Ennin kuulumisia

Enniltä tosiaan leikattiin tässä reilu kolme viikkoa sitten suusta kielen alta kasvavat ylimääräiset ”lärpäkkeet” pois. Eläinlääkärin mielestä kyseessä oli sylkirauhasen liikakasvua, joka on aiheutunut jostain pitkittyneestä tulehdustilasta.

Tässä kuvaa isommasta lärpäkkeesrä, toisella puolella oli pienempi.

Ennin operaatio oli sujunut ilmeisesti hyvin, ”lärpäkkeissä” oli ollut isoja verisuonia, joiden takia suuhun oli pitänyt laittaa muutamia itsestään sulavia tikkejä. Hain Ennin jo muutaman tunnin päästä kotiin nukkumaan, kun se ei oikein osaa olla huutamatta vieraassa paikassa…

Kotona sitten alkoi toipuminen, joka sai jo heti leikkauspäivänä minut hermoromahduksen partaalle… Enni oli sitten muutaman tunnin nukkunut nätisti vieressäni sohvalla ja kun se alkoi enemmän olemaan hereillä, ajattelin että vien sen pissalle ulos. Valitettavasti emme päässeet kuin eteiseen, kun Enni alkoi yökkäämään rajun näköisesti ja sitten se verenvuoto alkoi. Paniikissa nappasin koiran kainalooni ja menimme takaisin sohvalle huilaamaan ja katsomaan että tyrehtyykö veren vuoto, vai täytyykö lähteä lääkäriin takaisin.

Veren vuoto vaikutti tyrehtyvän, mutta hetken päästä sitten huomasin että verenvuoto oli vähentynyt, mutta ei kokonaan tyrehtynyt. Soitin sitten lääkäriin ja kävin tarkistuttamassa että kaikki on kunnossa ja onneksi oli! Toinen puoli tihutti edelleen lääkärissä vähän verta, mutta tikit olivat onneksi paikoillaan ja kiinni ja suu näytti lääkärin mielestä oikein hyvältä. Lähdin kotiin vähän rauhallisemmalla mielellä ja ohjeena antaa koiralle kylmää vettä tyrehdyttämään verenvuotoa ja ruokaa vasta seuraavana päivänä.

Seuraavana päivänä minä olin tietysti itse töissä, joten aamulla aikainen herätys ja Enni varmuuden vuoksi töihin mukaan. Veren vuoto oli onneksi tyrehtynyt yön aikana ja Enni söi vähän pehmeää ruokaa.

Toisena toipumispäivänä Enni oli jo sen verran paljon parempi, että uskalsin jättää sen työpäivän ajaksi kotiin nukkumaan. Enni söi myös illalla jo ihan ihmeen reippaasti ruokansa.

Toipuminen sujui oikein hyvin ja tällä hetkellä Enni on oma rakas itsensä. Meille tuotti toipumisaikana ongelmaa vain tämä pehmeä ruoka, sillä Enni on nyt syönyt tässä hetken jo Hauhau:n nappulaa, joka maistuu Ennille todella hyvin, mutta tuntui turpoavan yllättävän hitaasti. Ostin sitten Hauhau:n niitä märkäruokia helpottamaan elämääni ja hetken se niin toimikin, mutta valitettavasti seuraavan päivän illalla Ennille tuli kauhea ripuli! Luulin aluksi että  ripulin aiheutti kipulääke, jonka sitten lopetin, mutta tilanteen rauhoituttua annoin märkäruokaa uudestaan ja ripuli palasi. Ripuli on ihan niin rajua, että jopa veritippoja tuli lattioille.

Nyt tilanne on jo onneksi sellainen että Enni syö kovia nappuloita, suu näyttää todella hyvältä ja koira on kun ei olisi ikinä leikkauksessa ollutkaan.

Toinen luva!

Käytiin Rillan kanssa lauantaina Liedossa agilitykilpailuissa ja voitettiin ensimmäinen nollalla ja saatiin toinen luva! Oi että olin niin tyytyväinen, kun onnistuttiin taas ja hienosti vielä!

Seuraavat kaksi kisaa menivätkin taas keppien osalta plörinäksi ja viimeisellä radalla Rilla myös tiputteli useita rimoja alas.

Tällä kertaa sain videokuvaa kahdelta ensimmäiseltä radalta, joita olen nyt jälkikäteen yrittänyt oikein ajatuksella katsoa. 

Eka kisa, voitto rata oli mielestäni todella hieno, ensimmäistä kertaa Rillan kanssa suorituksen jälkeen oloni oli todella hyvä ja tyytyväinen (yleensä olo on vain vähän kauhistunut ja mietin että mitä äsken mahtoi tapahtua :D). Sain jotenkin pidettyä itseni todella rauhallisena ja siten myös ohjasin Rillaa rauhallisemmin ja paremmin. Ja Rillahan siis menee aina tosi hienosti, kun minä vain saan ohjattua oikein. Tällä radalla tuli yksi läheltä piti tilanne, kun Rilla ei kääntynytkään yhden hypyn jälkeen oikealle, niin kuin kuvittelin, vaan kääntyi vasemmalle. Rilla onneksi kiersi sitten esteen todella hienosti, eikä siis hypännyt samaa hyppyä uudestaan! 

Toisella radalla sitten Rilla meni kepeille vasta kolmannella kerralla, se juoksi taas suoraan sinne jonnekin kolmannen kepin paikkeille. Ero minkä yksi kaverini minulle sanoi, verrattuna siihen voitto rataan oli se, että ensimmäisellä radalla käskytin Rillan kepeille sanomalla ”kepitkepitkepit” ja tällä radalla sanoin vain kerran ”kepit”. En tiedä onko sillä oikeasti mitään vaikutusta asiaan, mutta seuraavissa kisoissa meinaan kokeilla käskyttää Rillan kepeille useammalla käskyllä. Tietysti tulo kepeille oli ihan erilainen näillä kepeillä, mutta kyllä se suoraan ja lujaa kepeille meno siellä treenikentällä on onnistunut…

Viimeisellä radalla sitten (jota ei edes kuvattu) meno oli muutenkin niin sekavaa, että rimojen pudottelun jälkeen Rilla sitten meni kepeille vasta toisella yrittämällä, vaikka minusta kepeille meno olisi pitänyt siinä kohtaa olla koiralle todella helppoa…

Mutta se mikä on tärkeä tästä kisapäivästä, on se että minulle jäi taas hyvä fiilis! Radat olivat kuitenkin (kuulemma) hyvän näköistä menoa, vaikkakin ne muutaman rimat tippuili (mutta vika taisi olla minun ohjauksessa) ja kepit olivat edelleen vähän haasteelliset. Nyt vaan lisää treeniä keppien kanssa ja kohti seuraavia kisoja!

Keppitreeniä

Olen nyt käynyt useamman kerran treenikentällä treenaamassa keppejä Rillan kanssa ja kyllä se koira ne kepit onneksi edelleen osaa, sillä ei vain tunnu olevan kauhean tehokkaita jarruja!

Olen ennen lähettänyt Rillan kepeille niin, että pyrin itse pysähtymään ja lähden liikkeelle vasta, kun Rilla on osunut oikeaan keppiväliin. Olen kuvitellut, että se jarruttaisi Rillaa... No, nyt tämän viime kisaviikonlopun jälkeen voin todeta, että se ei toimi meillä enää.

Nyt olen treenannut keppejä niin, että itse en enää yritä pysähdellä, vaan se on koiran tehtävä osata hakea keppien oikea väli ja jarrutta tarpeeksi sillä missä pitää. Ja muutaman pelleily kerran jälkeen Rilla alkoi löytämään itsestään jarrut.

Kävin tällä viikolla sitten Porissa agilitytreeneissä (yksittäinen kerta) ja ajatus, että nyt päästään sitten kokeilemaan keppejä kisanomaisesti. Minulla oli tosi hyvä mieli ja ajatus että kyllä me nyt osataan taas - no ei osattu. Minua harmitti niin paljon, että kotimatkalla oli pakko pysähtyä oman seuran kentälle ja mennä kokeilemaan niitä keppejä ja kappas, taas ne onnistui.

Tänään kävin nyt viimeksi treenikentällä keppejä tahimassa ja saatoin ehkä älytä mistä tämä homma kiikastaa. Minulle tosiaan puhuttiin että meillä on Rillan kanssa vireongelma, eli virettä pitäisi saada alemmas tai jotain. Mutta itse en ymmärtänyt asiaa oikein kunnolla, koska meidän ongelma on vain kepit. (Itse näen vireongelmaisen koiran juoksevan agilitykentällä sekopäisenä esteitä miten sattuu...)
No, tänään treenikentällä kun laitoin pari hyppyä keppien molempiin päihin ja pistin Rillan menemään sitä ettistakas useamman kerran, niin näin sen mitä tapahtuu kisoissa -Rilla kuumuu ja alkaa unohtaa jarruttaa kepeille.

Minun siis täytyy nyt jatkossakin yrittää aina treenikentällä saada Rilla kuumumaan tarpeeksi, että saadaan treenattua kepit lähes samalla vireellä kun kisoissa. Avuksi otan sitten verkot/ohjurit kepeille, jos ei ala osumaan oikeaan keppiväliin.

Oi että, olen nyt niin hyvällä fiiliksellä, uskon että selätämme tämän keppiongelman Rillan kanssa vielä jossain vaiheessa! Olen jopa ilmoittanut Rillan nyt jo seuraaviin kisoihin! ;)


__________________________________

Mainitsen nyt myös, että Enni on käynyt tänään leikkauksessa. Ennin suuhun kasvoi ilmeisesti sylkirauhasta, joka alkoi häiritä jäämällä hampaiden väliin, siksi ne leikattiin nyt pois. Tämä päivä on mennyt nyt minun osaltani stressatessa ja kävin jopa tässä alkuillasta eläinlääkärin luona tarkistamassa että suussa on kaikki niin kuin pitää. Ennin vointi on nyt pikku hiljaa parempaan päin ja toivon, että pahin on nyt takana. Kirjoittelen Ennin kuulumisia vielä paremmin kun vähän tässä toivutaan nyt ensin.