Rilla nousee kolmosiin

Nyt on takana Agipitsit, oman seuran kolme päiväiset agilitykilpailut ja Rillan kanssa seitsemän starttia. Tuloksena oli kolme kertaa palkinnoilla, joista kaksi OIVA:a! Sanoin ennen tätä viikonloppua, että jos saan ne kaksi puhdasta suoritusta, niin noustaan kolmosiin ja kai se on nyt sitten pidettävä sanansa. Ja se PAVA:n odottaminen vaihtui tähän suunnitelmaan, kun kaikki treenikaverit kannustivat vain nousemaan kolmosiin.

Koko viikonlopusta jäi tosi hyvä fiilis, vaikka kaikki radat eivät todellakaan onnistuneet ja yksittäisillä radoilla joku yksi este jäi tosi paljon harmittamaan. Esimerkiksi yksi rima tippui, Rilla jätti viimeisen keppivälin pujottelematta tai Rilla tuli pituuden sivusta ulos, muuten radat olivat tosiaan hienoja, mutta nämä yksittäiset kohdat pilasivat tietysti tuloksen.

Hieman tarvitsi taas yrittää muistuttaa itselle, että tähän harrastukseen kuuluu se, että läheskään aina ei voita, vaikka radat olisivatkin hienoja.

Ilmoitin muuten myös Ennin kahdelle agilityradalle, perjantaina yhdelle ja lauantaina yhdelle. On se Enni vaan tapaus! Perjantaina rata meni ihan kivasti, mitä nyt muistaakseni muutamia kieltoja ja tietysti yliaikaa. Lauantain rata meni muuten hyvin, mutta minä arvioin Ennin vauhdin väärin ja ohjasin sen suoraan takakiertoon, vaikka ei olisi pitänyt – hylätty siis, vaikka tosiaan koiran vika ei missään nimessä ollut.

Ennillä tosiaan kun on tapana välillä hidastella ja sainkin lauantaina radan alussa hoputtaa Enniä liikkeelle, mutta sitten se yhtäkkiä päättikin laittaa kaasun pohjaan ja tuli niin nopeasti ulos putkesta, että en kerennyt tosiaan tekemään persjättöä ja siirtymään pois koiran linjan päältä.

No onneksi minulla ei ole Ennin kanssa enää mitään tavoitteita ja hyvä mieli jäi molemmille, kunhan nyt vaan huvikseni ilmoitin. Enni selvästi kyllä nautti radalle pääsystä pitkästä aikaa, sillä emme ole edes treenanneet tämän vuoden puolella, mutta en usko että se enää nauttisi samasta kisa tahdista, mitä meillä on Rillan kanssa.

Ja sankarimme Maru, sai olla maskottina mukana tietysti koko viikonlopun. Maru on kyllä ihan ihmeellinen, siellä se autossa häkissä odotteli rauhallisena, mitä nyt välillä käytiin kävelyllä ja välillä pyörähtämässä kisapaikalla. Maru oli aina reippaana tulossa ulos häkistä ja aina reippaana menossa häkkiin.

Kisapaikalla kaikki on vaan niin kivaa ja mitä isompi kaveri, niin sen parempi. Itsesuojeluvaistoa Marulla ei selvästi ole yhtään, sillä vaikka aikuinen iso koira kuinka murisee hampaat irvessä, yrittää Maru päästä tervehtimään ja kertomaan olevansa vain pieni, viaton ja kaikkia rakastava pentu.

Ja saatiin me sitten ensimmäinen maitokulmahammas irti!? Minusta ne kulmahampaat eivät edes ole vielä heiluneet, mutta niin se hammas vain yhtäkkiä kesken vetoleikin irtosi, verta vuotaen ja Marun reaktiosta päätellen kyllä taisi sattuakin. Hammas kyllä näytti samanlaiselta, mitä kaikkien muiden koirieni lähteneet maitokulmurit, mutta minusta tämä 18-19vk ikäisellä liian aikaista…? Marulla on kyllä tapana lenkillä purra Ennin ja Rillan pantoja, joten on mahdollista että kulmuri on jo toisen pannan alle jäänyt jossain vaiheessa vähän jumiin ja siksi nyt lähti leikkiessä niin helposti.

Noo, onneksi verenvuoto tyrehtyi aika nopeasti ja Maru on syönyt puruluita kokoajan ihan entiseen tahtiin, ei siis ainakaan nyt haittaa pentua mitenkään. Täytyy nyt vain odotella ja katsoa, että millainen pysyvä kulmuri sieltä sitten kasvaa...