keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Rilla sairaslomalla

Rillan kanssa oli ”kesäkauden” viimeiset agilitytreenit maanantaina ja sen kunniaksi Rilla sitten päätti loukata itsensä ja vähän pahemmin tällä kertaa. Oikeassa etutassussa toisen varpaan nuljuluu murtuma.

Rilla muistaakseni kompuroi vähän yhdessä putkessa, mutta varmuutta ei siis ole, missä kohtaa Rilla itsensä loukkasi. Rilla veti koko treenit tapansa mukaan täysillä ja käveli jopa pienen hetken radalta tulon jälkeen, ennen kuin laitoin sen autoon odottamaan loppulenkkiä. Loppulenkillä sitten treenikaverin kanssa huomasin, että Rilla ontuu (pienen levon jälkeen siis) ja paremman tutkimuksen jälkeen paikallistin vian oikeaan etutassuun.
Kotona sitten huomasin, että tassuun tuli kannuskynnen alapuolelle patti ja muutenkin koko tassu vaikutti olevan turvoksissa ja vähän lämpimämpi, kuin toinen tassu. Tässä kohtaa sitten jo ymmärsin, että aamulla on pakko soittaa eläinlääkäriin.



Tiistaina päästiin onneksi sitten lääkärille ja röntgenkuvasta sitten tosiaan löytyi tuo nuljuluunmurtuma ja kuva kävi jopa ortopedillä arvioitavana.

Nyt sitten on edessä kuukauden sairasloma ainakin, vain pissatukset ulkona ja nekin pitäisi onnistua tekemään kenkä jalassa. Rilla valitettavasti on sitä mieltä, että kenkä on jotain niin kamalaa, että sen kanssa ei voi tehdä tarpeitaan, saati varata yhtään painoa. Toivottavasti Rilla jossain vaiheessa alkaa kävelemään kengän kanssa, sillä toivon todella, että jalka tulee vielä kuntoon ja päästään agilityradoille.



Omat odotukset paranemisen suhteen ovat aika sekavat, pelkään pahinta, mutta toivon parasta. Ennillähän aikanaan murtui oikean jalan toinen varvas myös, mutta siinä kävi niin, että viimeinen nivel irtosi paikoiltaan. Lääkäri antoi ohjeeksi 3vk lepoa, mutta lopulta Enni joutui olemaan sivussa agilitysta noin kaksi kuukautta, vaikka onkin kevyt koira. Onneksi sen jälkeen en ole huomannut, että Enni oireilisi jalkaansa mitenkään, sen varpaan kynttä ei vain tarvitse leikata oikeastaan lainkaan, koska kuluu niin hyvin pienen virheasennon takia.
Valitettavasti menin myös netistä vähän lukemaan, että miten nämä nuljuluumurtumat paranevat ja eipä sieltä selvyyttä saanut. Osalla parani hyvin, toiset vaati leikkauksen ja muutama on joutunut jättämään kaiken vähänkin raskaan harrastuksen pois. Ajatus, että Rillan agilityura oli tässä, on todella kamala! En pysty sellaista vaihtoehtoa hyväksymään, vaikka olemmekin aloittaneet vähän tokopuolen juttuja treenaamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti