Agility kuulumisia

Kävimme Lauantaina Liedossa agilitykisoissa ja oli kyllä niin turha reissu, ettei ole tosikaan! Mun mokia kokonaan kaikki ja kiukuttaa edelleen näin jälkikäteen tosi paljon.

Ilmoitin kisoihin molemmat koirat kaksille radoille, mutta Enni sai viikkoa ennen jonkun kylmä/vesihännän ja lääkitsin sitä sitten kipulääkkeillä, joten osallistuin sitten kisoihin vain Rillan kanssa.

Molemmat ykkösluokan radat olivat todella kivan oloisia, mutta minun pää ei vain toiminut ja tulimme molemmilta radoilta sitten kesken kaiken pois, kun en vaan osannut enää jatkaa.

Ekalla radalla yritin saada vaihdettua itse puolta ennen puomia, mutta kun Rilla on niin nopea ja minä hidas, niin en onnistunut. Siinä sitten yritin sätätä jotain ja Rilla alkoi tiputtelemaan rimoja. Sitten mun oma pää levisi ja lähdimme pois radalta.

Nyt jälkikäteen ajateltuna, olisin hyvin voinut olla vaihtamatta puolta ennen sitä puomia ja puomin jälkeen ohjata Rillan putkeen ja leikata siinä sitten takaa. No, oppi ja ikä kaikki, ehkä minä vielä joskus opin ja osaan ajatella asiaa rataan tutustumisessa…

Toisella radalla yritin tsempata itseni, että nyt mennään eikä meinata. No Rilla sitten päätti varastaa lähdössä, se hiippaili pikkuhiljaa lähemmäs ensimmäistä estettä ja luvan saatuaan hyppäsi niin, että rima tippui alas. Jatkoin rataa sitten hetken, mutta se eka pudonnut rima jäi kiukuttamaan niin paljon, että unohdin taas radan ja poistuimme takavasemmalle!

Koira olisi siis varmasti mennyt molemmat radat täydellisesti paremman ohjaajan ohjauksessa :D

____________________________________________________________________________

Tänään sitten olimme viimeisissä talvikauden agilitytreeneissä ja voi että, kun treeni meni hyvin ja Rilla on niin mahtava! Jopa kepit onnistuivat hienosti!

Kokeilin treeneissä mennä saman radan myös treenikaverin saksanpaimenkoiralla ja ihan hassua, kun se ei irronnut yhtä reippaasti kuin Rilla ja minun ohjauksessa se saksanpaimenkoira meni jopa hitaammin kuin Rilla. Tätä saksanpaimenkoiraa sai ohjata vähän samalla tavalla kuin Enniä, piti saattaa joka esteelle. Tämä avasi tosiaan omia silmiäni siitä, että kuinka hieno koira Rilla onkaan ja kuinka huonosti minä sitä yritän ohjata.

Minun pitäisi nyt vain oppia liikkumaan nopeammin (juoksemaan), ohjaamaan kädet alhaalla ja pitää suu kiinni. Tätä minulle on nyt koko talvikausi treeneissä toitotettu, mutta kun en vain osaa lopettaa vanhoja tapojani, joilla olen Enniä ohjannut. Täytyy joku kerta treenata kädet sidottuina ja suu teipattuna kiinni, jos sitten alkaisin keskittymään paremmin siihen, että mitä teen ja miten.

Ja minun täytyy myös lakata pelkäämästä! Minua selvästi aina hirvittää vähän mennä agility radalle Rillan kanssa, kun se on vaan niin nopea. En yhtään osaa ajatella rataan tutustumisessa että missä koira menee ja kuinka nopeasti.

Nyt ei auta muu, kuin yrittää taas katsoa vain uusia kisoja Rillan kanssa (ja sitten varoajan umpeuduttua myös Ennille), että pääsen tästä omasta ”pelostani” yli ja opin (toivottavasti) jossain vaiheessa virheistäni.