Taikan kuulumisia

Taika on nyt ollut huomattavasti paremmassa kunnossa, kun selkä ei ole pahemmin enää vaivannut. Olen nyt myös ottanut Taikaa muutaman kerran mukaan normi lenkeille koko lauman mukana ja hyvin on jaksanut melkein kokoajan ravia kävellä. Hieroja kävi myös ja totesi, että Taika oli huomattavasti paremmassa kunnossa, kuin kuukausi sitten, vaikka siis jumituksia oli edelleen paljon (eivät taida edes hävitä kokonaan ikinä). Ainut ero mitä hieroja huomasi kuukauden takaiseen oli, että Taika on ennen ollut jumissa enemmän oikealta puolelta, mutta nyt se oli tasaisemmin molemmilta puolilta.

Taikalta otettiin silloin lääkärissä myös neulanäyte kaulan iholla olevasta pienen herneen kokoisesta patista, joka on ollut siinä jo useamman vuoden ajan. Viljely vastaus tuli tällä viikolla ja siinä ei ole onneksi mitään pahalaatuista! En nyt enää muista miksi lääkäri sitä puhelimessa nimitti, mutta jatko suunnitelma on vain seuraaminen ja jos alkaa kasvamaan tai hajoamaan, niin sitten poistetaan leikkauksessa.

Kerrotaan tässä nyt vielä Taikan oudoista kohtauksista, joita se on saanut nyt tämän vuoden aikana minun nähden 3-4 kertaa. Kyse on siis sellaisista pienistä/lievistä kohtauksista, jotka kestävät korkeintaan vain muutaman minuutin. Ja nyt puhelimessa lääkärin kanssa jutellessa hänen mielestä kyseessä on selvästi neurologinen vaiva, joka johtuu enemmin päästä, kuin rikkinäisestä selästä. Mitään selvää diagnoosia lääkäri ei nyt suoraan sanonut, mutta epäily epilepsiasta nyt sitten on. Lääkärin mukaan näin lievälle muodolle ei kannata nyt tehdä mitään, mutta jos alkaa useimmin tai rajummin ilmenemään, niin lääkärille.

Ensimmäinen kohtaus minun nähden tuli eräs aamupäivä, kun olin tullut juuri koirien kanssa lenkiltä ja menossa iltavuoroon töihin. En nähnyt tilanteen alkua, mutta Taika käveli päin tuoleja keittiössä ja kun menin katsomaan meteliä, niin Taika seisoi päin seinää 1-2 jalkaa ilmassa. Taika ei siis pysynyt pystyssä ja sitä kesti vain muutaman minuutin. Sen jälkeen vointi palasi täysin ennalleen.
Viimeisin kohtaus taas oli noin viikko sitten ja silloin Taika istui ihan rauhassa ja seurasi minun touhujani, kun se alkoi taivuttaa päätään ylös-/taaksepäin ja vilkkuluomet tulivat esiin. Ihan kuin joku olisi vetänyt Taikaa tukasta ja tämä kesti myös vain ehkä minuutin ja sen jälkeen Taika oli täysin ennallaan.
Kohtaukset ovat kaikki olleet tämän tyylisiä, Taika taivuttaa itseään johonkin suuntaan, ei siis mitään kouristusta.

Aluksi luulin, että nämä kohtaukset ovat pahoja lihaskramppeja ja Taika jotenkin tiedostaisi tilanteen, mutta nyt useamman kohtauksen jälkeen alkaa vaikuttaa sellaiselta että Taika ei tiedosta tapahtuneita. Taika on kohtausten jälkeen ihan ennallaan ja jopa hieman hölmistynyt, kun minä olen tietysti huolissani.

Mutta muuten siis Taika voi tällä hetkellä taas hyvin ja on omana ihana rakas oma itsensä! Ja nykyään meillä syö kaikki koirat sitä lohiöljyä ja sitä Avitalin Flex jauhetta.