Parin puhelun jälkeen sain meille lääkäriajan samalle päivälle ja siellä näyte vahvisti epäilyni, että tulehdus se on. Virtsasta löytyi tulehduksen lisäksi myös virtsakiteitä ja lääkäri halusi ultrata Viivin kivien varalta ja siitä tämä kaikki murhe sitten alkoi. Kiviä ei onneksi löytynyt, mutta virtsarakon vieressä oli omituinen/ylimääräinen neste pallo.
Antibioottikuurin jälkeen Viivi pissasi edelleen normaalia useammin ja Viivi ultrattiin uudestaan. Neste pallon näkyessä edelleen, lääkäri konsultoi kokeneempaa lääkäriä joka ilmoitti että Viivi täytyy avata ja katsoa mikä se nestepallo on, sen verran erikoinen muutos on kyseessä.
Viivi leikattiin nyt maanantaina ja vieläkin on vähän epäselvää, että mikä se neste pallo on. Neste pallo oli virtsarakon takana ja leikkauksessa se tyhjennettiin ja se neste viljeltiin ja lähetettiin patologille tutkittavaksi. Ilmeisesti nestepallo on kasvanut kohdunkaulasta, mitä ihmettelen, sillä Viiviltä on poistettu kohtu. Mutta täyttä varmuutta asiasta ei ole. Valitettavasti sitä nestepalloa ei siis saatu poistettua kuulemma hankalan sijainnin takia, joten toivottavasti se pallo ei täyty enää uudestaan, sillä se selvästi painaa rakkoa. Enkä halua, että Viiviä leikataan enää.
Itse minä olin aivan paniikissa jo ajatuksesta, että yhdeksän vuotias koira leikataan ja koko leikkauksen ajan mietin, että toivottavasti kaikki menee hyvin. Leikkaus ilmeisesti meni ihan hyvin, mutta kotona parantuminen on takunnut...
Ensin Viivillä oli täysin vesimäistä veriripulia, koko peräpää tahriintui kirkkaasta verestä niin, että sain pestä koko peräpään aina sisälle tultaessa. Seuraavana päivänä huomasin, että haava oli turvoksissa ja punoitti ja eritti edelleen vähän verta. Viivillä on myös virtsan pidätys ongelmia, sillä Viivi jättää jälkeensä pieniä pissatippoja. Paniikissa sitten menin käymään lääkärin luona, joka rauhoitteli minua ja määräsi antibiootti kuurin ja käski tulla takaisin jos tilanne ei ala parantua.
Tänään on ensimmäinen päivä, kun itse en ole mistään ollut vielä huolissani Viivin toipumiseen liittyen. Viivi on tänään nyt ollut ensimmäisen päivän ilman kipulääkitystä ja sen vointi on ihan hyvä. Enää ei ole ripulia ja haava on alkanut parantua. Kävimme myös lenkillä ja Viivi meni reippaasti koko matkan.
Toivotttavasti voin kohta huokaista helpotuksesta ja Viivi toipuu tästä täysin. Tietysti vielä täytyy odottaa sitä patologin vastausta siitä näytteestä... Toivottavasti sieltä tulee hyviä uutisia, sillä en halua menettää Viiviä vielä, varsinkaan kun Taikan kuolemasta on niin vähän aikaan vielä.
Olemme onneksi saaneet nauttia koirien kanssa tämän kaiken keskellä myös kesästä. Olemme käyneet uimassa, tai siis Rilla ui, Viivi leikkii rantavedessä, Enni seisoo rannalla, ettei vahingossa edes varpaat kastu ja minä olen kuivana tai korkeintaan kahlaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti