Olen tässä yrittänyt verrata Marua Rillaan, kun Rilla oli
pentu, mutta harmikseni en muista millainen Rilla oli näin pienenä!
Muistan vain sen, että Rilla oli kamala pentu, mutta se aika
taisi olla sitten vasta myöhemmin ja kestää sinne reilun vuoden ikään asti…
Mutta sellainen muistikuva minulla on, että Rilla ei ole
koskaan tykännyt olla sylissä, vaan aina piti olla leikkimässä ja riehumassa.
Maru on tässä erilainen, sillä Maru tykkää olla myös sylissä, ainakin vielä.
Ja muistaakseni Rillalla oli todella hyvä ruokahalu alusta
lähtien, mutta Maru on varsinkin nappuloiden kanssa vähän nirso.
Maru on osoittautunut olevan aikamoinen tapaus, on tosi
reipas ja utelias. Maru kiipeää aitauksista yli ja änkeää itsensä
koiraporteista läpi, jos vain mahtuu. Eilen Maru nosti korvat pystyyn ja
päätteli ilmeisesti peilikuvastaan, että on nyt isotyttö ja lähti omille teille.
Ensin Maru karkasi omalta pihalta portin ali ja ei meinannut millään tulla
takaisin. Myöhemmin olimme kyläilemässä ja siellä sama juttu, Maru lähti
pihalla juoksemaan pisin naapurustoa! Kamala tunne, kun pieni ja tyhmä pentu on
hukassa! Kauhukuvissa näen kuinka joku vastaantulija voi vaikka syödä minun
3,5kg painoisen pentuni!
Yksikään aikaisemmista koiristani, ei karannut vielä näin
pienenä! Ja toivon koko sydämestäni, että Maru ei ota tästä nyt mitään tapaa.
Nyt siis ulkoillaan namien ja monien lelujen kanssa, että
saan houkuteltua tämän pienen pennun tulemaan luokse. Pientä edistystä on jo
tapahtunut, sillä tänään Maru on yrittänyt vain kerran karata aidan ali, mutta
sain otettua takajaloista kiinni, ennen kuin pennulle olisi vapaus taas
koittanut.
Pennun ja isompien koirien yhteiselo on alkanut sujua
paremmin kuin osasin kuvitella! Enni nyt tapansa mukaan makaa sohvatyynyllä ja
murisee pennulle, kun se tulee lähelle, mutta suotakoon se ”kuningattarelle”.
Mutta Rilla siis yllätti olemalla ihan innoissaan pennusta
ja leikittää sitä kokoajan paremmin! Rillalla on siis vähän vaikeuksia
ymmärtää, että pentu on niin pieni ja ei kestä kovia leikkejä ihan vielä.
Ja on muuten niin ihanaa nähdä kun Rillalla ja Marulla on
nyt jo ihan sama idea leikeissä ja eleissä, selvästi samaa rotua! Uskon siis,
että en ole yksin malttamattomana odottamassa, että Maru kasvaa isoksi.
Kävimme Marun kanssa perjantaina hakemassa sen
varhaisrokotteen. Päädyin siihen kun viime aikoina on jonkun verran ollut
uutisissa näistä ulkomailta tuotuja sairaita koiria ja tarkoitus kun on
esimerkiksi Rillan kanssa kisata ja treenata agilitya normaaliin tapaan, vaikka
kotona onkin pentu.
Monen mielestä olen varmasti ylihysteerinen, mutta
tein tämän ratkaisun oman mielenrauhani vuoksi, sillä minulla tämä tuuri
koirien kanssa on ollut aikalailla huono viime aikoina.
