyä rataa, olen silti todella hyvällä mielellä ja uskon, että saamme vielä palaset loksahtamaan paikoilleen.

Rilla ei ole nyt sairasloman jälkeen oikeastaan lainkaan tiputellut enää rimoja, mikä on todella hieno asia ja pääasiassa virheet radoilla tulee minun ohjaamattomuuden takia. Toki täytyy alkaa treenaamana enemmän takaakiertoja, koska ne tuottaa meille nyt todella paljon vaikeuksia.

Minulla on aivan pää pyörällä tällä hetkellä, kun on kaksi niin erilaisesti ohjattavaa koiraa ja tilanne on nyt se, että aliohjaan Rillaa ja yliohjaan Marua.

Marua on opetettu nyt pennusta lähtien aivan eritavalla, mitä Rilla aikanaan opetettiin ja sen kyllä huomaan. Marun kanssa tuntuu ainakin toistaiseksi ohjaaminen paljon helpommalta, vaikka saas nähdä mitä mieltä olen asiasta, kun alamme kesällä opettamaan Marulle juoksukontakteja!

Mainitaan tässä välissä, että olen itse tässä yrittänyt opettaa Marulle keppejä ja se pujotteli eilen ekan kerran kuusi keppiä! Vähän tuntuu Marulla kiirettä pitämään ja välikepit välillä unohtuu, mutta jatketaan treenaamista!

Rillan kanssa kisaamista ja reenaamista vähän hidastaa minun korvienvälissä myös se, että pelkään koko ajan, että Rilla on kipeä jostain. Tieto lonkan lievästä nivelrikosta jyskyttää koko ajan takaraivossa ja aina kun tapahtuu jotain erikoista, niin mieleen tulee heti, että onkohan lonkat kipeät. Tänäänkin kisoissa olin puoliksi jo valmis lähtemään kotiin, kun Rilla oli jotenkin outo, mutta lopulta syy taisi olla vain kylmä tuuli, joka sai lihakset jumiin ratojen välissä. Laitoin kaverin neuvosta Rillalle kaksi takkia päälle ja johan alkoi näyttää taas paremmalta ja tosiaan radoilla ei huomannut mitään.

Noh, onneksi Rillalle on jo varattu seuraava fyssari aika, että pääsee taas kuulemaan miltä koira vaikuttaa. Syksyllä on tarkoitus sitten viimeistään ottaa kontrolli röntgenkuvat lonkista, että saa tietää onko tilanne muuttunut jotenkin. Mutta nyt siis vain täytyy kasata oma pääkoppa ja jatkaa Rillan voinnin mukaan harrastamista. Rillahan ei siis tosiaan ole vielä minun mielestä kertaakaan oireillut lonkkiaan niin, että voisin sanoa varmaksi, että tämä johtuu lonkista. Ainoastaan Rillalla on tapana vetää itsensä aikamoisiin jumeihin, mutta nekin on tähän mennessä lähteneet hyvin aukeamaan. 

Marun näyttelyt

Kävimme Marun kanssa viime lauantaina Turku KV näyttelyissä ja samalla hakemassa vähän kokemusta messukeskuksessa olemisesta.

Maru oli aluksi selvästi vähän ihmeissään, että mihin tultiin, mutta rauhoittui pian ja oli niin kuin olisi ennenkin siellä ollut. Maru osasi olla ihanan rauhallisesti ja kehän laidalla odottelu sujui lattialla maaten ja/tai tuolilla/sylissä istuen oikein mukavasti.

Kehässä Maru myös käyttäytyi mielestäni hienosti, sillä ollaan treenattu oikeastaan vain seisomista. Kehän ympäri juostessa Maru meinasi vähän liiaksi innostua, mutta ei se sentään mitään kiskomista siellä tehnyt.

Tulokseksi saatiin erittäin hyvä ja tässä arvostelu karkeasti suomennettuna:

"Näyttää hyvin nuorelta, pennulta. Pitäisi olla tämän ikäisenä jo "massaa" tms ja balanssia. Leveä kallo. Silmät liian vaaleat. Hyvät korvat. Kuonon pitäisi olla vahvempi. Hyvät hampaat. Kevyt luusto. Hyvä ylälinja. Lantio on kovin laskeva. Hänellä on hyvä temperamentti. Löysä edestä."

Maru 1v & Rillan kanssa takaisin agilitykisoihin

Olen Marun syntymäpäivistä asti yrittänyt saada kirjoitettua tänne blogiin jotain, mutta aina on sitten tullut jotain tai vain laiskuus iskenyt ja niin tämä on nyt tämmöinen kaikkea sisältävä kirjoitus.

Eli aloitetaan Marun 1v synttäreistä, joita siis saatiin viettää viime viikon tiistaina. On se niin ihmeellistä, että vuosi on nyt kulunut siitä, kun sain olla mukana todistamassa Konnuuksien kennelin ensimmäisen pentueen syntymistä ja tietysti Marun syntymää. Muistan edelleen sen tunteen, kun ensin syntyi kolme urosta ja aloin jo harmissani miettimään, että täytyykö sitä urospentu sittenkin ottaa. Mutta onneksi neljäs pentu, joka tuli takajalat edellä oli narttu ja ilmoitin heti, että tämä on sitten minun pentuni, kasvoi siitä mitä tahansa.

Onneksi Marusta kasvoi oikein ihana rakas pieni kelpie! Säkää ei ole mitattu, mutta minun silmään näyttäisi, että Maru on hieman korkeampi kuin Rilla ja painoakin on puoli kiloa enemmän kuin Rillalla, eli kokonaiset 15kg. Toki Maru on edelleen kapeampi kuin Rilla.

Kävimme myös tänään Evidensiassa joukkotarkastuspäivänä tutkituttamassa virallisesti silmät ja polvet ja terveen paperit saatiin! Eli Silmät terveet ja polvet 0/0!

________________________________________

Mennään sitten Rillan ja paluuseen agilitykisoihin…

Eli pääsimme nyt vihdoin Rillan kanssa starttaamaan kisoissa viime lauantaina, oman seuran kisoissa. Kisa taukoa meille tuli nyt reilu 5kuukautta ja sen kyllä huomasi minun jännittämisessä. Oli ihan hassua, miten minua jännitti niin paljon ja Rilla tuntui taas vaan niin nopealta ja mahdottomalta hallita.

3/4 radoista hyllytettiin, ihan vain minun ohjausvirheiden takia, kun en jostain syystä ymmärtänyt/osannut/uskaltanut tehdä esim. putkijarruja ja olin unohtanut täysin, kuinka hyvin Rilla irtoaa…

Mutta onneksi kaikilla radoilla oli myös onnistumisia ja sain itse pidettyä hyvän mielen itselläni. Yksi rata meni sitten lähes täydellisesti, vaikkakin yksi rima loppuradasta alas ja viiden virhepisteen kanssa 3.sija.

Mutta se mikä oli nyt tärkeintä, Rilla kesti kisat ja vaikuttaa edelleen olevan ihan ehjä! Vaikka ollaan treenattu tässä jo jonkun aikaa sairasloman jälkeen, niin kisoissa Rillalla nousee kierrokset niin paljon, että vähän jännitin, että telooko se heti itsensä uudestaan. Ja sterilisaatio ei siis ole vaikuttanut meidän menoon mitenkään!

Nyt sitten vain malttamattomana katselen kalenterista työvapaita viikonloppuja, että päästään uudestaan kisaamaan!

 ________________________________________

Mainitaan tähän loppuun myös että Enni täytti perjantaina jo 8v! Enni on edelleen reipas ja aina tulossa mukaan joka paikkaan, mutta sen selän takia Ennin kanssa ei harrasteta oikein enää mitään. Enni on nykyään ne ajat, kun minä olen poissa ja koirat kotona keskenään, niin yksinään makuuhuoneessa ”turvassa”, kun varsinkin Rillalla on tapana yrittää leikkiä vähän liian rajuja leikkejä Ennin kanssa. Kipulääkettä ei olekaan tarvinnut sitten tämän ”erottamisen” jälkeen syöttää, kun kotona ollessa tietysti komennan aina isompia, etteivät nyt niin kovin Enniä olisi koko ajan tönimässä.

 ________________________________________

Tälläistä tänne meille nyt tällä kertaa, nyt näyttää ihan hyvältä!

Rillan toipumiskuulumisia osa3 ja sterilisaatiosta

Rilla tosiaan steriloitiin joulukuun alussa Petvetissä Turussa ja toimenpide tehtiin tähystämällä, eli poistettiin vain munasarjat.

Halusin steriloinnin tähystyksellä nopeamman toipumisajan takia ja sitten kun Rillalla on jo valmiiksi virtsanpidätysongelmia, niin toivon että tämä tähystys ei aiheuttaisi niin helposti virtsanpidätyskyvyttömyyden pahentumista. Ja eläinlääkäri suositteli nimenomaan vain tätä munasarjojen poistoa, sillä Viivin kohtalo saattoi johtua kohdunpoistosta ja en tosiaan itse halua kokea toiselle koiralle samaa.

Leikkauspäivä oli minulle todella kamala, kun Viivin kohtalo kummitteli mielessä ja pelkäsin pahinta nyt myös Rillan kohdalla. Onneksi sain kaverin matka seuraksi ja hän ajoi, kun ajomatkaa kuitenkin oli noin tunti per suunta, sillä en tiedä kuinka hyvä autokuski olisin silloin ollut.

Rillan leikkaus kesti vajaat kaksi tuntia ja päälle sitten muutama tunti heräilyä ennen kuin pääsimme lähtemään kotiin. Rilla oli jo jalkeilla, kun hain sitä eläinlääkäristä ja valitsin kaulurin sijasta sille sen toipilaspaidan. Ja onneksi ymmärsin tällä kertaa tarkistaa ennen kotiinlähtöä, että toipilaspaita on oikean kokoinen, sillä leikkauspöydällä laitettu paita oli kokoa liian iso. Mutta tosiaan onneksi tarkistin tämän paidan koon heti ja se saatiin helposti vaihdettua, toisin kävi aikanaan Viivin kanssa, sillä sen liian ison toipilaspaidan huomasin vasta kotona ja sitä olikin sitten kiva lähteä vaihtamaan…

Leikkauspäivän ilta ja seuraava yö olivat todella levottomia lääkkeiden takia, mutta onneksi jo aamulla Rilla oli jo reipas oma itsensä. Leikkaushaava ei Rillaa kiinnostanut oikeastaan lainkaan, joten en joutunut pitämään kauluria edes työpäivien aikana.

Leikkauksen jälkeen sain ohjeeksi rauhallista hihnassa liikkumista kahden viikon ajan, mutta kuitenkin jo heti seuraavana päivän sai lähteä koiran voinnin mukaan kävelylenkeille. Rilla oli siis jo seuraavana aamuna reippaana kiertämässä hihnassa korttelia ympäri ja normaaliin tapaan merkkailemassa. Siitä sitten aloimme asteittain pidentämään lenkkien pituutta ja näin ollen saimme nostettua Rillan sairasloman aikana tipahtanutta kuntoa paremmaksi.

Annoin Rillalle neljänä päivänä leikkauksen jälkeen kipulääkettä varoiksi, mutta en tiedä kuinka tarpeellista se loppupeleissä oli, koska Rillaa sai aika usein olla komentamassa, kun yritti Marun kanssa riehua.

Mainitaan tähän nyt vielä se, että tähystys sterilisaatiossa koiralta joudutaan leikkaamaan karvat isolta alueelta ja itse ainakin murehdin vähän etukäteen sitäkin, että miten ne karvat mahtavat takaisin kasvaa, mutta hyvin ovat kasvaneet! En tiedä sitä sitten, että miten paljon karvanlähtö aika tähän karvojen kasvamiseen vaikuttaa, sillä Rillalla oli sterilisaation aikana karvanlähtö, joka on nyt helpottanut jo. Annan Rillalle myös tällä hetkellä Avital Biotin –tabletteja auttamaan karvan kasvua.

Tässä kuvia Rillan kaljuista alueista. Kuvat ovat otettu pari päivää vaille kaksi viikkoa leikkauksesta:

Onneksi se kaksi viikkoa meni nopeasti ja nyt on ollut niin ihanaa kulkea pidempiä lenkkejä niin, että koko lauma on mukana.

Nyt kun sterilisaatiosta on kulunut aikaa reilut viisi viikkoa, en voi olla kuin tyytyväinen. Rilla on oma reipas ja rohkea itsensä (mitä se ei valeraskauksien aikana todellakaan ole) ja todella paljon leikkisämpi! Rilla leikittää jopa itseään nuorempia uroksia, joille se ennen sterkkausta vain murisi.

Kotona Rillalla on nyt ollut välillä tapana vähän Ennille isotella, mutta ei mitään tappeluita sentään.

Ja sitten tästä meidän agilitysta: Rilla on sairasloman jälkeen edelleen yhtä hullu radalla, kun on aina ollutkin, eli intoa edelleen on, jopa vähän liikaakin.

Olemme nyt tosissaan olleet kaksissa ohjatuissa treeneissä ja muutamia kertoja tässä käynyt yksinäni treenaamassa ja itsellä on jo kova hinku kisoihin.

Rimat ovat tietysti matalilla ja niitä nostetaan pikkuhiljaa, tänään juuri nostin rimoja 35cm korkeuteen. Eli kyllä tässä nyt vielä hetki menee, ennen kuin pääsemme hyppimään pikkumaksi korkeuksia ja kisaamaan.

Loppu viikosta Rillalla on myös fysioterapia ja siellä sitten nähdään, että miten Rillan kroppa on reagoinut nyt agilitytreenien aloittamiseen.

Tässä muutama kuva myös Marusta ja Ennistä, joille nyt kuuluu ihan hyvää. Maru on nyt jo 10kuukautta vanha ja sen kanssa agilityn treenaus sujuu kivasti.