Koirien ruuasta

Voisin vähän kirjoitella omista kokemuksista koirien ruokinnasta. Villakoiristani Taika on ollut koko ikänsä hyvä syömään, mutta todella herkkä vatsainen, Viivi alkoi syömään kunnolla vasta vanhemmiten ja Enni on ollut tosi huono syömään koko ikänsä. Rilla nyt on omalukunsa meillä, sillä se on syönyt alusta lähtien aina kaiken, todella hyvällä ruokahalulla ja ilman mitään vatsanväänteitä. 
Enni on siis minulla ollut se päänvaivaa aiheuttava koira, jolle ei ruoka ole maistunut sitten vaikka mitä temppuja olisi yrittänyt. Sen verran se on aina jossain välissä syönyt että on edelleen hienosti viisi vuotiaana hengissä.

Olen tähän asti syöttänyt koirilleni nappulaa, tai no silloin kun asuin vielä isäni kanssa ja Viivi ja Taika olivat pikkupentuja, syötimme niille ruoka aikoina Hauhaun tai Pedigreen koiranmakkaroita ja nappulat olivat kokoajan tarjolla. Mutta koko sen ajan koirat oksenteli melkein joka päivä ja viimeinen pisara oli se, kun Taika alkoi oksentamaan verta. Sen jälkeen siirryimme eläinkaupan nappularuokaa kokonaan.

Olen kokeillut muutamia eri nappula merkkejä ja lopulta todennut, että Golden Eagle on meille ollut se paras nappula ja sitä ollaan syöty nyt monta vuotaa (ainakin 5-6v). Viivi syö Holistic Senior Formulaa ja Enni ja Rilla syö Holistic Duck Formulaa.

Juttelin tässä kerran erään eläinlääkärin kanssa ohimennen Ennin todella huonosta ruokailusta. Varsinkin syömättömyys ongelma nostaa päätään, kun kisa päivisin se saattoi syödä vain vähän sämpylää ja herkkuja, mutta ei välttämättä kunnon ruokaa ollenkaan. Ja energian tarve olisi huomattavasti enemmän.

Eläinlääkäri ehdotti, että mitä jos Enniä närästäisi ilman sen suurempia oireita, sillä hänen kokemuksensa mukaan närästys on villakoirilla todella yleistä.

Mietin asiaa hetken ja sitten totesin, että se on mahdollista, sillä Viivin viimeisestä pentueesta Sepolla (Victor) on närästystä joka ärtyy välillä todella pahaksi. (Sepolle on kokeiltu vaikka ja mitä ruokia ja tällä hetkellä se syö eläinlääkäristä ostettavaa ruokaa. Mutta valitettavasti Seppoa ei ole saatu vieläkään täysin oireettomaksi.)

Tämä eläinlääkäri suositteli kokeiluun raakaruokaa, sillä hänen mukaansa närästys vaivaiselle koiralle nappularuoka on kaikista pahin. Päätin siitä sitten heti seuraavalla viikolla käydä ostamassa raakaruokaa ja aloin syöttämään iltaruokana raakaa (aamuruoka edelleen nappulaa) ja se näytti kelpaavan kaikille oikein hyvin.

Nyt koirat ovat siis syöneet puoliksi raakaruokaa noin kolme kuukautta ja olen huomannut muutosta molemmissa villakoirissa parempaan. Viivillä on todella monta vuotta ollut vaivana anaalirauhaset, ne eivät ole vaatineet lääkärillä käyntiä, mutta Viivi on nuollut ja vetänyt mattoon takapuoltaan niin paljon, että peräaukon ympärystä on kokoajan ollut musta (mutta iho täysin ehjä!). Nyt huomasin tässä yhtäkkiä, että Viivin takapuoli on ihan normaalin värinen ja näköinen taas! Takapuolta se vetää edelleen välillä mattoon, mutta se nuoleminen on loppunut.

Enni taas on alkanut syömään! Iltapalalla raakaruoka menee aina todella nopeasti ja Enni oikein juoksee ruokakipolleen ja se mikä on ihmeellisintä, myös aamulla nappula on alkanut kelvata! Enni syö siis nykyään melkein joka aamu noin desilitran nappulaa, joka on siis todella suuri määrä siihen verrattuna, mitä se on syönyt ennen. Ja tästä johtuen Ennistä on tietysti tullut myös energisempi ja ei ole enää niin paljon tarvinnut pelata ennen treenejä tai kisoja, että koira saa tarpeeksi energiaa ja jaksaa koko päivän.

Ei taida siis olla ihan humpuukia jutut siitä, että raakaruoka on oikeasti hyvä ratkaisu.

Minä siis syötän nykyään iltaisin nappulan tilalla Mushin täysravintoja, niitä pusseja joissa on valmiita annospaloja. Päädyin tähän siksi, että haluan olla varma, että koirat saavat ruuastaan kaiken tarpeellisen ja koen ne puolen kilon pötköt aivan liian työläiksi.

Enni ja Rilla syövät sitä DUO+ sarjaa, eniten sitä Vitalia (sika-nauta), mutta välillä myös sitä Sensitiveä (kana-kalkkuna) ja Rilla saa myös sitä Energya (sika-lohi) joka ei valitettavasti maistu Ennille.   

Viivi taas syö nyt Mushin Vaisto Puppy Jäänsininen (nauta-poro-lohi), koska se on ainut ruoka missä ei ole sikaa tai kalkkunaa. Huomasin tässä jo muutama vuosi sitten, että Viiville tuli siasta korva kipeäksi ja syötinkin Viiville aluksi DUO+ Sensitiveä (kana-kalkkuna), mutta korva alkoi taas vaivata ja ilmeisesti myös kalkkuna on sitten myös kiellettyjen listalla. Nyt Viivi on syönyt tuota penturuokaa reilun viikon ja korvat ovat paremmat jo!  

Ainut harmi tässä ruuassa on se, että se on tietysti kalliimpaa kuin nappula. Mutta mitä sitä ei koirahullunainen tekisi omien koiriensa hyväksi, kaikki rahat ne kuitenkin jotakin kautta menee koiriin :D

Rilla 15kk

Vihdoin Rilla täytti 15 kuukautta ja pääsimme hakemaan hyväksyttyä näyttely tulosta ja olimme siis tänään Raisiossa Elonäyttelyissä.
Alunperin tuomarina piti olla joku Serbialainen, mutta tuomarimuutoksen myötä tuomarina olikin Hilkka Salohalla.

Arvostelu:

"Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea. Ikäisekseen hyvin kehittynyt narttu. Valitettavasti koiralla on alapurenta. Hyvät pään linjat. Silmät voisivat olla tummemmat. Kookkaat korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Ikäisekseen hyvä runko. Kokoon sopiva luusto ja hyvät käpälät. Hyvä karvapeite. Liikkuu vielä epävakaasti edestä, riittävä sivuaskel. Purenta määrää palkinnon."

JUN H

pönötystä kotona

Viivillä on kysta

Vihdoin eläinlääkäri soitti ja kertoi että patologi ei lölytänyt nesteepallosta otetutsta näytteestä tulehdusta tai mitään kasvain muutoksia, eli kyseessä on kysta.
Ei siis ole mitään henkeä uhkaava ja nyt edetäänkin täysin sitten oireiden mukaan.

Nyt Viivi saa parannella ihan rauhassa ja ensi kuussa ultrataan uudestaan ja katsotaan, että onko nestettä alkanut kertymäään lisää vai ei.
Edelleen vain toivon, että nestettä ei enää kerry häiritsevän paljoa ja tämä asia on tällä taputeltu.

Viivi on voinut nyt todella paljon paremmin ja jopa se virtsan tiputtelu ongelma on minun mielestäni vähentynyt!

Viivin huono kesä...

Kaikki alkoi noin kuukausi sitten siitä, kun Viivi herätti minut yöllä ja pyysi ulos pissalle, silloin tiesin heti että jokin on vinossa, sillä Viivi ei herätä minua ikinä. Aamulla oli taas kova pissahätä ja aamulenkin aikana menin itse jo laskuissa sekaisin, kuinka monta kertaa Viivi oikein pissalla kävi. Ja normaalisti Viivi pissaa vain jos on pakko, maksimissaan kaksi kertaa lenkin aikana.

Parin puhelun jälkeen sain meille lääkäriajan samalle päivälle ja siellä näyte vahvisti epäilyni, että tulehdus se on. Virtsasta löytyi tulehduksen lisäksi myös virtsakiteitä ja lääkäri halusi ultrata Viivin kivien varalta ja siitä tämä kaikki murhe sitten alkoi. Kiviä ei onneksi löytynyt, mutta virtsarakon vieressä oli omituinen/ylimääräinen neste pallo.

Antibioottikuurin jälkeen Viivi pissasi edelleen normaalia useammin ja Viivi ultrattiin uudestaan. Neste pallon näkyessä edelleen, lääkäri konsultoi kokeneempaa lääkäriä joka ilmoitti että Viivi täytyy avata ja katsoa mikä se nestepallo on, sen verran erikoinen muutos on kyseessä.

Viivi leikattiin nyt maanantaina ja vieläkin on vähän epäselvää, että mikä se neste pallo on. Neste pallo oli virtsarakon takana ja leikkauksessa se tyhjennettiin ja se neste viljeltiin ja lähetettiin patologille tutkittavaksi. Ilmeisesti nestepallo on kasvanut kohdunkaulasta, mitä ihmettelen, sillä Viiviltä on poistettu kohtu. Mutta täyttä varmuutta asiasta ei ole. Valitettavasti sitä nestepalloa ei siis saatu poistettua kuulemma hankalan sijainnin takia, joten toivottavasti se pallo ei täyty enää uudestaan, sillä se selvästi painaa rakkoa. Enkä halua, että Viiviä leikataan enää.

Itse minä olin aivan paniikissa jo ajatuksesta, että yhdeksän vuotias koira leikataan ja koko leikkauksen ajan mietin, että toivottavasti kaikki menee hyvin. Leikkaus ilmeisesti meni ihan hyvin, mutta kotona parantuminen on takunnut...

Ensin Viivillä oli täysin vesimäistä veriripulia, koko peräpää tahriintui kirkkaasta verestä niin, että sain pestä koko peräpään aina sisälle tultaessa. Seuraavana päivänä huomasin, että haava oli turvoksissa ja punoitti ja eritti edelleen vähän verta. Viivillä on myös virtsan pidätys ongelmia, sillä Viivi jättää jälkeensä pieniä pissatippoja. Paniikissa sitten menin käymään lääkärin luona, joka rauhoitteli minua ja määräsi antibiootti kuurin ja käski tulla takaisin jos tilanne ei ala parantua.

Tänään on ensimmäinen päivä, kun itse en ole mistään ollut vielä huolissani Viivin toipumiseen liittyen. Viivi on tänään nyt ollut ensimmäisen päivän ilman kipulääkitystä ja sen vointi on ihan hyvä. Enää ei ole ripulia ja haava on alkanut parantua. Kävimme myös lenkillä ja Viivi meni reippaasti koko matkan.

Toivotttavasti voin kohta huokaista helpotuksesta ja Viivi toipuu tästä täysin. Tietysti vielä täytyy odottaa sitä patologin vastausta siitä näytteestä... Toivottavasti sieltä tulee hyviä uutisia, sillä en halua menettää Viiviä vielä, varsinkaan kun Taikan kuolemasta on niin vähän aikaan vielä.

Olemme onneksi saaneet nauttia koirien kanssa tämän kaiken keskellä myös kesästä. Olemme käyneet uimassa, tai siis Rilla ui, Viivi leikkii rantavedessä, Enni seisoo rannalla, ettei vahingossa edes varpaat kastu ja minä olen kuivana tai korkeintaan kahlaan.