Koko kesän sitten pidemmillä lenkeillä olen huomannut, että varsinkin asfaltilla, Ennin häntä alkaa jossain vaiheessa roikkumaan. Ja normaalisti Ennin häntä on kippuralla, lähtee melkein toista kierrosta tekemään.
Päätin seurailla Enni sitten vain ja uudestaan kunnollisia
kipuoireita, kuten vinkumista ja liikkeen välttämistä ei ilmennyt. Tässä
loppukesästä sitten huomasin, että Enni oli enemmän jumissa ja käveli vallan
peitsaamalla (niin kuin Taika teki, kun oli todella kipeä ja tarvitsi
hierojaa).
Hieroja tuli sitten eräänä päivänä käsittelemään Enniä ja
totesi, että on vähän samantyylisiä viitteitä, mitä aikanaan Taikalla oli ja
hän suositteli Ennin kuvaamista, ennen kuin jatketaan hieromista.
Pelonsekaisin tuntein sitten varasin aikaa Ennille röntgeniin
ja olin täysin valmistunut saamaan Ennille spondyloosi lausunnon, mutta kuvasta
ei eläinlääkäri osannut sanoa oikein mitään. Siisti selkä kuulemma, mutta kuvat
lähetettiin varmuudeksi vielä ortopedille lausuttavaksi.
Odotellessa lausuntoa kuvista, näytin niitä muutamalle
koirien rangasta jotain ymmärtäville ja pieniä epäilyä nikamavälikaventumasta
tuli ilmi ja melkein kaikki mainitsivat välilevy ongelmat, joita ei röntgenissä
näy.
Tänään nyt sitten sain vihdoin ortopedin lausunnon:
"LS-välissä (tämä siis viimeisen lannerangan nikaman ja
ensimmäisen häntänikaman väli) näyttäisi olevan lisääntynyttä tiiviyttä - voi
olla rakenteiden summaation aiheuttamaa harhaa tai todellista
välilevyongelmaa.
Lisäksi L4-7 (lannerangan nikamia) välit vaikuttavat
kapeilta, mikä myös voi olla projektion aiheuttamaa harhaa tai todelliseen
välilevyongelmaan liittyvää. Rintarangan alueella en näe kipuoiretta
selittävää.
Varmuuden asialle saa ainoastaan CT- tai
magneettikuvauksella."
En nyt ainakaan toistaiseksi aio Enniä viedä
magneettikuville, koska kyseessä kuitenkin jo 7v koira, jonka kanssa agility
harrastuskin on jäänyt vain pariin kisastarttiin vuodessa. Joten jatketaan
oireiden mukaan, ei enää pitkiä lenkkejä asfaltilla ja agility jää kokonaan
pois.
Toivottavasti Enni pystyy selkänsä kanssa elämään pitkän
loppuelämän, sillä harmittaa jo valmiiksi tämä tilanne, että minulla on ollut
nyt 3 villakoiraa, joista kahdella on selässä häikkää ja kaksi kuoli jo 9
vuotiaina…
Olisi se ihan kivaa saada yksi koira elämään ”vanhaksi”,
että pääsisi nauttimaan siitäkin ajasta. Nyt olevan saanut seurata tuota
koiravanhuksen elämää vain sivusta, kun kavereilla on iäkkäitä koiria.
Toivottavasti tulevaisuudessa villakoiriltakin aletaan
kuvaamaan enemmän luustoa, sillä joko minulla on vain todella huono tuuri
käynyt villakoirieni kanssa, tai niillä on oikeasti myös siellä selässä jotain
häikkää…
Itse ainakin olen sen päätöksen tehnyt, että jos itse
teetän vielä jollain koirallani pennut, niin teetän ehdottomasti mahdollisimman
laajat terveystutkimukset (silmät, polvet, lonkat, kyynärät, selän ja nyt on
myös tuo sydäntutkimus alkanut nostaa enemmän päätään ja sitäkin alan
vakavissani miettimään). Vaikka tieto lisää tuskaa ja tutkimalla löydetään aina
lisää sairauksia, niin jalostuksella pystytään useisiin löydöksiin kuitenkin
ajan kanssa puuttumaan ja tilannetta parantamaan.


