Agility kuulumisia

Kävimme Lauantaina Liedossa agilitykisoissa ja oli kyllä niin turha reissu, ettei ole tosikaan! Mun mokia kokonaan kaikki ja kiukuttaa edelleen näin jälkikäteen tosi paljon.

Ilmoitin kisoihin molemmat koirat kaksille radoille, mutta Enni sai viikkoa ennen jonkun kylmä/vesihännän ja lääkitsin sitä sitten kipulääkkeillä, joten osallistuin sitten kisoihin vain Rillan kanssa.

Molemmat ykkösluokan radat olivat todella kivan oloisia, mutta minun pää ei vain toiminut ja tulimme molemmilta radoilta sitten kesken kaiken pois, kun en vaan osannut enää jatkaa.

Ekalla radalla yritin saada vaihdettua itse puolta ennen puomia, mutta kun Rilla on niin nopea ja minä hidas, niin en onnistunut. Siinä sitten yritin sätätä jotain ja Rilla alkoi tiputtelemaan rimoja. Sitten mun oma pää levisi ja lähdimme pois radalta.

Nyt jälkikäteen ajateltuna, olisin hyvin voinut olla vaihtamatta puolta ennen sitä puomia ja puomin jälkeen ohjata Rillan putkeen ja leikata siinä sitten takaa. No, oppi ja ikä kaikki, ehkä minä vielä joskus opin ja osaan ajatella asiaa rataan tutustumisessa…

Toisella radalla yritin tsempata itseni, että nyt mennään eikä meinata. No Rilla sitten päätti varastaa lähdössä, se hiippaili pikkuhiljaa lähemmäs ensimmäistä estettä ja luvan saatuaan hyppäsi niin, että rima tippui alas. Jatkoin rataa sitten hetken, mutta se eka pudonnut rima jäi kiukuttamaan niin paljon, että unohdin taas radan ja poistuimme takavasemmalle!

Koira olisi siis varmasti mennyt molemmat radat täydellisesti paremman ohjaajan ohjauksessa :D

____________________________________________________________________________

Tänään sitten olimme viimeisissä talvikauden agilitytreeneissä ja voi että, kun treeni meni hyvin ja Rilla on niin mahtava! Jopa kepit onnistuivat hienosti!

Kokeilin treeneissä mennä saman radan myös treenikaverin saksanpaimenkoiralla ja ihan hassua, kun se ei irronnut yhtä reippaasti kuin Rilla ja minun ohjauksessa se saksanpaimenkoira meni jopa hitaammin kuin Rilla. Tätä saksanpaimenkoiraa sai ohjata vähän samalla tavalla kuin Enniä, piti saattaa joka esteelle. Tämä avasi tosiaan omia silmiäni siitä, että kuinka hieno koira Rilla onkaan ja kuinka huonosti minä sitä yritän ohjata.

Minun pitäisi nyt vain oppia liikkumaan nopeammin (juoksemaan), ohjaamaan kädet alhaalla ja pitää suu kiinni. Tätä minulle on nyt koko talvikausi treeneissä toitotettu, mutta kun en vain osaa lopettaa vanhoja tapojani, joilla olen Enniä ohjannut. Täytyy joku kerta treenata kädet sidottuina ja suu teipattuna kiinni, jos sitten alkaisin keskittymään paremmin siihen, että mitä teen ja miten.

Ja minun täytyy myös lakata pelkäämästä! Minua selvästi aina hirvittää vähän mennä agility radalle Rillan kanssa, kun se on vaan niin nopea. En yhtään osaa ajatella rataan tutustumisessa että missä koira menee ja kuinka nopeasti.

Nyt ei auta muu, kuin yrittää taas katsoa vain uusia kisoja Rillan kanssa (ja sitten varoajan umpeuduttua myös Ennille), että pääsen tästä omasta ”pelostani” yli ja opin (toivottavasti) jossain vaiheessa virheistäni.

Puudelitreffit

Kävimme sunnuntaina 5.3. Porissa pitkästä aikaa taas treffaamassa Ennin veljiä: Nipsua ja Akua ja tällä kertaa mukaan tuli myös vuotta nuorempi Seppo!

Rilla, Enni, Aku, Nipsu ja Seppo

Vähän oli haikeaa, kun ei nyt enää sitten ole Viiviä tai Taikaa mukana ja nyt tuntui, että varsinkin Seppo ja Nipsu näyttivät niin kovin paljon Viiviltä.

Rillan toiset agilitykilpailut

Kävimme Rillan kanssa viime viikon lauantaina 4.3. Tampereella kisaamassa ja osallistuimme kaikkiin neljään rataan.

Ensimmäinen agilityratamme meni muuten hienosti, mutta (yllätysyllätys) ne kepit... Rilla jätti viimeisen välin tekemättä ja näin ollen uusittiin sitten kepit. Onneksi toisella yrittämällä onnistui ja sijoituttiin hienosti: 2. sija!

Seuraavalla agilityradalla onnistuimme sentään kepeillä, mutta Rilla päätti sitten kääntyä putken puolessa välissä ympäri ja näin ollen viisi virhepistettä, mutta 1. sija! Muuten rata oli minusta myös onnistunut.

Kolmannella agilityradalla kepit onnistuivat myös, mutta sen jälkeen ohjaus meni pieleen ja Rilla hyppäsi hypyn väärästä suunnasta. Ja yritin sitten korjata ohjaustani, mutta Rilla vain juoksenteli minne sattui hypyn ympärillä ja näin ollen juoksimme sitten suoraan maaliin ja äkkiä pois radalta :D

Viimeisenä meillä oli sitten hyppyrata. Alku meni minusta hyvin, mutta minun huonon ohjauksen takia Rilla juoksi sitten yhden hypyn ohi, seuraavalta tippui rima ja päälle vielä, että Rilla ei pujotellut keppejä loppuun asti. Näin monen mokan jälkeen palkinnoille pääsystä ei tarvinnut edes haaveilla.


Olen todella tyytyväinen Rillaan, keppi ongelmat pistän koiran syyksi (toki omistaja voisi opettaa aktiivisemmin), mutta muuten suurimmat ongelmat meillä on minun hitaus ja huono ohjaus. Minulla mukamas on aina niin kova kiire, että en sitten malta odottaa että Rilla lukitsee esteen varmasti ja tietysti hidastelen ja käyn saattamassa koiraa esteille sellaisissa kohdissa, joissa ei tarvitsisi. Minun pitäisi myös muistaa, että ohjaan nyt kelpietä, enkä huonosti irtoavaa villakoiraa, sillä Rillan kaarrokset radoilla olivat kyllä todella isoja.

Viimeisellä radalla, sillä hyppyradalla oli selvästi huomattavissa Rillassa väsymystä, se oli kuitenkin neljäs rata parin tunnin sisällä. Vaikka vain yksi rima sitten taisi pudota, niin kyllä tosi monella hypyllä rimat kolisi kyllä.

Ritu palkintoineen kisojen jälkeen

Kisoissa oli paikalla myös Dog It Life ja Vijue ja totta kai minä menin sitten ja ostin molemmista kojuista jotain :D

Vijuelta stin molemmille koirille sellaiset 2m grip hihnat, Rillalle 2cm leveän ja Ennille 1.5cm. Ja tällä kertaa yllätin itseni ja mustien hihnojen sijaan ostinkin punasävyset molemmille! Nyt hoen vain itselleni, että "hihnaoja ei koskaan voi olla liikaa" eihän? :D

Dog It Lifen kojusta kävin sitten ostamassa Rillalle merinovillamanttelin. Haaveilin aluksi haalarista, mutta kun sovitin manttelia ja se sopi täydellisesti, niin otinkin sen. Rilla kun tuntuu palelevan oikein kovilla pakkasilla, jotka ovat tänä talvena kestäneen maksimissaan vain sen pari päivää aina kerrallaan. Ja tämä merinovillamantteli kuulemma sen lisäksi, että on oikein lämmin, niin imee itseensä koiran turkista kosteuden ja näin ollen esim. uimisen jälkeen kuivattaa koiran nopeasti!

merinovillamantteli