Pitkästä aikaa kuulumisia

Onpa viime kirjoituksesta aikaa ja monenlaista on siltin tässä tapahtunut. Tästä tulee siis kirjoitusta kaikista koirista.

Aloitetaan laumamme kakarasta, Rillasta. 

Rilla on jo yli puoli vuotias 13,5kg elukka, kuluupa aika toisaalta nopeasti ja toisaalta niin hitaasti. Rillan kanssa yhteiselo on nyt tässä viimeisen kuukauden aikana ruvennut sujumaan huomattavasti paremmin, mitä se alku kaaos oli. Nyt siis ei enää tunnu joka välissä siltä, että haluaisin palauttaa tämän koiran takaisin kasvattajalle :D

Rilla reilut 6kk.

Yhteiselo Rillan ja villakoirien välillä on myös alkanut sujua huomattavasti paremmin ja varsinkin Enni ja Rilla tuntuvat olevan kiva painikaksikko sohvalla aina parhaaseen televisionkatselu aikaan.

Ryhmärämä

Sitten meidän Taika. 

Rillalla on ikävä tapa leikkiä juoksemalla toisia koiria päin ja se että Taika painaa 7kg ja Rilla melkein 14kg, kertoo jo että asetelma on todella huono.

Taikalla on ensimmäisen kerran selkää tutkittu viisi vuotta sitten, kun se alkoi kipuilemaan. Silloin ei röntgen kuvista löytynyt yhtään mitään, mutta eläinlääkärin mukaan kipukohta selvästi oli selkä, ja sen jälkeen olen elänyt selkäkipuisen koiran kanssa. Taikan kanssa ei siis ole erityisemmin harrastettu mitään, kun selvästi pitemmät hihnalenkitkin ovat rasittaneet sitä liikaa ja hierojalla on käyty siis epäsäännöllisen säännöllisesti nyt viimeiset kolme vuotta.

Nyt siis Taika tuli noin kuukausi sitten niin kipeäksi, että se vain istui ja tärisi ja huusi kun joku meinasi tulla sen lähelle tai minä ottaa sitä syliin.

Lääkärissä sitten Taikan koko ranka kuvattiin ja sieltä löytyi spondyloottista siltautumaa ja kaventuneet nikamavälit väleissä L3-L4-L5.

Löydöt olivat tietysti kamalat, mutta toisaalta saimme vihdoin selvyyden mikä on vialla, kun selvästi Taika on kipuillut melkein koko elämänsä.  Ja toisaalta saimme selvyyden siihen, että missään muualla ei onneksi ole vikaa. Saimme sitten eläinlääkäristä nämä viikon välein laitettavat neljä Cartrophen piikit ja ohjeeksi kevyttä liikuntaa, nivelrikkosille tarkoitettuja lisäravinteita ja hierojalla jatketaan.

Valitettavasti en ole älynnyt syöttää koirilleni oikeastaan koskaan mitään lisäravinteita, vain lohi öljyä olen antanut ja sitäkin vain silloin tällöin. Totta kai sitä sitten miettii tässä, että mitä jos olisin älynnyt syöttää lisäravinteita enemmän… No ei voi mitään, näillä mennään eteenpäin ja hain nyt Mustista ja Mirristä litran pullon Avital –merkkistä lohi öljyä (jota tarkoitus on nyt sitten syöttää koirille jatkossa kokoajan) ja tilasin Avital Flex –jauhetta, jossa on glukosamiinia, kondroitiinia , MSM:ää ja C-vitamiinia. Tämä Avital –merkki on ilmeisesti joku uusi juttu ja heti oli jauheet loppunut kesken hyllystä.

Taika söi silloin pahimman kivun aikaan noin viikon Rimadyl kipulääkettä ja sen jälkeen on pystytty olemaan ilman. Taika siis on oma ihana itsensä taas ja innostuu riehumaankin välillä, mutta Rilla ja Taika eivät enään pääse riehumaan ulos samaan aikaan. Ja Taikaa en ota enää mukaan pitkille lenkeille ollenkaan.

Sitten sankarimme Ennin kuulumisia.Ennin kanssa minulla meinasi kadota mielenkiinto agilitya kohtaan kokonaan tässä viime kesän loppupuolella. Tiedä sitten johtuiko se omasta työstressistä vai siitä, että emme ole päässeet lähellekään palkintoja kolmosluokkaan nousun jälkeen. Mutta sitten juttelin kaverini kanssa ja mietin omassa päässäni asiat uudestaan tärkeysjärjestykseen ja nyt meno on taas ollut parempaa. Nyt siis yritän keskittyä vain pitämään hauskaa koiran kanssa (siitähän tässä pitäisi olla kyse) ja unohdan ne sertin metsästykset, vaikka siis nollia me aina yritetään. Ja viime kisoissa meillä onkin ollut oikein hyvä meno päällä, vaikka menestystä ei tullutkaan, mutta itselle ja selvästi koirallekin jäi oikein hyvä mieli!

Nyt Enni on sairaslomalla loppuvuoden, koska siltä poistettiin eilen kohtu. Juoksut ovat olleet meillä kyllä niin harmilliset ja tuo Ennin syömättömyys ja ilmeisesti siitä johtuva liikalaihuus ovat olleet meille ongelmana. Enni siis painoi eilen vain 3,7kg ja on kirjaimellisesti vain luuta ja nahkaa, eläinlääkärikin sanoi että ei ole noin helppoa leikkausta koskaan ollutkaan, kun ei vatsassa ollut kuin sisäelimet.

Toivottavasti siis Enni alkaa nyt kerätä hieman massaa itseensä, että saadaan vihdoin ja viimein niitä lihaksia joilla voidaan juosta agilitykentällä lujempaa. Mutta eläinlääkäri sanoi, että jos painoa ei ala nyt tämän kohdunpoiston jälkeen kertymään, pitää tutkia haiman ja munuaisten toiminta. Mutta en halua vielä edes ajatella sinne asti, toivottavasti kaikki menee näin hyvin, kun kerran mitään muita oireita ei ole.

Enni toipilaana

Enniltä kuvattiin eilen myös kontrollina se oikea etujalka, josta tammikuun alussa meni se yksi varpaan nivel pois paikoiltaan. Varpaaseen oli kasvanut odotetusti uudisluuta ja se mikä on tärkeintä, varvas näytti kuvissa olevan hyvässä asennossa, eikä mitään nivelrikkoon viittaavaan näkynyt!

Ja mainitaan nyt vielä Viivistä jotain… Viivillä ei onneksi ole mitään erityistä tässä ollut, sen päivät kuluvat tavalliseen tapaan Rillaa nykyään komentaen. Hauskaa huomata kun Enni ja Rilla leikkii ja lopulta kun Viivi ei enää jaksa kuunnella, niin se menee väliin ärähtämään :D

Toki Viivi taas koki järkytyksen, kun pesin ja trimmasin villakoirat pitkän tauon jälkeen ja käytin vartalon trimmaamiseen 7 terää. Viivi ei pariin päivään suostunut ulos kunnolla tulemaan, aina yhtä traumaattinen kokemus tuo trimmaus.

puhtaat ja karvattomat villakoirat