Rillan ekat kisat

Olimme sunnuntaina 4.12. ATT:lla kisoissa ja osallistuimme kaikkiin kolmeen rataan (2x aagility ja 1 hyppy) ja vaikka kaikilta radoilta tulikin vahva hylätty, niin olen siltin enemmän kuin tyytyväinen Rillaan!

Kyse oli tosiaan ensimmäisistä virallisista kisoista ja vaikka itse jännitin todella paljon, niin se ei tuntunut vaikuttavaa Rillaan kovinkaan paljoa. Rilla myös pystyi olemaan hallissa kangashäkissä kiltisti odottamassa vuoroaan (toki peitin häkin varmuudenvuoksi) ja malttoi suht hyvin odottaa lähtölupaa ensimmäisen esteen takana radalla.

Virheitä meille rapisi varsinkin kepeistä. Meillä on selvästi keppiongelma ja nimenomaa meillä, Rillalla omat ongelmat ja minulla selvästi omat :D

Vauhdin lisääntyessä Rilla ei malta mennä ihan joka väliä ja nyt minä oikein jään odottamaan sitä että koska Rilla mokaa ja omalla liikkeelläni sotken koiran kuviot.

Loput virheet olivatkin sitten melkein suoraan minusta johtuvia, milloin en liikkunut tarpeeksi (juossut) ja milloin en ohjannut sitten kunnolla.

Nyt ennen seuraavia kisoja täytyy saaada treenattua kuntoon ne hemmetin kepit, jotka Rilla osasi vielä loppukesästä oikein hyvin ja kontakteille varmuutta. Rilla otti nyt kisoissa kaikki kontaktit, mutta kerran lähti ilman vapautusta ja varsinkin tänään treeneissä huomasin, että Rilla jää kovin ylös ja hiippailee. Ja keinusta Rilla ei tykkää yhtään.

Ja minun itse täytyy oppia ohjaamaan tätä koiraa! Enni on ollut helppo ohjattava, se on antanut paljon anteeksi ja korjailee viime hetkellä, mutte Rilla tulee niin kovalla vauhdilla, että korjailuun ei ole mahdollisuutta. Rilla myös reagoi minun pienen pieniin liikkeisiini, joita itse en edes tiedä tekeväni.

Mutta eiköhän tämä tästä, nyt on ainakin olen todella hyvillä mielin kun minulla on näin mahtava koira!

Viivistä tuli enkelikoira

Sinisimpukan Ulrika "Viivi"

13.3.2007-9.11.2016

Viivin se kystinen muutos alkoi vaivata sitä uudestaan, vain kaksi kuukautta Raisiossa tehdyn tyhjennys leikkauksen jälkeen.

Tällä kertaa päätin mennä toiselle lääkärille joka lähetti meidät Helsinkiin Yliopistolliseen eläinsairaalaan. Tämä toinen lääkäri täällä kotipuolessa ja sitten siellä Helsingissä olivat molemmat sitä mieltä, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää poistaa se. Riskit tietysti ovat olemassa, koska lähellä ovat vitsajohtimet jne. Mutta tilanne ei voinut jatkua sellaisena. 

Meillä kuitenkin oireet olivat aluksi pissatulehduksen tyylisesti jatkuvaa pissalla käyntiä ja lopulta homma meni siihen että Viiviltä katosi pidätyskyky kokonaan. Viivi vietti viimeisen kuukauden sisällä jatkuvasti vaipat jalassa ja pissaa oli vaipassa välillä jopa todella runsaasti.

Vein lopulta Viivin leikattavaksi tiistaina 8.11. ja kamalan pitkän odotuksen jälkeen sain soiton, jossa kerrottiin että kystinen muutos oli saatu poistettua, mutta Viivin tarvitsee jäädä teho-osastolle yöksi tarkkailuun. Tämä kystinen muutos oli tarrautunut todella tiukasti kiinni virtsarakkoon, paksusuoleen ja virtsajohtiminen laskukohtaan ja kaikki kohdat ilmeisesti olivat jääneet vähän tihkuttamaan verta. Veren vuoto oli alkanut kuitenkin jo selvästi tyrehtyä, kun Viivi oli ommeltu kiinni.

Aamulla menin sinne eläinsairaalalle heti aamulla jo väsyneenä ja toivoen, että saisin vihdoin rakkaan koirani syliin ja lähteä sen kanssa kotimatkalle toipumaan, mutta lääkärillä olikin huonoja uutisia.

Verenvuoto ei ollutkaan yön aikana tyrehtynyt mitä toivottiin ja aamulla verikokeiden perusteella tilanne näytti todella huonolta, verta oli kertynyt vatsaonteloon ja testin mukaan verenvuotoaika oli epänormaalin pitkä, veri ei siis enää hyytynyt normaalisti. Siihen vielä lisäksi tieto, että Viivin virtsarakko oli ilmeisesti halvaantunut, Viivi ei ollut leikkauksen jälkeen pissannut ollenkaan, vaikka rakkoon oli kertynyt pissaa. Viivi olisi pitänyt avata uudestaan ja yrittää tyrehdyttää verenvuodot, mikä olisi tarkoittanut Viiville lisäveren tiputusta.

Itkien tein lopulta päätöksen, että en halunnut enää Viiviä leikattavan, koska mitään takeita onnistumisesta ei ollut. Pahimmassa tapauksessa leikkauksen jälkeen (vaikka se olisikin onnistunut), olisi vain todettu että koira pitää lopettaa kuitenkin sen halvaantuneen virtsarakon takia. Virtsarakon hermoja kun ei kuulemma pystytty enää mitenkään korjaamaan.

Tätä itkun ja pahan olon määrää tällä hetkellä, usean kerran päivässä saa itkeä, kun tämä tuntuu vain niin väärältä. En vain voi ymmärtää, miksi Viivi otettiin minulta pois näin ja aivan liian aikaisin, Viivi oli kuitenkin muuten täysin kunnossa oleva koira. Ja varsinkin kun Taikan kuolemastakaan ei ole edes puolta vuotta aikaa.

Olisin niin halunnut pitää molemmat, Taikan ja Viivin luonani vanhoiksi höppäniksi asti, nyt ne molemmat meni alle kymmen vuoden ikäisinä, vaikka villakoirat ovat yleensä aika pitkä ikäisiä.

Rillan harrastuksista

Olemme Rillan kanssa nyt siis harrastaneet pääsääntöisesti agilitya, mutta nyt tämän kesän aikana olen kokeillut myös sitä rallytokoa ja nyt tässä syksyllä olemme kokeilleet uutena juttuna jälkeä.

Agilityssa meillä alkaa olemaan Rillan kanssa homma niin hyvällä mallilla, että itse alan jo pikkuhiljaa uskomaan oikeasti siihen, että voimme mennä heti kisaamaan kun ikää tulee vain tarpeeksi. Eilisissä epiksissä tuli todettua että kontaktit ovat nyt oikein hyvät, kunhan vaan itse muistan nyt vaan pysyä johdonmukaisena. Mutta pienenpieni ongelma meillä kuulemma on, juttelen ilmeisesti vähän liikaa Rillalle ohjauksen ohessa ja Rilla kuulemma näyttää vaativat ’vapautus käskyn’ kepeiltä. Itse olen myös huomannut, että Rilla menee sen viimeisen keppivälin hitaammin kuin muut ja katsoo minua päin, mutta en ole ajatellutkaan että se odottaa minulta jotain käskyä siihen. Nyt siis jatkossa minun pitää treeneissä sen lisäksi että yritän pitää kädet alhaalla, niin täytyy pitää myös suu kiinni :D  

Rallytokossa liikkeet menevät ihan hyvin, mutta suurin ongelma meillä on seuraaminen ja takajalkojen käyttö varsinkin vasemmalle kääntymisessä. Sain ostettua kaverilta nyt meille kotiin sellaisen pyöreän tasapainotyynyn ja rupean nyt kotona sitten opettamaan Rillalle takajalkojen käyttöä. Hassua että koira joka osaa kyllä peruuttaa, ei osaa sitten kuitenkaan kääntyä. Ja seuraamista tarvitsee vain yrittää opettaa jotenkin, Rilla vaan ei oikein jaksa pitää kontaktia ja lähtee helposti haahuilemaan.

Jälkeä olemme käyneet nyt sitten kaksi kertaa harjoittelemassa viisaamman opissa ja metsässä. Itse olen edelleen aivan pihalla koko lajista, mutta hienoa oli nähdä, että kyllä se Rilla osaa käyttää nenäänsä!

Ensimmäisellä kerralla teimme sellaisen aika lyhyen jäljen ja jäljen päässä oli se pieni puinen keppi ja yritimme opettaa Rillalle että se keppi on se mahtava asia siellä ja että Rilla ottaisi sen suuhunsa ja antaisi minulle. Noh, koira joka kantaa normaalisti aina jotain keppiä tai käpyä suussaan, ei tuntunut olevan kiinnostunut koko kepistä ollenkaan…

Toisella kerralla jäljellä oli sitten jo kaksi keppiä ja sitten tämä meidän opettajamme totesi, että Rillalla on (yllätysyllätys) liikaa vauhtia. Rilla tuntuu tykkäävän jäljestämisestä niin paljon, että se palkkaantuu siitä itse jäljestämisestä kokoajan ja näin ollen ne kepit jäävät ilmaisematta.

Viivin kuulumisia

Kävimme Viivin kanssa eläinlääkärissä kontrollikäynnillä viime viikolla ja valitettavasti tämä neste pallo oli edelleen vatsaontelossa, toki ei yhtä iso kuin ennen leikkausta ja tyhjennystä. Eläinlääkäri sanoi edelleen, että tätä ei pystytä poistamaan ja kertoi että kyseessä ei ole tavallinen kysta, vaan ilmeisesti tämä neste pallo on kohdunkaulan limakalvoa, eli siis paksumpaa, eikä siis voi puhjeta itsekseen. Erikoinen muutos siis ja lääkäri ei ollut aikaisemmin vastaavaa nähnyt.

Lisäksi sain tietää, että Viivillä oli jotain hämminkiä munuaisarvoissa jo silloin elokuun ensimmäinen päivä (mutta asiasta mainittiin minulle vasta nyt) ja nyt ultrassa eläinlääkäri sanoi, että mahdollisesti toisessa munuaisessa näkyi jotain tiivistymistä. Kuulemma ei tarvitse vielä olla huolissaan, koska arvot olivat olleet ihan viitearvojen sisällä, vaikkakin ylärajalla.

Nyt siis Viivin kanssa mennään täysin oireiden mukaan, verikoe ja pissanäyte kontrollissa käydään tammikuussa ja toivotaan että munuaisetkin ovat edelleen kunnossa. Toistaiseksi Viivi on voinut oikein hyvin ja pissan pidätys ongelmatkin ovat hävinneet.

Mainitaan tähän perään nyt myös Viivin ruokinnasta… Melkein heti kun sain julkaistua sen kirjoituksen koirien ruokinnasta, niin huomasin että Viivin korva oli taas kipeä. Viivi ei ilmeisesti siedä nyt sikaa, kalkkunaa eikä lohta ja se onkin syönyt nyt sitten vain nautaa ja kanaa ja korva on pysynyt kunnossa. Haasteellista tästä Viivin ruokinnasta tekee nyt se, että näitä valmiita annospullia ei löydy ja joudun ostamaan niitä puolen kilon makkarapötköjä ja niitä sitten pilkon ja pakastan uudestaan. Haastetta lisää myös se, että ne pötköt missä on vain kanaa tai vain nautaa, ovat yleensä joko täysin luuttomia tai sitten niissä on luuta ihan hirveästi; siispä saan sitten vielä sekoitella sopivia annoksia.

Trimmeri ongelma

Minulla on edelleen ollut käytössäni se Osterin A5 2-nopeuksinen trimmeri, josta reilu vuosi sitten kesäkuussa hajosi johtopää. Silloin löysin onneksi suomalaisen verkkokaupan (Petsuperstore), josta sain tilattua uuden johtopään ja veljeni avustuksella sain trimmerin taas toimimaan.
Trimmeri toimi moitteettomasti noin vuoden ja nyt tämän vuoden kesäkuussa se alkoi taas temppuilemaan, johtoa sai väännellä eri asentoihin, että trimmeri toimi. Tämä kesä on nyt menty sitten niin, että trimmerin johto on nippusiteillä laitettu trimmerin kylkeen kiinni ja homma on toiminut eiliseen päivään asti. Eilen trimmeri sammui vähän väliä ja pöydällä oli tietysti työn alla vasta puoliksi leikattu puudeli. Hetken johtoa väänneltyäni, laitoin nippusiteiden lisäksi johtoa vääntämään myös kumilenkin ja saatiin koira trimmattua loppuun.

Nyt minulla kyllä alkaa olla mitta täynnä tätä Osterin trimmeriä, sillä tällä menolla alkaa trimmerissäkin kohta hintaa olla aika kivasti, jos joka kesä saan uuden johtopään ostaa… Enkä edes ymmärrä miten se voi taas olla rikki, sillä olen nyt yrittänyt pitää trimmeriä kaapissa säilössä niin, että johto ei olisi vääntyneenä ja siltin olen taas tässä tilanteessa. Ja se minun vanha Osterin A5 yksi nopeuksinen kone kesti käytössäni ihan hyvin, kunnes kaverini koira potkaisi sen lattialle ja se halkesi.

Nyt tilauksessa on taas uusi johtopää, sillä rahat ovat tämän kesän aikana menneet eläinlääkäriin ja se 48e johtopää kuulostaa paljon mukavammalta, kuin noin 150e uusi trimmeri. Toki meinaan nyt ostaa itselleni vielä tässä lähiaikoina uuden trimmerin ja taidan kokeilla Andiksen konetta tällä kertaa, ehkä.

Kauhean vaikeaa uuden trimmerin ostaminen, sillä niin paljon eri merkkejä ja varsinkin malleja ja itsellä nyt ei ole sitten kokemusta kuin Osterista. Andista mietin siksi, että siihen menisi nämä tämän hetkiset terät edelleen.

Jos jollain on antaa vinkkiä hyvästä ja kestävästä trimmeristä, johon sopisi nämä samat terät, niin kertokaa ihmeessä!

Rilla virallisesti kunnossa

Kävimmme Rillan kansssa viime viikon keskiviikkona Kankaanpäässä eläinlääkäri Venteelällä virallisilla luustokuvilla ja tutkitutin myös polvet.
Eläinlääkäri sanoi heti kuvien katsomisen jälkeen että kaikki kunnnossa ja voimme huoletta jatkaa agilityn harrastamista, mutta silti minun pitivähän jännittää Kennelliiton lausuntojen tuloon asti :D

Nyt tänään vihdoin tuli viimiset lausunnot Kennelliitosta ja tulokset olivat: Kyynärnivel: 0/0
Lonkkanivel: B/B
Polvet: 0/0
Selkä: LTV0, VA0

Hieno juttu muuten tämä sähköinen lähete, vaikka se meidän kohdalla ei nyt ihan toiminut niin kuin kuvittelin... Polvet tietysti tuli heti  näkyviin KoiraNettiin, mutta saimme selkälausunnon Kennelliitolta aikaisemmin kuin nämä lonkat ja kyynärät, vaikka selkä tutkimukset menevät edelleen vanhalla tavalla, eli sähköinen lähete ei ole vielä mahdollinen.

Mutta kyllä nämä lausunnot minusta tuli nyt kuitenkin nopeammin, mitä aikoinaan kun Ennin tuloksia odottelin.

Koirien ruuasta

Voisin vähän kirjoitella omista kokemuksista koirien ruokinnasta. Villakoiristani Taika on ollut koko ikänsä hyvä syömään, mutta todella herkkä vatsainen, Viivi alkoi syömään kunnolla vasta vanhemmiten ja Enni on ollut tosi huono syömään koko ikänsä. Rilla nyt on omalukunsa meillä, sillä se on syönyt alusta lähtien aina kaiken, todella hyvällä ruokahalulla ja ilman mitään vatsanväänteitä. 
Enni on siis minulla ollut se päänvaivaa aiheuttava koira, jolle ei ruoka ole maistunut sitten vaikka mitä temppuja olisi yrittänyt. Sen verran se on aina jossain välissä syönyt että on edelleen hienosti viisi vuotiaana hengissä.

Olen tähän asti syöttänyt koirilleni nappulaa, tai no silloin kun asuin vielä isäni kanssa ja Viivi ja Taika olivat pikkupentuja, syötimme niille ruoka aikoina Hauhaun tai Pedigreen koiranmakkaroita ja nappulat olivat kokoajan tarjolla. Mutta koko sen ajan koirat oksenteli melkein joka päivä ja viimeinen pisara oli se, kun Taika alkoi oksentamaan verta. Sen jälkeen siirryimme eläinkaupan nappularuokaa kokonaan.

Olen kokeillut muutamia eri nappula merkkejä ja lopulta todennut, että Golden Eagle on meille ollut se paras nappula ja sitä ollaan syöty nyt monta vuotaa (ainakin 5-6v). Viivi syö Holistic Senior Formulaa ja Enni ja Rilla syö Holistic Duck Formulaa.

Juttelin tässä kerran erään eläinlääkärin kanssa ohimennen Ennin todella huonosta ruokailusta. Varsinkin syömättömyys ongelma nostaa päätään, kun kisa päivisin se saattoi syödä vain vähän sämpylää ja herkkuja, mutta ei välttämättä kunnon ruokaa ollenkaan. Ja energian tarve olisi huomattavasti enemmän.

Eläinlääkäri ehdotti, että mitä jos Enniä närästäisi ilman sen suurempia oireita, sillä hänen kokemuksensa mukaan närästys on villakoirilla todella yleistä.

Mietin asiaa hetken ja sitten totesin, että se on mahdollista, sillä Viivin viimeisestä pentueesta Sepolla (Victor) on närästystä joka ärtyy välillä todella pahaksi. (Sepolle on kokeiltu vaikka ja mitä ruokia ja tällä hetkellä se syö eläinlääkäristä ostettavaa ruokaa. Mutta valitettavasti Seppoa ei ole saatu vieläkään täysin oireettomaksi.)

Tämä eläinlääkäri suositteli kokeiluun raakaruokaa, sillä hänen mukaansa närästys vaivaiselle koiralle nappularuoka on kaikista pahin. Päätin siitä sitten heti seuraavalla viikolla käydä ostamassa raakaruokaa ja aloin syöttämään iltaruokana raakaa (aamuruoka edelleen nappulaa) ja se näytti kelpaavan kaikille oikein hyvin.

Nyt koirat ovat siis syöneet puoliksi raakaruokaa noin kolme kuukautta ja olen huomannut muutosta molemmissa villakoirissa parempaan. Viivillä on todella monta vuotta ollut vaivana anaalirauhaset, ne eivät ole vaatineet lääkärillä käyntiä, mutta Viivi on nuollut ja vetänyt mattoon takapuoltaan niin paljon, että peräaukon ympärystä on kokoajan ollut musta (mutta iho täysin ehjä!). Nyt huomasin tässä yhtäkkiä, että Viivin takapuoli on ihan normaalin värinen ja näköinen taas! Takapuolta se vetää edelleen välillä mattoon, mutta se nuoleminen on loppunut.

Enni taas on alkanut syömään! Iltapalalla raakaruoka menee aina todella nopeasti ja Enni oikein juoksee ruokakipolleen ja se mikä on ihmeellisintä, myös aamulla nappula on alkanut kelvata! Enni syö siis nykyään melkein joka aamu noin desilitran nappulaa, joka on siis todella suuri määrä siihen verrattuna, mitä se on syönyt ennen. Ja tästä johtuen Ennistä on tietysti tullut myös energisempi ja ei ole enää niin paljon tarvinnut pelata ennen treenejä tai kisoja, että koira saa tarpeeksi energiaa ja jaksaa koko päivän.

Ei taida siis olla ihan humpuukia jutut siitä, että raakaruoka on oikeasti hyvä ratkaisu.

Minä siis syötän nykyään iltaisin nappulan tilalla Mushin täysravintoja, niitä pusseja joissa on valmiita annospaloja. Päädyin tähän siksi, että haluan olla varma, että koirat saavat ruuastaan kaiken tarpeellisen ja koen ne puolen kilon pötköt aivan liian työläiksi.

Enni ja Rilla syövät sitä DUO+ sarjaa, eniten sitä Vitalia (sika-nauta), mutta välillä myös sitä Sensitiveä (kana-kalkkuna) ja Rilla saa myös sitä Energya (sika-lohi) joka ei valitettavasti maistu Ennille.   

Viivi taas syö nyt Mushin Vaisto Puppy Jäänsininen (nauta-poro-lohi), koska se on ainut ruoka missä ei ole sikaa tai kalkkunaa. Huomasin tässä jo muutama vuosi sitten, että Viiville tuli siasta korva kipeäksi ja syötinkin Viiville aluksi DUO+ Sensitiveä (kana-kalkkuna), mutta korva alkoi taas vaivata ja ilmeisesti myös kalkkuna on sitten myös kiellettyjen listalla. Nyt Viivi on syönyt tuota penturuokaa reilun viikon ja korvat ovat paremmat jo!  

Ainut harmi tässä ruuassa on se, että se on tietysti kalliimpaa kuin nappula. Mutta mitä sitä ei koirahullunainen tekisi omien koiriensa hyväksi, kaikki rahat ne kuitenkin jotakin kautta menee koiriin :D

Rilla 15kk

Vihdoin Rilla täytti 15 kuukautta ja pääsimme hakemaan hyväksyttyä näyttely tulosta ja olimme siis tänään Raisiossa Elonäyttelyissä.
Alunperin tuomarina piti olla joku Serbialainen, mutta tuomarimuutoksen myötä tuomarina olikin Hilkka Salohalla.

Arvostelu:

"Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea. Ikäisekseen hyvin kehittynyt narttu. Valitettavasti koiralla on alapurenta. Hyvät pään linjat. Silmät voisivat olla tummemmat. Kookkaat korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Ikäisekseen hyvä runko. Kokoon sopiva luusto ja hyvät käpälät. Hyvä karvapeite. Liikkuu vielä epävakaasti edestä, riittävä sivuaskel. Purenta määrää palkinnon."

JUN H

pönötystä kotona

Viivillä on kysta

Vihdoin eläinlääkäri soitti ja kertoi että patologi ei lölytänyt nesteepallosta otetutsta näytteestä tulehdusta tai mitään kasvain muutoksia, eli kyseessä on kysta.
Ei siis ole mitään henkeä uhkaava ja nyt edetäänkin täysin sitten oireiden mukaan.

Nyt Viivi saa parannella ihan rauhassa ja ensi kuussa ultrataan uudestaan ja katsotaan, että onko nestettä alkanut kertymäään lisää vai ei.
Edelleen vain toivon, että nestettä ei enää kerry häiritsevän paljoa ja tämä asia on tällä taputeltu.

Viivi on voinut nyt todella paljon paremmin ja jopa se virtsan tiputtelu ongelma on minun mielestäni vähentynyt!

Viivin huono kesä...

Kaikki alkoi noin kuukausi sitten siitä, kun Viivi herätti minut yöllä ja pyysi ulos pissalle, silloin tiesin heti että jokin on vinossa, sillä Viivi ei herätä minua ikinä. Aamulla oli taas kova pissahätä ja aamulenkin aikana menin itse jo laskuissa sekaisin, kuinka monta kertaa Viivi oikein pissalla kävi. Ja normaalisti Viivi pissaa vain jos on pakko, maksimissaan kaksi kertaa lenkin aikana.

Parin puhelun jälkeen sain meille lääkäriajan samalle päivälle ja siellä näyte vahvisti epäilyni, että tulehdus se on. Virtsasta löytyi tulehduksen lisäksi myös virtsakiteitä ja lääkäri halusi ultrata Viivin kivien varalta ja siitä tämä kaikki murhe sitten alkoi. Kiviä ei onneksi löytynyt, mutta virtsarakon vieressä oli omituinen/ylimääräinen neste pallo.

Antibioottikuurin jälkeen Viivi pissasi edelleen normaalia useammin ja Viivi ultrattiin uudestaan. Neste pallon näkyessä edelleen, lääkäri konsultoi kokeneempaa lääkäriä joka ilmoitti että Viivi täytyy avata ja katsoa mikä se nestepallo on, sen verran erikoinen muutos on kyseessä.

Viivi leikattiin nyt maanantaina ja vieläkin on vähän epäselvää, että mikä se neste pallo on. Neste pallo oli virtsarakon takana ja leikkauksessa se tyhjennettiin ja se neste viljeltiin ja lähetettiin patologille tutkittavaksi. Ilmeisesti nestepallo on kasvanut kohdunkaulasta, mitä ihmettelen, sillä Viiviltä on poistettu kohtu. Mutta täyttä varmuutta asiasta ei ole. Valitettavasti sitä nestepalloa ei siis saatu poistettua kuulemma hankalan sijainnin takia, joten toivottavasti se pallo ei täyty enää uudestaan, sillä se selvästi painaa rakkoa. Enkä halua, että Viiviä leikataan enää.

Itse minä olin aivan paniikissa jo ajatuksesta, että yhdeksän vuotias koira leikataan ja koko leikkauksen ajan mietin, että toivottavasti kaikki menee hyvin. Leikkaus ilmeisesti meni ihan hyvin, mutta kotona parantuminen on takunnut...

Ensin Viivillä oli täysin vesimäistä veriripulia, koko peräpää tahriintui kirkkaasta verestä niin, että sain pestä koko peräpään aina sisälle tultaessa. Seuraavana päivänä huomasin, että haava oli turvoksissa ja punoitti ja eritti edelleen vähän verta. Viivillä on myös virtsan pidätys ongelmia, sillä Viivi jättää jälkeensä pieniä pissatippoja. Paniikissa sitten menin käymään lääkärin luona, joka rauhoitteli minua ja määräsi antibiootti kuurin ja käski tulla takaisin jos tilanne ei ala parantua.

Tänään on ensimmäinen päivä, kun itse en ole mistään ollut vielä huolissani Viivin toipumiseen liittyen. Viivi on tänään nyt ollut ensimmäisen päivän ilman kipulääkitystä ja sen vointi on ihan hyvä. Enää ei ole ripulia ja haava on alkanut parantua. Kävimme myös lenkillä ja Viivi meni reippaasti koko matkan.

Toivotttavasti voin kohta huokaista helpotuksesta ja Viivi toipuu tästä täysin. Tietysti vielä täytyy odottaa sitä patologin vastausta siitä näytteestä... Toivottavasti sieltä tulee hyviä uutisia, sillä en halua menettää Viiviä vielä, varsinkaan kun Taikan kuolemasta on niin vähän aikaan vielä.

Olemme onneksi saaneet nauttia koirien kanssa tämän kaiken keskellä myös kesästä. Olemme käyneet uimassa, tai siis Rilla ui, Viivi leikkii rantavedessä, Enni seisoo rannalla, ettei vahingossa edes varpaat kastu ja minä olen kuivana tai korkeintaan kahlaan.

Rilla osaa kepit!

Vaikka minä itse epäilin, niin kyllä me vain alle kuukaudessa saatiin opeteltua kepit nyt siihen pisteeseen, että Rilla osaa pujotella ilman verkkoja, toki hitaasti  ja viimeisessä välissä se vielä usein kysyy minulta "että tästähän se oli".

Opetin Rillalle keppejä ensin verkkojen kanssa ja sitten pikkuhiljaa vähensin verkkoja niin, että lopulta verkot olivat vain alussa, lopussa ja keskellä pari. Sitten siirryin vinokeppeihin ja keppejä pikkuhiljaa nostamalla edettiin. 

Nyt seuraavaksi täytyy taas kokeilla verkkoilla, että saadaan vauhtia taas tekemiseen. 

Meillä alkaa olemaan nyt siis agilityssa tilanne se, että kaikki esteet (paitsi pöytää en ole edes Ennin kanssa ikinä suorittanut) on käyty läpi ja pystytään suorittamaan ne ainakin jotenkuten.

Seuraavaksi täytyy sitten alkaa tekemään ratatreeniä enemmän, että minä pääsen opettelemaan näin nopean ja erilaisen koiran ohjaamista. Eli varmaan epiksiin täytyy myös jossain vaiheessa suunnata. Aika malttamattomana odotan tällä hetkellä sitä, että Rilla tulee kisaikään.

Käytiin Rillan kanssa nyt pitkästä aikaa taas paimentamassa ja vaikutti siltä, että Rilla oli unohtanut kaiken. Rilla söi taas vaan lampaaankakkaa ja homma meni lähinnä siihen, että minä jahtasin Rillaa, samalla kun lampaat seurasivat minua :D

Menimme siitä sitten parin päivän päästä heti uudestaan ja sitten oli Rillan muisti taas palannut ja meno aivan toisenlaista. Kakka veti toisella kerralla edelleen Rillaa vahvasti puoleensa, mutta tällä kertaa Rilla myös näytti välillä paimentavan.

Täytyy nyt vain yrittää päästä huomattavasti useammin käymään paimentamassa, että homma pysyisi edes joten kuten minun ja Rillan muistissa ja voisimme ehkä tulla jopa hieman taitavammiksi.

Pääsimme Rillan kanssa myös nyt loppukesäksi Rallytokon alkeis/jatkokurssille!

Treeniä treeniä

Meillä alkoi agilityssa kuukauden kesäloma tauko ohjatuista treeneistä ja saatiin kotiläksyksi opetella sinä aikana Rillan kanssa kepit!?!
Kaikki kaksitoista keppiä pitisi osata mennä ilman käsiohjausta tai ohjureita kuukauden päästä, vähän hirvittää että onnistutaanko... Kouluttajan mukaan keppien opetukseen pitäisi riittää 12 päivää, jota minun on kylläkin aika vaikea uskoa :D

Rilla on ihan muutaman hassun kerran mennyt vinokepit verkkojen kanssa ja nyt eilen suoristin kepit ja mentiin niin muutama kerta edelleen verkkojen kanssa. Palkaksi olen käyttänyt lelua, jonka olen aina vienyt keppien päähän maahan odottamaan.

Rillalla nostettiin nyt myös ekan kerran rimat sitten 55cm, kun kerran maksi kokoiselta tuo nyt näyttää. Ja alku kaaoksen jälkeen, kun hetki hengähdettiin, niin alkoi hypyt sujua kauniisti ja rimat pysyivät paikoillaan.

Olemme aloittaneet Rillan kanssa myös nyt rally-tokon alkeet ja homma lähtenyt muuten ihan hyvinn sujumaan, mutta minä en vain ymmärrä että miten saan opetettua Rillan seuraamaan oikeassa paikassa...
Tänään sain vinkin, että etenen Rillan kanssa ensin vain yhden askeleen kerralla ja opetellen palkkaamaan nameilla eri kohdasta. Ilmeisesti palkkaan nyt väärästä kohdasta ja se saa koiran kääntymään kauemmas minusta. No, oppi ja ikä kaikki. Eiköhän me vielä tämäkin opita.

Tarkoitus olisi oppia Rillan kanssa myös käyttämään nenää, eli jäljestäminen kiinnostaa. Yritin ensin kaverin ohjeiden kanssa yksinäni nakkijäljen kanssa, mutta se ei onnistunnut. Rilla juoksentelee pitkin pituutta ja etsii  sitä palkkaa jäljen päässä katseellaan.
Olen ostanut nyt koirakouluverkossa.fi sivuston kautta "jäjestys ja esine-etsintä" -kurssin jossaa opetetaan koira ensin ilmaisemaan esineet ja siten ajamaan erilisissa maastoissa jälkeä.
Toivottavasti opimme tätäkin lajia edes sen verran, että voisimme omatoimisesti harrastella.


Kerrotaan tähän perään vielä, että Enni on käynyt edelleen treeneissä ja jopa muutamissa kisoissa, mutta mitään tuloksia ei ole tullut. Olen edelleen vain aivan liian hidas ohjauksissa ja niin ollen saamme aina yliaikaa radalta, vaikka muuten olisikin virheetön.
Ja on Viivi ollut myös mukana muutaman kerran kentällää muistelemassa ja hyvin on muistanutkin! Kaikki  muu menee, mutta keinusta tulee aina lentokeinu ja putkiin saa aina lähettää vähintään kahdesti :D

Kolmen koiran lauman yhteiselo on muute lähtenyt ihan hyvin sujumaan, mutta yhteenottoja on selvästi ollut taas enemmän Viivin ja Rillan välillä. Muutaman kerran on ulkona ollut jopa kaikki kolme kasassa kovan metelin kera, mutta kertaakaan ei ole onneksi minun tarvinnut asiaan puuttua ja mitään paikattavia jälkiä ei ole kertaakaan tullut.

Taikasta tuli enkelikoira

Nyt se kamala asia sitten tapahtui, Taika sai sen pahemman neurologisen kohtauksen keskiviikkona.
Taikahan on tosiaan saanut tässä vajaat kahden vuoden aikana useampia ehkä minuutin-kaksi kestäviä kohtauksia, joissa sillä on joku jalka lakannut hetkeksi toimimasta tai se on taivuttanut päätään taaksepäin. Taika on yleensä vaikuttanut olevan tajuissaan kohtausten ajan ja tiedostaneen tilanteen ja ympärillä olevan. Kohtausten väli on ollut noin kaksi kuukautta ja jopa enemmän ja tosiaan ne ovat olleet niin lieviä, että olen ollut tarkkailulinjalla.

Nyt tosiaan keskiviikkona Taika sai sen kohtauksen ja aika pian onneksi huomasin, että nyt täytyy lähteä lääkäriin. Taika siis taivutti päätään niin voimakkaasti taakse ja vähän sivulle, että ei kyennyt kuin kierimään ja jalat, varsinkin takajalat olivat aivan suorina ja jäykät. Ja Taika vaikutti taas olevan tajuissaan, sillä kohtaus alkoi metsässä ja kun huusin Taikaa, niin se lähti selvästi tulemaan kohti, vaikka sitten meninkin kiireesti vastaan ja nostin Taikan syliin.
Eläinlääkärissä sitten lääkkeestä huolimatta kohtaus vain jatkui ja kun kohtausta oli kestänyt jo melkein puoli tuntia, päätimme eläinlääkärin kanssa, että on parempi päästää Taika kärsimyksistään. Ennuste oli myös siinä vaiheessa jo todella huono.

Sinisimpukan Lapintaiga "Taika"

18.5.2007-1.6.2016

Vaikka tiesin että tämä päivä on tulossa, kun Taikan selkäoireet olivat tässä viimeisen parin vuoden aikana menneet huonommaksi, oli tämä siltin niin suuri järkytys. Olisin halunnut käydä vielä viimeisellä rauhallisella metsälenkillä Taikan kanssa ja sitten mennyt vasta lääkärille, nyt kun kerkesin töitten jälkeen päästämään koirat vain pissalle pihalle. 

Itkusta ei meinaa tulla loppua kun ajattelee, että rakas kainalokoirani on poissa. Enää Taika ei tule syliin, paina päätä rinnan päälle voimakkaasti ja huokaile onnellisena. Enää Taika ei tule tuijottamaan vaativasti, minkä se osasi oikein hienosti, ketään ei voinut olla heltymättä.

Nyt täytyy ajatella vain, että Taika on paikassa, jossa ruokaa ja roskiksia rakastava koira saa syödä ja penkoa roskiksia yllin kyllin ja mikä tärkeintä, kivuista ei ole tietoakaan.

Taika 9v

Taikalla on tänään 9v synttärit!

Synttärisankari Taika 9v

Olen niin onnellinen siitä, että olen saanut pitää Taikan näinkin kauan ja toivon tietysti että yhteisiä vuosia on vielä jäljellö useita. Valitettavasti Taikan selkä vain oireilee pikku hiljaa entistä enemmän ja ajatus siitä, että jossain vaiheessa pitää ymmärtää päästää irti nostaa päätään.

Mutta onneksi toistaiseksi Taika näyttää suurimmaksi osaksi nauttivan elämästään ja sillä tintuu kaikki olevn hyvin, kunhan ruokaa tulee kaksi kertaa päivässä ja joku aina välillä rapsuttaa 😘

Rilla 1v

Kylläpä aika on mennyt taas tosi nopeasti! Minulla on sellainen olo, että ihan vasta hain sen pienen koiranpennun kotiini villakoirien ja lopulta jopa omaksi kauhukseni ja nyt se on jo vuoden ikäinen ja on käyttäytynyt monta hetkeä kuin unelma.

Rilla ja 1v synttärikakku

Ja nyt vihdoin jopa Taika on lauman viimeisenä villakoirana ruvennut hyväksymään Rillan, meinaan eilen ne makoili sulassa sovussa sohvalla vierekkäin! Ennen Taika on näyttänyt hampaat aina, kun Rilla on tullut metriä lähemmäs.

Villakoirista ensimmäisenä Rillan hyväksyi Enni, joka nykyään rakastaa juosta Rillan perässä ulkona ja sisällä ne myös aika paljon tykkää vääntää sohvalla. Seuraavaksi Viivi hyväksyi uuden koiran porukoihin, mutta se tapahtui vasta sitten, kun Rilla ja Viivi olivat jonkin aikaa jo nahistelleet keskenään. Rilla siis alkoi jossain vaiheessa ilmeisesti haastamaan Viiviä, sillä ne ottivat useamman kerran pienimuotoisesti yhteen, lähinnä tönimällä toisiaan. Viivi kyllä otti Rillaa välillä ihan jopa kauluksesta hampaillaan kiinni, mutta Rillan en nähnyt sitä ikinä tekevän ja yhteenotot loppuivat aina siihen, kun Viivi ärähti oikein kunnolla. Sitten ne vain jossain vaiheessa loppuivat ja nykyään Rilla käy ”pusuttamassa” välillä Viiviä, joka ei murise ollenkaan, vaan antaa toisen tulla ja mennä.

Että kyllä meillä arki neljän koiran kanssa sujuu nykyään aika kivasti!

Forssan agikisat

Käytiin Helatorstaina tosiaan Ennin kanssa Forssassa puolen vuoden tauon jälkeen agilitykisoissa ja siellä oli kaksi rataa, yksi agility ja yksi hyppy. Molemmat radat suoritettiin Ennin kanssa virheettöminä, mutta reilusti yli aikaisina. 

Minusta tuntui siltä, että Ennillä oli molempien ratojen alkupuolella vähän käynnistymisongelmia, sillä vauhti lähti kiihtymään vasta puolen välin paikkeilla loppua kohti.

Tiedä sitten johtuiko Ennin hidas käynnistyminen minun jännityksestä, liian pitkästä kisatauosta, kuumasta päivästä vai kentän pohjasta (sorakenttä)…

Minä tosiaan itse jännitin jostain kumman syystä näitä kisoja ihan hirveästi, oli ihan sellainen olo etten olisi ikinä ennen kisoissa ollutkaan :D

Toivottavasti saan nyt otettua itseäni niskasta kiinni ja aletaan käymään enemmän kisoissa taas, sillä on se kuitenkin niin hauskaa!

Rilla aikuistuu...

Rilla päätti nyt vihdoin ja viimein aloittaa minun jo kauan odottamat juoksut! Olimme viime viikon tiistaina kokeilemassa taas paimennusta ja siellä ihmettelimme kouluttajan kanssa, miten hänen uroskoiransa oli niin innokas leikkimään Rillan kanssa, varsinkin kun viimeksi uros ei välittänyt lainkaan.

No, kotona sitten muutaman tunnin päästä huomasin Rillan vuotavan ja siitä se sitten alkoi.

Pidän Rillalla juoksuhousuja jalassa sisällä, koska muuten meillä on kaikki paikat sotkussa, lattiat ja sohva. Ensi reaktio Rillalla oli housuihin aika huvittava, sillä se oli selvästi sitä mieltä hetken, että takajalat lakkaavat toimimasta, kun laittaa housut jalkaan. Onneksi Rilla on nyt jo tottunut housuihinsa ja antaa ne olla nätisti jalassa, vaikka se ei niistä selvästi pidäkään. 

Toki Rilla on nyt saanut olla enemmän ulkona kuin normaalisti ja näin ollen housuja ei tarvita, sillä tänne meille päin on tullut vihdoin aurinkoiset ja lämpimät päivät, kevät!

Meillä on pieni rivitalon piha aidattuna ja siellä Rilla sitten katselee naapureiden touhuja ja lintuja ja kärpäsiä ja sitten haukkuu ohikulkevat lenkkeilijät. Onneksi Rilla on suurimman osan ajasta ihan hiljaa ja naapureille se ei hauku.

Mainitaan nyt vielä tuosta paimennus kerrasta jotain… Ensin vaikutti siltä, että Rilla oli unohtanut koko homman täysin ja lampaankakka oli taas niin vastustamatonta. Rilla piti oikein laittaa liinaan kiinni, että sitä sai vetää pois ruokailemasta ja ohjattua edes vähän lampaille päin. Mutta kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa taas osoitti pieniä merkkejä oikeasta toiminnasta, ainut vain että reppanan pääkoppa väsyy touhusta todella nopeasti. Pitäisi itse taas ymmärtää olla ahnehtimasta ja lopettaa heti kun tulee pikkaisenkin pidempi onnistuminen ja pitää pieni tauko ja uudestaan.

Tällä viikolla alkaa meillä taas Ennin kanssa agility treenit, joihin Rilla sitten tulee mukaan, kunhan saa juoksunsa juostua. Ilmoitin Ennin myös tässä vihdoin aivan liian pitkäksi (puoli vuotta!?!) venyneen tauon jälkeen! Saas nähdä miten kisat menee, sillä itsellä on sellainen olo, että olen unohtanut kaikki kisatouhut jo kokonaan :D

Uimassa

Käytiin Rillan ja Ennin kanssa viime viikolla ensimmäistä kertaa uimassa Koirauimala zemppu & serafiina:ssa. Mukana oli myös kaveri ja hänen koiransa Morris, australianpaimenkoira.

Enni on nyt uinut meressä aikaisemminkin, mutta nyt laitettiin ensimmäistä kertaa pelastusliivit päälle ja voi että, kun Enni ui nätisti. Harmi vain, että Enni ei oikein ymmärrä uimisen ”hienoutta” ja ei omatoimisesti ui, eli altaassa pitää olla joku uittamassa sitä.

Rillalle tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsi kunnolla uimaan, viime kesänä käytiin muutaman kerran katsomassa ja vain kahlaamassa meressä. Rillalle laitettiin sitten aluksi pelastusliivit päälle, koska varmuutta sen uimataidosta ei ollut, mutta pinnalla näytti pysyvän lopulta myös ilman liivejä.

Rillaa selvästi jännitti uiminen todella, mutta samalla sitä kiinnosti ja vähän teki mieli. Rilla seisoi rampilla etutassut vedessä ja katseli, kun Morris hyppäsi aina uudestaan ja uudestaan hakemaan heitettyjä leluja altaasta. Mutta altaaseen tulemiseen Rilla tarvitsi todella paljon kannustusta ja lopulta jopa minä olin altaassa ottamassa Rillaa vastaan tennispallon kanssa. Rilla sitten useamman kerran uskalsi lopulta tulla veteen ja ui pienen kaarroksen täydessä paniikissa ja samalla juoden ihan hirveästi sitä vettä ja röyhtäili sitten altaan reunalla. Leluja Rilla ei vielä käynyt hakemassa, vaikka sitä ne näytti paljon kiinnostavankin.

Tarkoitus olisi päästä jossain vaiheessa vielä uudestaan opettelemaan uimista, mutta viimeistään sitten kesällä täytyy mennä mereen heittelemään leluja.

Paimennusta ja hierontaa

Kävimme eilen Rillan kanssa uudestaan katsomassa lampaita ja nyt meno näytti huomattavasti paremmalta! Rilla edelleen tietysti paljon haahuili/rallatteli menemään ja söi kakkaa, mutta nyt paimennus tyylistä käyttäytymistä oli enemmän ja lampaat alkoivat kiinnostaa. Kouluttajakin kehui Rillaa ja sanoi että meno näytti ihan hyvältä, eli paimennuksesta voi ihan hyvin tulla yksi harrastusmuoto meille.

Oi että, olen niin tyytyväinen tällä hetkellä tuohon koiraan (Rillaan)! Ja mahtavaa nähdä, kun toinen joutuu oikeasti käyttämään sitä pientä rusinaansa siellä pääkopassaan ja on sen jälkeen aivan loppu. Kotiin kun päästiin, niin Rilla meni taas suoraan nukkumaan ja nukkui loppu päivän.

Ja onneksi löysin tästä läheltä paikan missä pääsemme harjoittelemaan, niin ei tarvitse matkoihin kuluttaa niin paljoa aikaa ja näin ollen on mahdollista käydä useammin.

Tänään meillä kävi taas koirilla (Taikalla) hieroja ja Taikan tilanne näyttää nyt olevan taas tasaantunut, sillä selkä oli kyllä jumissa, niin kuin aina, mutta mitään kovin suurta tai uutta ei löytynyt. Ja hienoa huomata, kun Taika on oppinut että vaikka hierominen tekee välillä todella kipeää, niin se myös auttaa. Aina kun hieroja tulee käymään, niin Taika syöksyy heti jalkoihin, eikä poistu ennen kun pääsee käsiteltäväksi.

Pyysin hierojaa tällä kertaa katsomaan myös Rillan läpi, sillä minusta se kävelee välillä aika hassusti. Rilla kulkee paljon peitsaten ja hypyttäen oudosti takapäätään. Ravia ei meinaa tulla vaikka itse yritän vähän juosta, että olisi vauhti koiralle parempi. Tietysti yritän muistaa että Rilla on vielä täysin lapsi, mutta halusin varmistaa ettei mitään suurempaa lihasjumia ole häiritsemässä kehitystä.

Noh, hierojan ensimmäinen kommentti oli, että Rilla on takavetoinen (niin kuin Enni), joka on toisaalta hyvä, sillä suurin osa koiristahan on etuvetoisia. Hyppy voimaa siis pitäisi löytyä (ja löytyykin). Pientä jumitusta löytyi vain lannerangasta, joka on kuulemma ihan normaalia hieman pitkä selkäiselle koiralle, mutta muuten lihakset tuntuivat oikein hyviltä.

Nyt sain itselleni mielenrauhan ja pitää nyt vain odotella, että pyörätiet sulavat ja lähetä hakemaan sitä nättiä ravia pyörän kanssa. Ja hieroja suosituksesta taidetaan käydä hieman enemmän myös metsässä juoksentelemassa vapaana.

Paimennuskoulutus

Osallistuimme eilen Rillan kanssa rotujärjestön (SBCAK) järjestämälle paimennuskurssille Somerolla. Kurssi sisälsi ensin hieman teoriaa ja sen jälkeen jokainen koira pääsi kaksi kertaa lampaille.

Ensimmäisellä kerralla lampailla Rilla ei tehnyt mitään muuta kuin söi lampaan kakkaa! Rilla otti vain pari kertaa muutaman askeleen niin, että katsoi samalla lampaita, mutta sitten kakka vei taas voiton. Minä siis kirjaimellisesti vedin koiraa perässäni ja Rillaa ei lampaat kiinnostaneet oikeastaan lainkaan.

Toisella kerralla Rilla selvästi alkoi kiinnostua enemmän lampaista jos ne liikkuivat nopeasti, toki kakka oli edelleen hirmu hyvää.

Minulla ei siis ollut ennestään minkäänlaista hajuakaan koko paimennuksesta ja odotukset päivää, tai no Rillaa kohtaan olivat aika paljon korkeammalla, kuin mitä se lopulta oli. Mutta minulle sanottiin, että ei peli vielä ole menetetty. Joillakin koirilla vain kestää syttyminen hieman kauemmin. Hassua, sillä jotenkin oletin, että paimenkoira ymmärtäisi heti homman kun näkisi vain lampaat, mutta ei se sitten niin ilmeisesti menekään.

Mutta vaikka ei paimennusta Rilla kunnolla tehnytkään, olimme illalla kotiin päästyämme molemmat todella väsyneitä, sen verran tuli molemmille uutta tietoa pää täyteen! Rilla myös juoksenteli pellolla paljon, joka sitten illalla kostautui kotona pienellä ontumisella. Nyt onneksi Rilla ei enää onnu mitenkään, mutta on se edelleen aika väsyneen oloinen. Ja jos koirassa ei vielä syttynyt paimennus kipinä, niin minussa se taisi syttyä, eli ehkä me menemme Rillan kanssa vielä jossain vaiheessa katsomaan uudestaan lampaita.

Rilla 10kk

Mainitaan tähän loppuun vielä että tänään on Viivin synttärit, Viivi täytti tänään 9 vuotta! Ja pitihän sitä perheen mummolle aamupalaksi paistaa lättyjä :D

Kuulumisia

Oho, viime kirjoituksesta on taas kulunut tosi paljon aikaa, on vuosikin kerennyt vaihtumaan välissä! Noh, mutta eipä tässä mitään erikoista meillä ole oikein edes tapahtunut.

Uusi vuosi oli ja meni, Rilla ei vaikuttanut paljonkaan raketeista välittävän. Olimme alkuillasta koirien kanssa kylässä ja siellä villakoirat alkoivat haukkumaan lähellä ammuttuja raketteja ja Rilla tietysti yhtyi mukaan. Ulkona ennen nukkumaan menoa Rillan häntä paukkeen aikana laski, mutta pystyi siitä huolimatta kävelemään hihnassa ongelmitta ja tekemään tarpeensa. 

Kerrotaan tässä nyt vaikka Ennistä: Kävin tänään punnitsemassa Ennin ja se painoi tasan 4kg, siis 300g enemmän, kuin viime punnituksessa! Itse olen myös huomannut, että luut eivät ehkä enää ihan niin rajusti törrötä kun ennen, mutta vielä saisi jokunen gramma tulla painoa lisää. Mutta näyttää nyt sieltä, että ei ole pelkoa mistään haima/munuaisongelmasta.

Ennin agility into tuntuu myös kokoajan kasvavan tällä hetkellä. Taas viime treeneissä sai kouluttaja huutaa minulle "Juokse, juokse!" kokoajan, kun en älynnyt että Ennillä oli taas kaasu pohjassa. Ihanaa nähdä, kun koira selvästi rakastaa ja on ihan intona agilitysta ja menee täyttä vauhtia muristen ja haukkuen eteenpäin. Nyt siis minun täytyy tosissaan oppia juoksemaan ja ohjaamaan huomattavasti nopeammin ja treenata helppoja ja varsinkin vauhdikkaita ratoja Ennin kanssa, että saadaan myös pidettyä tämä vauhti yllä.

Rilla on myös nyt käynyt agilitytreeneissä ja ollaan jo opeteltu vaikka ja mitä. Hassua miten sitä itse huomaa olevansa pihalla koko lajista kuin lumi ukko, kun olen Rillan kanssa treeneissä. Rilla on niin erilainen koira ohjattavana ja opetettavana, että en oikein uskalla edes mennä harjoitelemaan mitään ilman kouluttajaa, kun pelkään että mokaan jotenkin. Ollaan paljon myös opeteltu penturyhmässä erilaisia ohjauskuvioita, joita itse en ainakaan muista koskaan edes opetelleeni aikaisemmin. Tietysti sitten minulla on myös se ongelma, että en osaa yhdistää näitä nimiä oikeisiin liikkeisiin, eli kun joku puhuu japanilaisisesta tai saksalaisesta, en ymmärrä yhtään mitään :D Sitten kun joku näyttää käytännössä, että mistä on kyse, niin saatan huomata jopa käyttäväni sitä joskus.

Joskus näkee tämänkin ihmeen: Rilla nukkuu!

Rillan kanssa on muuten yhteiselo alkanut sujua koko ajan vain paremmin! Selvästi huomaa, että kun ikää tulee lisää, niin järki myös yrittää kasvaa. Vaikka välillä kyllä naurattaa oikein, kun tuntuu että Rilla on vähän ehkä hölmö/tyhmä, mieleen tulee se Scooby Doo aika usein. 

Villakoirat ja Rilla ovat myös alkaneet tulla toimeen paremmin, varsinkin Enni selvästi salaa tykkää leikkiä Rillan kanssa sohvalla. Mutta käy Rilla välillä Viivin ja jopa Taikan kuonoa nuolemassa, eikä sille aina anneta enää heti turpaan. Lenkit sujuvat myös nykyään niin hyvin, että hihnalenkit eivät enää pelota ja ahdista yhtään.

Juoksuja Rilla ei ole vielä aloittanut, vaikka sen siskot ovat molemmat jo juoksunsa juosseet ja olen niitä tässä jo odotellut jonkin aikaa, onhan Rilla jo 9kk. Rilla on myös alkanut selvästi haastamaan lauman vanhinta, eli Viiviä. Rilla menee hyppien tönimään Viiviä ja hetken ne "keskustelevat" kovaan ääneen, mutta ainakin vielä toistaiseksi Viivi on sanonut aina viimeisen sanan ja Rilla on väistynyt sitten korvat luimussa. 

Ainut ikävä puoli Rillassa on sen jatkuva tuhoamisvimma! En voi ymmärtää, miten koira voi tuhota kahdessa minuutissa mitä vain. Rilla selvästi rakastaa kaiken järsimistä ja yrittää välillä jopa maton reunoja päästä syömään ja kaikki peitot pitäisi päästä pureskelemaan. Ostin Rillalle kokeiluun hienon ison tyynyn, jonka se tuhosi korjauskelvottomaksi yhden aamupäivän aikana. Alla oleva näky odotti minua kun tulin ruokatauolla käymään kotona. 

Tämä peti oli hoideltu puolikkaan työpäivän aikana.

Pistetään tähän alle nyt vielä muutamia kuvia. Yritän jatkossa hieman useammin kirjoitella tänne kuulumisia.

Vihdoin saatiin kelpie tarra villakoiran viereen

Rilla rrrakastaaa lunta!

Ja välillä lenkkeily oli hieman haasteellsita ja hidasta :D

Rillan kanssa katsotaan usein luonto ohjelmia...

...samaan aikaan villakoirat ovat päiväunilla.

Villakoirilla oli pesu- ja trimmauspäivä pitkästä aikaa ja se oli Rillasta ihan tyhmä päivä.

Viivi