Rillan toipumiskuulumisia osa2

Rillan nuljuluun murtumasta on 7 viikkoa aikaa ja tilanne on nyt se, että Rilla ei enää ole oireillut jalkaansa. Rilla on ollut nyt jo mukana lenkeillä ihan normaalisti, toki emme ole mitään ekstra pitkiä lenkkejä vielä tehneet ja Marun kanssa vapaana riehumista olen yrittänyt nyt vielä rajoittaa.

Nyt näin pitkän sairasloman jälkeen päätin tässä, että alan kasvattaa Rillan lihaskuntoa vesiterapiassa ja ostinkin nyt Rillalle 10-kortin, joista ensimmäinen kerta on nyt takana. Hienosti Rilla osasi kävellä vedessä, vaikka kaikki olikin todella jännittävää. Samalla reissulla Rillan siihen murtumakohtaan laitettiin laseria auttamaan paranemista.

Haluan nyt saada Rillan lihaskunnon mahdollisimman hyväksi, ennen kuin palaamme takaisin agilityn pariin, varsinkin nyt sen lievän nivelrikon takia. Rilla on ollut koko ikänsä vähän laiska ravaamaan ja näin ollen ilmeisesti väärät lihakset ovat olleet käytössä, joten siihen ajattelin nyt myös kiinnittää huomiota. Täytynee siis tässä myös itse alkaa kuntoilemaan toden teolla, sillä ajatuksena on nyt alkaa Rillan kanssa juoksemaan/hölkkäämään lenkkejä, että Rilla saa otettua sitä ravia paremmin.

Mutta sitten tämä kamala yllätys: Rillalla lievä nivelrikko vasemmassa lonkassa. Olen tässä pari viikkoa saanut sulatella asiaa ja nyt olenkin sitä mieltä, että on se hyvä että kuvautin Rillan selän ja sain tietää tästä.

Olen näyttänyt sitä lonkkien röntgenkuvaa nyt useammalle henkilölle ja kaikki ovat sanoneet, että nivelrikko on vielä niin lievä, että melko varmasti pystymme vielä agilitya harrastamaan. Tietysti tilannetta täytyy nyt seurata ja heti jos Rilla alkaa oireilla, niin täytyy sitten ruveta miettimään uutta harrastusta, mutta menemme vielä kokeilemaan ainakin. Lisäksi nyt siirrän Rillan pikkumakseihin, kun kerran oikeus siellä on kisata.

Tietysti tässä nyt olen miettinyt, että olenko itse aiheuttanut tämän nivelrikon Rillalle, mutta kyllä eläinlääkärit ovat nyt sanoneet että en ole. Rillalla on tosiaan silloin noin 15kk ikäisenä kuvattu ne lonkat tuloksena B/B ja eläinlääkäri sanoi, että jos pentuaikana olisi rasittanut liikaa, niin sen olisi pitänyt jo silloin näkyä. 
Nyt tietysti tulee mieleen myös sitten se, että jos polvilausunto tulee pysyväksi vasta koiran ollessa kolme vuotias, niin miksi nämä luusto kuvat voivat olla jo voimassa heti 12kk ikäisestä lähtien, jos 3 vuotiaalle koiralle on kuitenkin voinut kahden vuoden aikana kehittyä nivelrikko.
Ja vaikka Rilla onkin agilitykoira, jolla on treenit ollut lähes joka viikko ja kisat päälle, niin en osaa itse ajatella, että olisin näin aikuisenakaan rasittanut liikaa, koska olen itse aika laiska ihminen ja nautin todella paljon sohvalla löhöämisestä.

Käytin Rillan myös toisella eläinlääkärillä tässä nyt arvioitavana ja päädyin laittamaan tässä samalla nyt myös Cartrophen pistokset hidastamaan etenemistä. Eläinlääkärin mielestä olisi hyvä uusia nämä Cartrophen pistokset vuoden välein ja kontrolli röntgenkuvat vuoden päästä, jos ei siis tule oireita ja jatko suunnitellaan sen mukaan sitten.

Kävin tosiaan silloin heti ostamassa Mustista ja Mirristä sitä Avital Flex jauhetta, kun sain tietää tästä nivelrikosta ja lisäksi Rilla onkin jo valmiiksi syönyt Jahti&Vahti Lohiöljyä. Vertailin vähän noita nivelravinteita ja saatan seuraavaksi ostaa tuon Avitali Flexin tilalle sitä Jahti&Vahti nivelravinnetta.

Koirista nyt Enni ja Rilla saavat sitten loppuiän syödä lohiöljyä ja nivelravinteita, Marulle kuulemma ei ihan vielä tarvitse nivelravinteita syöttää, mutta sitten aikuisena alan myös sille sitä syöttämään, toivottavasti vain suojaamaan niveliä ennalta ehkäisevästi.  

Varasin Rillalle nyt myös sterilointi ajan joulukuulle, kun en aio Rillaa sen purentavian takia käyttää jalostukseen ja nyt tuli vielä lisäksi tämä lonkkajuttu. Toki suurin syy tähän sterilointiin on valeraskaudet, joita meillä on ollut nyt kaksi kertaa peräkkäisistä juoksuista. Rillalla oli viimeksi juoksut heinäkuussa ja vasta nyt valeraskaus alkaa helpottamaan.

Eli Rillan sairasloma agilitysta kestää nyt sitten loppuvuoteen asti, koitetaan jos ensi vuosi on meille parempi.

Taas huonoja uutisia

Se siitä ilosta, että Rillan selkä on puhdas… Tänään tuli postissa paperina tilamaani spondyloosilausunto ja lausunnon lopussa oli ”Röntgenlausuntoon liittyvät lisätiedot: Vasemman lonkkanivelen liveä dysplasia ja lievä nivelrikko.”

Nyt alkaa olemaan sellainen olo, että joku yrittää nyt tosissaan saada minun ja Rillan agilityuraa loppumaan...

Noh, nyt yritän toipua itse tästä järkytyksestä ja tulevaisuus nyt näyttää mitä tuleman pitää. Ilmeisesti agilityn jatkamishaaveet eivät ole vielä kokonaan haudattu, eli parannellaan nyt murtuma kuntoon ja sitten pikkuhiljaa eteenpäin. Rillahan ei siis ole oireillut lonkkaansa mielestäni mitenkään ja siksi tämä olikin iso yllätys/järkytys.

Lisäravinteita nivelille kävin jo ostamassa.

Rillan toipumiskuulumisia

Rillan varvas ei ole lähtenyt luutumaan ihan niin kuin olisin toivonut. Luutumista on tapahtunut, mutta valitettavasti luunsirpale on irronnut varpaasta ja nyt toisen ja kolmannen varpaan väliin kasvaa patti.

Ortopedin mielestä kannattaa nyt vielä seurata ja katsoa jos jalka paranisi levolla takaisin agilitykentille, ilman leikkausta siis.

Rilla on tosi hienosti osannut olla tämän sairasloma ajan levossa, mutta tällä viikolla Maru ja Rilla ovat alkaneet painimaan sisällä sen verran hurjasti, että minun on ollut pakko lopettaa leikit. Myöskin ulkona Rilla on selvästi sitä mieltä, että se voisi hyvin lähteä juoksemaan päättömästi Marun kanssa metsään.

Toistaiseksi olemme nyt käyneet tässä pari viikkoa pienillä hihnalenkeillä ja minun silmään Rilla ei näytä ontuvan. Mutta toki valitettavasti minusta vaikuttaa siltä, että Marun kanssa painimisen jälkeen Rilla saattaa aristaa hetken sitä tassuaan. Tiedä sitten mikä on totuus, kun Rilla selvästi tekee kaikkensa, että näyttää terveeltä.

Kenkää en saanut Rillan jalassa pysymään oikeastaan lainkaan, mutta nyt olen tässä muutaman viikon yrittänyt teipata/sitoa varpaita yhteen. Ensin kokeilin pelkkää teippiä. Löysin apteekista vahvaa teippiä, joka pysyi niin hyvin paikallaan, että veti sitten irrotettaessa nahatkin melkein mennessään. Nyt olen sitten laittanut tassuun sitä kiinnittyvää sidosta ja sen päälle tuota teippiä, kun se sidos lähtee aukeamaan kastuessaan.

Mutta jotain hyvääkin:

Kuvautin Rillan selän spondyloosin osalta ja Kennelliitosta tuli vastaus: SP0!

Ennin selkä

Tämän vuoden keväällä Enni kipuili pienen hetken vähän samantyylisesti kuin Taika, eli epäilin selän olevan kipeä. Hieroja kävi Ennin käsittelemässä ja kipuilu loppui.
Koko kesän sitten pidemmillä lenkeillä olen huomannut, että varsinkin asfaltilla, Ennin häntä alkaa jossain vaiheessa roikkumaan. Ja normaalisti Ennin häntä on kippuralla, lähtee melkein toista kierrosta tekemään.

Päätin seurailla Enni sitten vain ja uudestaan kunnollisia kipuoireita, kuten vinkumista ja liikkeen välttämistä ei ilmennyt. Tässä loppukesästä sitten huomasin, että Enni oli enemmän jumissa ja käveli vallan peitsaamalla (niin kuin Taika teki, kun oli todella kipeä ja tarvitsi hierojaa).

Hieroja tuli sitten eräänä päivänä käsittelemään Enniä ja totesi, että on vähän samantyylisiä viitteitä, mitä aikanaan Taikalla oli ja hän suositteli Ennin kuvaamista, ennen kuin jatketaan hieromista.

Pelonsekaisin tuntein sitten varasin aikaa Ennille röntgeniin ja olin täysin valmistunut saamaan Ennille spondyloosi lausunnon, mutta kuvasta ei eläinlääkäri osannut sanoa oikein mitään. Siisti selkä kuulemma, mutta kuvat lähetettiin varmuudeksi vielä ortopedille lausuttavaksi.

Odotellessa lausuntoa kuvista, näytin niitä muutamalle koirien rangasta jotain ymmärtäville ja pieniä epäilyä nikamavälikaventumasta tuli ilmi ja melkein kaikki mainitsivat välilevy ongelmat, joita ei röntgenissä näy.

Tänään nyt sitten sain vihdoin ortopedin lausunnon:

"LS-välissä (tämä siis viimeisen lannerangan nikaman ja ensimmäisen häntänikaman väli) näyttäisi olevan lisääntynyttä tiiviyttä - voi olla rakenteiden summaation aiheuttamaa harhaa tai todellista välilevyongelmaa. 

Lisäksi L4-7 (lannerangan nikamia) välit vaikuttavat kapeilta, mikä myös voi olla projektion aiheuttamaa harhaa tai todelliseen välilevyongelmaan liittyvää. Rintarangan alueella en näe kipuoiretta selittävää. 

Varmuuden asialle saa ainoastaan CT- tai magneettikuvauksella."

En nyt ainakaan toistaiseksi aio Enniä viedä magneettikuville, koska kyseessä kuitenkin jo 7v koira, jonka kanssa agility harrastuskin on jäänyt vain pariin kisastarttiin vuodessa. Joten jatketaan oireiden mukaan, ei enää pitkiä lenkkejä asfaltilla ja agility jää kokonaan pois.

Toivottavasti Enni pystyy selkänsä kanssa elämään pitkän loppuelämän, sillä harmittaa jo valmiiksi tämä tilanne, että minulla on ollut nyt 3 villakoiraa, joista kahdella on selässä häikkää ja kaksi kuoli jo 9 vuotiaina…

Olisi se ihan kivaa saada yksi koira elämään ”vanhaksi”, että pääsisi nauttimaan siitäkin ajasta. Nyt olevan saanut seurata tuota koiravanhuksen elämää vain sivusta, kun kavereilla on iäkkäitä koiria.

Toivottavasti tulevaisuudessa villakoiriltakin aletaan kuvaamaan enemmän luustoa, sillä joko minulla on vain todella huono tuuri käynyt villakoirieni kanssa, tai niillä on oikeasti myös siellä selässä jotain häikkää…

Itse ainakin olen sen päätöksen tehnyt, että jos itse teetän vielä jollain koirallani pennut, niin teetän ehdottomasti mahdollisimman laajat terveystutkimukset (silmät, polvet, lonkat, kyynärät, selän ja nyt on myös tuo sydäntutkimus alkanut nostaa enemmän päätään ja sitäkin alan vakavissani miettimään). Vaikka tieto lisää tuskaa ja tutkimalla löydetään aina lisää sairauksia, niin jalostuksella pystytään useisiin löydöksiin kuitenkin ajan kanssa puuttumaan ja tilannetta parantamaan.

Rilla sairaslomalla

Rillan kanssa oli ”kesäkauden” viimeiset agilitytreenit maanantaina ja sen kunniaksi Rilla sitten päätti loukata itsensä ja vähän pahemmin tällä kertaa. Oikeassa etutassussa toisen varpaan nuljuluu murtuma.

Rilla muistaakseni kompuroi vähän yhdessä putkessa, mutta varmuutta ei siis ole, missä kohtaa Rilla itsensä loukkasi. Rilla veti koko treenit tapansa mukaan täysillä ja käveli jopa pienen hetken radalta tulon jälkeen, ennen kuin laitoin sen autoon odottamaan loppulenkkiä. Loppulenkillä sitten treenikaverin kanssa huomasin, että Rilla ontuu (pienen levon jälkeen siis) ja paremman tutkimuksen jälkeen paikallistin vian oikeaan etutassuun.

Kotona sitten huomasin, että tassuun tuli kannuskynnen alapuolelle patti ja muutenkin koko tassu vaikutti olevan turvoksissa ja vähän lämpimämpi, kuin toinen tassu. Tässä kohtaa sitten jo ymmärsin, että aamulla on pakko soittaa eläinlääkäriin.

Tiistaina päästiin onneksi sitten lääkärille ja röntgenkuvasta sitten tosiaan löytyi tuo nuljuluunmurtuma ja kuva kävi jopa ortopedillä arvioitavana.

Nyt sitten on edessä kuukauden sairasloma ainakin, vain pissatukset ulkona ja nekin pitäisi onnistua tekemään kenkä jalassa. Rilla valitettavasti on sitä mieltä, että kenkä on jotain niin kamalaa, että sen kanssa ei voi tehdä tarpeitaan, saati varata yhtään painoa. Toivottavasti Rilla jossain vaiheessa alkaa kävelemään kengän kanssa, sillä toivon todella, että jalka tulee vielä kuntoon ja päästään agilityradoille.

Omat odotukset paranemisen suhteen ovat aika sekavat, pelkään pahinta, mutta toivon parasta. Ennillähän aikanaan murtui oikean jalan toinen varvas myös, mutta siinä kävi niin, että viimeinen nivel irtosi paikoiltaan. Lääkäri antoi ohjeeksi 3vk lepoa, mutta lopulta Enni joutui olemaan sivussa agilitysta noin kaksi kuukautta, vaikka onkin kevyt koira. Onneksi sen jälkeen en ole huomannut, että Enni oireilisi jalkaansa mitenkään, sen varpaan kynttä ei vain tarvitse leikata oikeastaan lainkaan, koska kuluu niin hyvin pienen virheasennon takia.

Valitettavasti menin myös netistä vähän lukemaan, että miten nämä nuljuluumurtumat paranevat ja eipä sieltä selvyyttä saanut. Osalla parani hyvin, toiset vaati leikkauksen ja muutama on joutunut jättämään kaiken vähänkin raskaan harrastuksen pois. Ajatus, että Rillan agilityura oli tässä, on todella kamala! En pysty sellaista vaihtoehtoa hyväksymään, vaikka olemmekin aloittaneet vähän tokopuolen juttuja treenaamaan.

Maru 6kk

Niin se aika on taas vauhdilla mennyt eteenpäin ja siitä, kun sain olla todistamassa Marun syntymää, on jo puoli vuotta!

Maru 6kk

Maru on edelleen iloinen ja vallaton pentu, jonka kanssa on nyt aloitettu treenaamaan agilitya treeniryhmässä. 

Painoa en ole muistanut käydä katsomassa missään, mutta ainakin moni sanoo, että Maru on edelleen kasvanut kovasti. Onhan Marulla päällä nyt jo saman kokoinen heijastinliivi kuin Rillalla, eikä sinne kovin paljoa jää ylimääräistä tilaa. 

Eka kerta erkkarissa

Olimme viime sunnuntaina Rillan ja Marun kanssa SBCAKn erikoisnäyttelyissä, Marun osallistui pikkupentu -luokkaan ja Rilla osallistui Grand Tourismo -luokkaan.
Erkkari oli meille kaikille ensimmäinen, sillä en ole ennen osallistunut yhteenkään erikoisnäyttelyyn, en edes villakoirien kanssa.

Päivä oli todella mukava,vaikka pituutta sille tulikin ja autolla tuli yli 400km ajeltua :D
Treffasimme samalla koko Konnuuksien kennelin a-pentue siellä ja jopa pentueen emä Molli oli paikalla.

Maru yllätti kehä esiintymisellä minut täysin, se meni niin hienosti!!! Ainut, että tuomarin syliin olisi pitänyt päästä, kun tuomari yritti tutkia pöydällä.
Mutta Maru jaksoi hienosti seistä minusta pitkiäkin aikoja ja ravasi melkein kokoajan ilman hyppyjä.

Rillan kanssa odottelimme sitten GT-kilpailun alkamista melkein puolitoista tuntia, kun kehät olivat myöhässä (ja minä itse en ole kovin hyvä odottamaan).
Lopulta kehään päästyämme Rilla esiintyi myös todella hienosti, jaksoi seisoa yllättävän hyvin meidän treenausmääriin verrattuna ja ravaaminen oli minusta täydellistä. Ainut että tuomaria tuntui vähän häiritsevän se, että Rilla piti seisotuksessa tiukan katsekontaktin minuun, eikä siirtänyt katsettaan tuomariin päin, vaikka tuomari kuinka vingutti vinkulelua. Tuomari ilmeisesti luuli Rillaa vähän varautuneeksi, mutta kehui kuitenkin paljon liikkeitä.
Olimme ainut kelpie narttu tässä kilpailussa ja siten sitten VSP-turisti.

Niin kiva päivä oli, että pitänee ensivuonna kyllä miettiä vakavissaan uudestaan menemistä!

Rilla nousee kolmosiin

Nyt on takana Agipitsit, oman seuran kolme päiväiset agilitykilpailut ja Rillan kanssa seitsemän starttia. Tuloksena oli kolme kertaa palkinnoilla, joista kaksi OIVA:a! Sanoin ennen tätä viikonloppua, että jos saan ne kaksi puhdasta suoritusta, niin noustaan kolmosiin ja kai se on nyt sitten pidettävä sanansa. Ja se PAVA:n odottaminen vaihtui tähän suunnitelmaan, kun kaikki treenikaverit kannustivat vain nousemaan kolmosiin.

Koko viikonlopusta jäi tosi hyvä fiilis, vaikka kaikki radat eivät todellakaan onnistuneet ja yksittäisillä radoilla joku yksi este jäi tosi paljon harmittamaan. Esimerkiksi yksi rima tippui, Rilla jätti viimeisen keppivälin pujottelematta tai Rilla tuli pituuden sivusta ulos, muuten radat olivat tosiaan hienoja, mutta nämä yksittäiset kohdat pilasivat tietysti tuloksen.

Hieman tarvitsi taas yrittää muistuttaa itselle, että tähän harrastukseen kuuluu se, että läheskään aina ei voita, vaikka radat olisivatkin hienoja.

Ilmoitin muuten myös Ennin kahdelle agilityradalle, perjantaina yhdelle ja lauantaina yhdelle. On se Enni vaan tapaus! Perjantaina rata meni ihan kivasti, mitä nyt muistaakseni muutamia kieltoja ja tietysti yliaikaa. Lauantain rata meni muuten hyvin, mutta minä arvioin Ennin vauhdin väärin ja ohjasin sen suoraan takakiertoon, vaikka ei olisi pitänyt – hylätty siis, vaikka tosiaan koiran vika ei missään nimessä ollut.

Ennillä tosiaan kun on tapana välillä hidastella ja sainkin lauantaina radan alussa hoputtaa Enniä liikkeelle, mutta sitten se yhtäkkiä päättikin laittaa kaasun pohjaan ja tuli niin nopeasti ulos putkesta, että en kerennyt tosiaan tekemään persjättöä ja siirtymään pois koiran linjan päältä.

No onneksi minulla ei ole Ennin kanssa enää mitään tavoitteita ja hyvä mieli jäi molemmille, kunhan nyt vaan huvikseni ilmoitin. Enni selvästi kyllä nautti radalle pääsystä pitkästä aikaa, sillä emme ole edes treenanneet tämän vuoden puolella, mutta en usko että se enää nauttisi samasta kisa tahdista, mitä meillä on Rillan kanssa.

Ja sankarimme Maru, sai olla maskottina mukana tietysti koko viikonlopun. Maru on kyllä ihan ihmeellinen, siellä se autossa häkissä odotteli rauhallisena, mitä nyt välillä käytiin kävelyllä ja välillä pyörähtämässä kisapaikalla. Maru oli aina reippaana tulossa ulos häkistä ja aina reippaana menossa häkkiin.

Kisapaikalla kaikki on vaan niin kivaa ja mitä isompi kaveri, niin sen parempi. Itsesuojeluvaistoa Marulla ei selvästi ole yhtään, sillä vaikka aikuinen iso koira kuinka murisee hampaat irvessä, yrittää Maru päästä tervehtimään ja kertomaan olevansa vain pieni, viaton ja kaikkia rakastava pentu.

Ja saatiin me sitten ensimmäinen maitokulmahammas irti!? Minusta ne kulmahampaat eivät edes ole vielä heiluneet, mutta niin se hammas vain yhtäkkiä kesken vetoleikin irtosi, verta vuotaen ja Marun reaktiosta päätellen kyllä taisi sattuakin. Hammas kyllä näytti samanlaiselta, mitä kaikkien muiden koirieni lähteneet maitokulmurit, mutta minusta tämä 18-19vk ikäisellä liian aikaista…? Marulla on kyllä tapana lenkillä purra Ennin ja Rillan pantoja, joten on mahdollista että kulmuri on jo toisen pannan alle jäänyt jossain vaiheessa vähän jumiin ja siksi nyt lähti leikkiessä niin helposti.

Noo, onneksi verenvuoto tyrehtyi aika nopeasti ja Maru on syönyt puruluita kokoajan ihan entiseen tahtiin, ei siis ainakaan nyt haittaa pentua mitenkään. Täytyy nyt vain odotella ja katsoa, että millainen pysyvä kulmuri sieltä sitten kasvaa...

Rillalle kakkosista enimmäinen OIVA!

Olemme käyneet Rillan kanssa useissa agilitykisoissa tässä kesäkuun aikana ja melkein kaikista saatu tulokseksi hylätty, milloin koira ei ole osunut keppien ensimmäiseen väliin, tai on tiputellut rimoja ja milloin sitten minä en ole osannut vain ohjata (ja minun huono ohjaus on yleensä se syy).

Itselle jopa jäänyt tosi paha mieli kisojen jälkeen, kun on tuntunut että junnaamme Rillan kanssa nyt vain paikoillamme ja emme osaa enää mitään. Piti muistutella itselle taas, että agility on hauska harrastus ja harrastuksen idea on pitää hauskaa oman mahtavan koiran kanssa. Ja koirahan ei onneksi tiedä tuleeko radasta hylättyä vai ei.

Onneksi sain itselleni taas paremman kisafiiliksen ja nyt viimeisimmät kisat ovat taas menneet hyvällä mielellä, vaikka niitä hylättyjä on tosiaan tullut paljon.

Nyt olimme tosiaan juhannuskisoissa Liedossa ja sieltäkin tuloksena 3/4 hylättyä rataa, mutta onneksi se viimeinen sitten onnistui vihdoin ja saimme kakkosista sen kolmannen nollatuloksen ja ensimmäisen OIVAN! Emme nouse kyllä missään nimessä vielä kolmosiin, koska minä en ole vielä valmis! Ajattelin nyt kerätä ne kaikki kahdeksan nolla tulosta ensin kakkosista ja sitten vasta kun on pakko nousta kolmosiin, niin noustaan.

Näistä juhannuksen hylätyistä radoista varsinkin yksi oli tosi hyvä hylätty koiran osalta, sillä minä vain lakkasin jostain käsittämättömästä syystä ohjaamasta koiraa loppusuoralla ja Rilla sitten päätti itse ratkaista tilanteen, joka ei mennyt sitten ihan tuomarin suunnitelmien mukaan. Kahdella radalla oli sitten taas ongelmia niiden tippuvien rimojen kanssa, joihin yritänkin päästä nyt puuttumaan jatkossa.

__________________________________________

Kerrotaan nyt vielä Marun kuulumisia myös:

Maru on oikein reipas ja kiva pentu edelleen. Ruoka alkoi pian jo toisella viikolla täällä uudessa kodissa maistua ja nyt pentu onkin todella ahne. Maru on edelleen aivan erilainen kuin Rilla, sillä Maru tykkää olla silitettävänä, vaikka taas toisaalta se viettää myös paljon aikaa yksin ulkona ihan vain maatessa nurmikolla (Rilla ei siis halunnut ollenkaan minun lähelleni, mutta ei myöskään viihtynyt yksin ulkona). Minun kanssa leikkimistäkin olen nyt joutunut kovasti Marun kanssa harjoittelemaan, sillä Maru leikkii mielummin yksin (Rilla taas muistaakseni pienestä pitäen on leikkinyt leluilla ihmisten kanssa, nouto leikkejä ja repimistä). Onneksi Maru on nyt vähän jo innostunut repimään minun kädessä olevaa lelua ja muutaman hassun kerran on (varmaan kyllä vahingossa) jopa tuonut ihmiselle lelun.

Marulla alkaa selvästi nyt ikenet valmistautua hampaiden vaihtoon, sillä ikää on nyt huomenna se 15vk ja Maru on alkanut pureskelemaan oikein urakalla. Marulla on tapana oikein poskihampailla jyystää kaikkea mahdollista rikki, onneksi ihan perus puruluut kelpaavat myös hyvin, niin saa välillä suunnattua pureskelua sallittaviin. Mutta kyllä kaikki lelut, jotka voivat mennä puremalla rikki on nyt taas saanut kelpielapsen takia laittaa jemmaan odottamaan aikuistumista :D

Maru ei ole enää onneksi karkaillut ja herkkujen kanssa olen saanut sen oppimaan, että kutsusta on tultava luokse. Toki Maru edelleen änkeää itsensä kaikista mahdollisista hänen kokoisistaan ja vähän pienemmistäkin raoista läpi, ali ja yli, jos se vain niin päättää. Joudun siis edelleen tekemään lisä virityksiä sisällä koiraporttiin ja ulkona pihan aitaa on vahvistettu melkein joka puolelta ja portin alaosa on myös vielä lisä aidalla teljetty.

Rillan ja Marun yhteiselo on kyllä edelleen niin ihanaa seurattavaa, Rillalla on todella pitkä pinna ja se antaa Marun repiä itseään välillä jopa todella kipeän näköisesti, mutta kuitenkin Rilla osaa sanoa sitten kun riittää ja Maru uskoo.

Mutta Ennin ja Marun yhteiselo onkin sitten vähän toista maata, sillä Enni on päättänyt tyytyä kävelevän vinkulelun rooliin tai sitten Enni on sitä mieltä, että ’kuningattarella’ on alamaiset jota komentaa...

Enni ei siis komenna pentua enää oikeastaan yhtään ja Maru ottaa tilanteesta tietysti kaiken ilon irti ja juoksee esim. ulkona kokoajan Ennin perässä ja puree heti niskaan, kun saa kiinni. Tällä viikolla Marun tositerävä kulmahammas olikin tehnyt todella kipeän näköisen haavan Ennin korvaan, joka nyt on onneksi alkanut parantumaan koti puhdistuksilla hienosti.

Maru 14vk ja 7,5kg

Marun ensimmäinen viikko kotona

Huomenna tulee viikko siitä, kun hain Marun kotiin. Aika on mennyt todella nopeasti, vaikka minä odotan että aika menisi vielä nopeammin :D

Olen tässä yrittänyt verrata Marua Rillaan, kun Rilla oli pentu, mutta harmikseni en muista millainen Rilla oli näin pienenä!

Muistan vain sen, että Rilla oli kamala pentu, mutta se aika taisi olla sitten vasta myöhemmin ja kestää sinne reilun vuoden ikään asti…

Mutta sellainen muistikuva minulla on, että Rilla ei ole koskaan tykännyt olla sylissä, vaan aina piti olla leikkimässä ja riehumassa. Maru on tässä erilainen, sillä Maru tykkää olla myös sylissä, ainakin vielä.

Ja muistaakseni Rillalla oli todella hyvä ruokahalu alusta lähtien, mutta Maru on varsinkin nappuloiden kanssa vähän nirso.

Maru on osoittautunut olevan aikamoinen tapaus, on tosi reipas ja utelias. Maru kiipeää aitauksista yli ja änkeää itsensä koiraporteista läpi, jos vain mahtuu. Eilen Maru nosti korvat pystyyn ja päätteli ilmeisesti peilikuvastaan, että on nyt isotyttö ja lähti omille teille. Ensin Maru karkasi omalta pihalta portin ali ja ei meinannut millään tulla takaisin. Myöhemmin olimme kyläilemässä ja siellä sama juttu, Maru lähti pihalla juoksemaan pisin naapurustoa! Kamala tunne, kun pieni ja tyhmä pentu on hukassa! Kauhukuvissa näen kuinka joku vastaantulija voi vaikka syödä minun 3,5kg painoisen pentuni!

Yksikään aikaisemmista koiristani, ei karannut vielä näin pienenä! Ja toivon koko sydämestäni, että Maru ei ota tästä nyt mitään tapaa.

Nyt siis ulkoillaan namien ja monien lelujen kanssa, että saan houkuteltua tämän pienen pennun tulemaan luokse. Pientä edistystä on jo tapahtunut, sillä tänään Maru on yrittänyt vain kerran karata aidan ali, mutta sain otettua takajaloista kiinni, ennen kuin pennulle olisi vapaus taas koittanut.

Pennun ja isompien koirien yhteiselo on alkanut sujua paremmin kuin osasin kuvitella! Enni nyt tapansa mukaan makaa sohvatyynyllä ja murisee pennulle, kun se tulee lähelle, mutta suotakoon se ”kuningattarelle”.

Mutta Rilla siis yllätti olemalla ihan innoissaan pennusta ja leikittää sitä kokoajan paremmin! Rillalla on siis vähän vaikeuksia ymmärtää, että pentu on niin pieni ja ei kestä kovia leikkejä ihan vielä.

Ja on muuten niin ihanaa nähdä kun Rillalla ja Marulla on nyt jo ihan sama idea leikeissä ja eleissä, selvästi samaa rotua! Uskon siis, että en ole yksin malttamattomana odottamassa, että Maru kasvaa isoksi.

Kävimme Marun kanssa perjantaina hakemassa sen varhaisrokotteen. Päädyin siihen kun viime aikoina on jonkun verran ollut uutisissa näistä ulkomailta tuotuja sairaita koiria ja tarkoitus kun on esimerkiksi Rillan kanssa kisata ja treenata agilitya normaaliin tapaan, vaikka kotona onkin pentu.

Monen mielestä olen varmasti ylihysteerinen, mutta tein tämän ratkaisun oman mielenrauhani vuoksi, sillä minulla tämä tuuri koirien kanssa on ollut aikalailla huono viime aikoina.

Kolmen koiran lauma

Vihdoin kamalan pitkältä tuntunut odotus palkittiin ja sain tänään hakea kotiin toisen kelpien!

Meillä asuu nyt myös Maru, joka on Rillan puolisiskon (sama isä kuin Rillalla) pentu. Nyt sitten alkaa ah niin ihana pissa ja kakka ralli ja pienen tavoille opettaminen. Rilla ja Enni ovat ottaneet uuden tulokkaan yllättävän nätisti vastaan, toivotaan että jatko menee yhtä hyvin.

Rillan kanssa tuli koettua tässä viime viikot myös jotain uutta taas, Rillalla on meinaan valeraskaus!

Villakoirillani ei ole ollut koskaan ja toivonkin, että Rillalle ei myöskään tule tästä tapaa.

Huomasin moisen vaivan meillä, kun Rillalta tuli maitoa ja vatsakarvat olivat maidossa. Olin kyllä miettinyt hetken, että miksi Rillasta on tullut hiukan outo, mutta maidon tulon jälkeen osasin vasta yhdistää käytöksen valeraskauteen. Nyt Rilla vaikuttaa olevan jo enemmän oma itsensä ja toivottavasti palaa kokonaan ennalleen mahdollisimman pian, vaikka pentu nyt taloon tulikin.

Agilitykisat ja luonnetesti

Kävimme Rillan kanssa perjantaina Liedossa ATT:llä kisoissa ja menimme kaikki kolme rataa. Hyppyrata ja ensimmäinen agilityrata olivat hylättyjä, mutta toinen agilityrata voitettiin ja saatiin toinen nolla tulos kakkosista!
Ja tämä viimeinen rata oli kyllä niin hieno (harmi ettei kuvattu, vaikka ehkä juuri siksi onnistuimme :D) ja itselle jäi todella hyvä fiilis, onnistuin siis pitämään itseni rauhallisena ja keskityin ohjaamiseen. Meillä Rillan kanssa suurin ongelma tosiaan on se, että alamme juosta toistemme kanssa kilpaa ja molemmat roiskii vähän sinne päin, siksi minun pitäisi pystyä pitämään omapää kasassa ja ohjata rauhassa, niin Rillakin keskittyisi paremmin tekemiseensä.

Hylätyillä radoilla oli minun mokia ja Rilla tiputteli tosi paljon rimoja, kun pitkästä aikaa rimat olivat 60cm korkeudessa. Täytyykin jatkossa nyt enemmän treenata 60cm rimoja, nyt treeneissä ollut vallan vain 50-55cm.

Minua on nyt kyllä alkanut mietityttää, että pitäisikö sittenkin kokeilla niitä pikkumaksi korkeuksia, kun Rilla kerran on mitattu pikkumaksiksi.
Aluksi ajattelin, että en voi missään nimessä siirtyä Rillan kanssa matalammille hypyille, koska sitten en pysy senkään verran koiran vauhdissa. Mutta tiedä sitten olisiko asialla mitään vaikutusta...

_____________________________________________

Lauantaina sitten menimme Rillan kanssa luonnetestiin Kaarinaan. En ole itse ikinä ennen ollut koirani kanssa luonnetestissä, viime kesänä kyllä olin katsomassa treenikaverin kelpien testausta. Päätin jo viime kesänä, että nyt tämän kevään/kesän aikana haluan testauttaa Rillan ja oli kyllä ihan kiva kokemus.

Saavuimme paikalle onneksi hyvissä ajoin ja kerkesin näkemään edeltävän koiran suorituksen, että tiesin itse mitä on tulossa. Sitten vain testiin oman koiran kanssa ja reaktiot olivat kyllä aika sellaista, mitä Rilla on.

Pimeässä huoneessa kyllä vähän nauratti, kun Rilla lopulta tuli luokseni, niin se vain haistoi kenkääni pikaisesti ja lähti takaisin tuomareiden luokse. Hetken päästä Rilla sitten tuli kyllä uudestaan ja hoksasi, että minäkin olen siellä oikeasti.

Rilla sai luonnetestin tulokseksi 170 pistettä ja laukausvarma!

Toimintakyky: Kohtuullisen pieni
Terävyys: Koira, joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu: Pieni
Taisteluhalu: Kohtuullinen
Hermorakenne: Hieman rauhaton
Temperamentti: Vilkas
Kovuus: Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma


Kyllä sitä itse taas on vain niin onnellinen tästä omasta hörökorvasta! Kyllä se itku ja pään hakkaaminen seinään Rillan pentuaikana kannatti, koska tässä se kiitos siitä nyt on, täydellinen koira!

Rilla nousi kakkosiin!

Nyt on takana Rillan kanssa agilityn täyteinen viikonloppu ja me tehtiin se, noustiin vihdoin kakkosiin!!

Olimme siis Tampereella kisoissa lauantaina ja sunnuntaina, molempina päivinä mentiin kaikki neljä rataa.

Lauantai alkoi todella hienosti, sillä teimme heti ensimmäisellä radalla nollan ja pääsimme siitä sitten jatkamaan kakkosten ratoihin. Seuraava rata oli myös mielestäni hyvä rata, vaikkakin Rilla kaatoi yhden siivekkeen ja tiputti riman, tuloksena siis 10 virhepistettä. Loput kaksi rataa eivät minusta sitten enää oikein onnistuneet, mutta ei haitannut, sillä se eka voitto rata ja OIVA:n saaminen oli niin hienoa!

Sunnuntaina sitten aloitettiin ihan toisella vireellä, sillä minä kompastuin radalla hetki alkumetreillä putkeen, kaaduin ja sain meille 5 virhepistettä! Onneksi yleisöstä huudettiin, että ylös ja jatka rataa, sillä pääsimme lopulta kuitenkin 10 virhepisteellä kolmansiksi palkinnoille! Rilla hyppäsi pituuden sivusta ja se jouduttiin uusimaan, josta tuli toinen vitonen. Mutta ihanaa, kun tosiaan yleisöstä huudettiin että ylös sieltä, kun muuten en varmaankaan olisi sieltä hetkeen noussut, sen verran oma pakka hajosi ja voi tätä naurua edelleen!

Oli muuten ensimmäinen kerta, kun kaadun kisoissa!

Seuraava rata harmitti sitten todella paljon minua itseäni, sillä rata oli minusta täydellinen, kunnes minä ihan loppumetreillä mokasin. Rataan tutustumisessa tutustuin kyllä rataan niin, että otan koiran toisiksi viimeisestä putkesta itseni vasemmalle puolelle ja lähetän viimeiselle putkelle, mutta jostain käsittämättömästä syystä otinkin Rillan itseni oikealle puolelle ja nopea koira kerkesi kurkkaamaan väärään putken päähän! Tällä radalla sain käskytettyä Rillan jopa yhden hypyn takaa kepeille, kun en kerennyt lähemmäksi ja Rilla hienosti meni kepit!

No, tämän radan jälkeen piti taas muistutella itselle, että tässä on kyse vain kivasta harrastuksesta koiran kanssa ja koira ei onneksi ymmärrä pääseekö se palkinnoille vai ei. Niinpä täyty vain olla tosi tyytyväinen siihen suoritukseen, koska tämä rata oli oikeasti tosi hyvä hylätty! Harmi että tätä rataa ei kuvattu.

Viimeinen agilityrata sitten meni meillä täysin penkin alle… Kuulemma pitäisi olla hallinnassa joku putkijarru… :D

Viimeisenä sitten oli hyppyrata ja oi että, voitolla ensimmäinen nolla tulos kakkosista kilpailukirjaan! Suoritus olisi voinut olla minun osaltani hieman rauhallisempi ja keskittyneempi, tuli meinaan aika paljon paniikissa äänellä ohjattua koiraa, kun ohjasin vähän sinne päin. Pahin tilanne minusta tuli aika lopussa, kun en kerennytkään tekemään persjättöä putken jälkeen ja piti äkkiä kehitellä uusi ohjaus, mutta onnistuin!

Olen kyllä niin tyytyväinen tämän viikonlopun saavutuksiin, 3 kertaa palkinnoilla ja niistä kaksi voittoa!

Mietin ilmoittautumisen jälkeen aika paljon Rillan jaksamista, kun kahtena päivänä peräkkäin 4 starttia ja ei olla ennen kisattu näin paljoa saman viikonlopun aikana. Mutta  Rilla jaksoi tosi hyvin! Totta kai Rilla oli kisapäivän jälkeen illan väsynyt ja sunnuntaina huomasi, että Rilla ei koheltanut ihan niin paljoa hallissa odottaessaan, kuin yleensä. Mutta radalla väsymystä ei Rillasta huomannut!

Meillä on Rillan kanssa myös tässä ollut vähän ongelmia lihasjumien kanssa ja se näkyikin edellisissä kisoissa Ylöjärvellä, sillä Rilla ei saanut hypättyä muuria kunnolla. Huomasin jo silloin viikolla, että Rilla ei kävellyt puhtaasti ja se jouduttiinkin tässä kisojen välissä hieromaan kahdesti. Onneksi hieroja kertoi, että jumit olivat tasaisesti ja lähtivät hyvin aukeamaan.

Täytyy nyt seurata meneekö nyt uudestaan jumiin ja selvittää, että mistä se johtuu. Itse olen miettinyt, että voisiko nämä kovemmat pakkaset aiheuttaa lihasten jumiin menemisen, sillä Rilla tuntuu olevan aika kylmän arka. Nyt olen pitänyt lenkillä välillä kahta takkia: alla BOT:n verkkoloimi ja päällä toppatakki.