Mitä jäi käteen? No kiukku. Okei, oltiin me Rillan kanssa molempina päivinä kerran palkinnoilla, mutta se ei nyt helpottanut asiaa. Ensin ärsytti se, että koira ei toiminut niin kuin itse kuvittelin ja sen jälkeen ärsytti se, että ärsyynnyin koiralle niin paljon.
Rilla siis mokasi kepit kaikilla radoilla, se ei saanut mentyä ensimmäisellä yrityksellä ensimmäiseen keppiväliin. Kannoin jopa koiran eilen kerran ja tänään kerran pois radalta, kun ei kepit vielä kolmannellakaan yrityksellä onnistunut.
Nyt kotona kun miettii koko viikonloppua, niin kiukuttaa taas lisää. Minua tosiaan kiukuttaa nyt se, että hermostuin kisoissa niin paljon, kun ne kepit ei sujunut. Ehkä tarvitsisi ruveta treenaamaan Rillan keppien pujottelun lisäksi myös omaa pääkopan hallintaa.
Tänään onneksi sain videomateriaalia meidän menosta radalla ja suorituksemme oli oikein hieno nyt kun katsoo jälkikäteen, jos niitä keppejä ei lasketa. Ja vaikka kyseisellä radalla Rilla tiputti yhden riman ja keinu oli kovin erikoinen ja Rilla ei sitä ensimmäisellä kerralla suorittanut, niin ne ei haitannut. Olisin mielelläni ottanut sen 10 virhepistettä tippuneesta rimasta ja keinusta, mutta se keppien 5 oli liikaa minulle, joka sinänsä on hassua. Minulle siis kelpaisi paljon mielummin virheet muilta esteiltä, mutta en jaksaisi enää yhtään keppivirhettä!
Kepit ovat olleet meillä nyt tosi kauan ongelmana ja pikkuhiljaa alkaa oma pää nyt asian kanssa leviävän, koska Rilla osaa kepit treeneissä oikein hyvin. Kävin viime viikollakin kokeilemassa treenikentällä keppejä ja ne onnistuivat heti ensimmäisellä kerralla.
Aluksi tässä mietin että pidämme Rillan kanssa kisatauon, joka loppuu vasta kun kepit on kunnossa, mutta onneksi eräs ihminen kisapaikalla sanoi että kisoissa täytyy käydä treenaamassa. Nyt kun asiaa miettii, niin käyn nyt treenikentällä keppejä treenaamassa ja jos ne taas onnistuu treenatessa, niin sitten vaan treenaamme jatkossa kisoissa. Koska ihan varmana olen treeneissä itse myös aivan erilainen kun kisapaikalla kisajännityksen kanssa ja koiralla on myös aivan eri viretilat.
Ääh, en selvästi olisi saanut saada vielä sitä nollatulosta Rillan kanssa, koska nyt jotenkin varmaan oletin että rupeamme sitten saamaan niitä aina... Täytyy taas vaan muistuttaa itseä siitä että tämä on kiva harrastus koiran kanssa ja onhan meidän suoritukset oikein hienoja! Pitäisi vaan saada enemmän kuvattua omia ratasuorituksia, että voisi sitten jälkikäteen katsoa että mikä onnistui.
 |
| nyt kaikkia nukuttaa |
Ennin suoritukset menivät noh, penkin alle. Enni päätti että ei mene putkeen, taisin lähettää sen melkein kaikille putkille kahdesti. Ensimmäisellä radalla Enni oli myös tooodella hidas ja toisella radalla kun Enni sai vauhtia, niin minulla meni pasmat ja ohjaukset sekaisin, kun se tulikin niin vauhdilla :D Ihanaa kun Ennin kohdalla minua ei haittaa niin paljoa vaikka ei tulosta tule, koska sen kanssa minulla ei ole enää mitään suurempia tavoitteita.
Ennille tulee nyt jonkin mittainen kistauko, koska se joutuu jäämään sairaslomalle. Ennin suuhun on kasvanut kielen alle jotain ylimääräistä joka poistetaan leikkauksessa. Lääkäri sanoi että kyseessä olisi hyvälaatuista kasvua, joka leikataan vain ettei koira vahingossa pureskele sitä, mutta asiasta ollaan varmasti viisaampia sitten kun leikkaus on hoidettu.
Toivon nyt vain koko sydämestäni, että leikkaus onnistuu hyvin ilman komplikaatioita ja että vaiva häviää sitten tällä yhdellä toimenpiteellä.
Viivin kuolemasta tulee nyt 9. päivä tasan vuosi ja se on vieläkin sellainen asia mitä en pysty hyväksymään. Ja nyt jos Ennille (tai Rillalle) vielä sattuisi jotain, että joutuisin menettämään myös tänä vuonna koiria, niin en tiedä miten kestäisin sen.
----
Mutta todetaan tähän loppuun vielä, että on minulla kaikista virheistään ja ärsytyksistä huolimatta kaksi niin rakasta ja ihanaa koiraa!