Itselle jopa jäänyt tosi paha mieli kisojen jälkeen, kun on
tuntunut että junnaamme Rillan kanssa nyt vain paikoillamme ja emme osaa enää
mitään. Piti muistutella itselle taas, että agility on hauska harrastus ja
harrastuksen idea on pitää hauskaa oman mahtavan koiran kanssa. Ja koirahan ei
onneksi tiedä tuleeko radasta hylättyä vai ei.
Onneksi sain itselleni taas paremman kisafiiliksen ja nyt
viimeisimmät kisat ovat taas menneet hyvällä mielellä, vaikka niitä hylättyjä
on tosiaan tullut paljon.
Nyt olimme tosiaan juhannuskisoissa Liedossa ja sieltäkin
tuloksena 3/4 hylättyä rataa, mutta onneksi se viimeinen sitten onnistui
vihdoin ja saimme kakkosista sen kolmannen nollatuloksen ja ensimmäisen OIVAN!
Emme nouse kyllä missään nimessä vielä kolmosiin, koska minä en ole vielä
valmis! Ajattelin nyt kerätä ne kaikki kahdeksan nolla tulosta ensin kakkosista
ja sitten vasta kun on pakko nousta kolmosiin, niin noustaan.
Näistä juhannuksen hylätyistä radoista varsinkin yksi oli
tosi hyvä hylätty koiran osalta, sillä minä vain lakkasin jostain
käsittämättömästä syystä ohjaamasta koiraa loppusuoralla ja Rilla sitten päätti
itse ratkaista tilanteen, joka ei mennyt sitten ihan tuomarin suunnitelmien
mukaan. Kahdella radalla oli sitten taas ongelmia niiden tippuvien rimojen kanssa,
joihin yritänkin päästä nyt puuttumaan jatkossa.
__________________________________________
Kerrotaan nyt vielä Marun kuulumisia myös:
Maru on oikein reipas ja kiva pentu edelleen. Ruoka alkoi
pian jo toisella viikolla täällä uudessa kodissa maistua ja nyt pentu onkin
todella ahne. Maru on edelleen aivan erilainen kuin Rilla, sillä Maru tykkää olla
silitettävänä, vaikka taas toisaalta se viettää myös paljon aikaa yksin ulkona
ihan vain maatessa nurmikolla (Rilla ei siis halunnut ollenkaan minun
lähelleni, mutta ei myöskään viihtynyt yksin ulkona). Minun kanssa
leikkimistäkin olen nyt joutunut kovasti Marun kanssa harjoittelemaan, sillä
Maru leikkii mielummin yksin (Rilla taas muistaakseni pienestä pitäen on
leikkinyt leluilla ihmisten kanssa, nouto leikkejä ja repimistä). Onneksi Maru
on nyt vähän jo innostunut repimään minun kädessä olevaa lelua ja muutaman
hassun kerran on (varmaan kyllä vahingossa) jopa tuonut ihmiselle lelun.
Marulla alkaa selvästi nyt ikenet valmistautua hampaiden vaihtoon,
sillä ikää on nyt huomenna se 15vk ja Maru on alkanut pureskelemaan oikein
urakalla. Marulla on tapana oikein poskihampailla jyystää kaikkea mahdollista
rikki, onneksi ihan perus puruluut kelpaavat myös hyvin, niin saa välillä
suunnattua pureskelua sallittaviin. Mutta kyllä kaikki lelut, jotka voivat
mennä puremalla rikki on nyt taas saanut kelpielapsen takia laittaa jemmaan
odottamaan aikuistumista :D
Maru ei ole enää onneksi karkaillut ja herkkujen kanssa olen
saanut sen oppimaan, että kutsusta on tultava luokse. Toki Maru edelleen änkeää
itsensä kaikista mahdollisista hänen kokoisistaan ja vähän pienemmistäkin
raoista läpi, ali ja yli, jos se vain niin päättää. Joudun siis edelleen
tekemään lisä virityksiä sisällä koiraporttiin ja ulkona pihan aitaa on
vahvistettu melkein joka puolelta ja portin alaosa on myös vielä lisä aidalla
teljetty.
Rillan ja Marun yhteiselo on kyllä edelleen niin ihanaa
seurattavaa, Rillalla on todella pitkä pinna ja se antaa Marun repiä itseään
välillä jopa todella kipeän näköisesti, mutta kuitenkin Rilla osaa sanoa sitten
kun riittää ja Maru uskoo.
Mutta Ennin ja Marun yhteiselo onkin sitten vähän toista
maata, sillä Enni on päättänyt tyytyä kävelevän vinkulelun rooliin tai sitten
Enni on sitä mieltä, että ’kuningattarella’ on alamaiset jota komentaa...
Enni ei siis komenna pentua enää oikeastaan yhtään ja
Maru ottaa tilanteesta tietysti kaiken ilon irti ja juoksee esim. ulkona
kokoajan Ennin perässä ja puree heti niskaan, kun saa kiinni. Tällä viikolla
Marun tositerävä kulmahammas olikin tehnyt todella kipeän näköisen haavan Ennin
korvaan, joka nyt on onneksi alkanut parantumaan koti puhdistuksilla hienosti. |
| Maru 14vk ja 7,5kg |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti