Rilla 16 viikkoa

Rilla tuli perjantaina 16 viikkoa vanhaksi ja melkein yhdeksän kiloinen harvahammas! Alkuviikosta huomasin, että siltä on etuhampaita tippunut ja nyt jo on pysyvät hampaat kasvaneet kovalla vauhdilla tilalle.

Rilla 16 vkon ikäisenä. (väri ei ole noin tumma oikeasti)

Kävimme eilen paikallisessa Musti & Mirri–liikkeessä pentutapaamisessa nyt toista kertaa. Paikalla oli kivasti porukkaa ja Rilla meni tosi reippaana kaikkia aina moikkaamaan, toisin kun pari viikkoa sitten ensimmäisellä kerralla Rilla tuntui vähän pelkäävän toisia pentuja. Yhden parsonin kanssa aluksi piti äristä niskakarvat pystyssä (parsoni ärisi myös), mutta lopulta jo leikittiin yhdessä. Rilla tykkäsi leikkiä melkein kaikkien kanssa, niin painia, kuin myös juosta siellä hyllyjen välissä toisia karkuun ja toisia takaa. Ja kyllä sitten kotona taas uni maistui.

Tämän viikonlopun aikana on myös ollut hauska huomata miten Viivi ja Taikakin ovat muutaman kerran erehtyneet vähän leikkimään (ulkona) Rillan kanssa. Enni on nyt jo muutaman viikon leikkinyt välillä myös sisällä Rillan kanssa, tiedä sitten kuinka paljon sen juoksuilla on vaikutusta asiaan. Mutta näyttää lupaavasti siltä, että villakoirat alkavat hyväksyä tämän ”vääränrotuisen” pennun laumaamme.

Rillan kanssa on myös käyty nyt muutamia kertoja jo agilitytreeneissä. Keskittymiskyky pennulla on tietysti todella olematon ja montaa toistoa ei kerralla voi tehdä, mutta ollaan jo menty hyppysiivekkeiden välistä, putkea, pussia, rengasta ja viime kerralla puomin alastulokontaktia kokeiltiin.

Mainitaan tähän loppuun myös, että Rilla on myös alkanut ymmärtämään hiukan pelisääntöjä. Pureminen on vähentynyt todella paljon, mitä nyt välillä täytyy kokeilla, mutta siis haavoja ei ole minun käsissä enää. Ulkona myös vapaana oleminen onnistuu täysin vaivatta ja luokse tullaan melkein aina, kun kutsutaan.

Ja Rilla pääsee jo itse hyppäämään auton kyytiin! On se jo niin iso tyttö :D

RKS:n agikisat

Oltiin Ennin kanssa tänään pitkästä aikaa agilkitykilpailuissa! Osallistuimme kaikkiin ratoihin: kaksi agirataa ja yksi hyppyrata. Palkintosijoille ei ollut toivoakaan tänään päästä, mutta radat olivat kaikki siltin todella kivoja.

Ensimmäisellä agilityradalla Enni ei jostain syystä hypännyt pituutta, vaan juoksi ensin ohi - 5virhepistettä ja yliaikaa.
Seuraavalla agiradalla kielto yhdeltä hyppyesteeltä ja yli aikaa reilusti. Enni liikkui tämän radan todella laiskasti, epäilen että kuumuudella oli jotain osuutta asiaan, sillä aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta niin hyvin, että minunkin käsivarret ovat nyt hieman palaneet.
Hyppyradalla Ennin meno oli taas parempaa, alku metrien hidastelun jälkeen. Tuloksena virhepisteitä nolla, mutta yliaikaa... Kaveri vinkkasi, että tässä hyppyradassa minun olisi kannattanut laittaa Enni kauemmas ensimmäisestä esteestä, että se olisi saanut kunnon vauhdin heti. Täytynee kokeilla jatkossa onko sillä kuinka paljon vaikutusta.

Minun siis tarvitsisi edelleen oppia ohjaamaan nopeammin, sillä tiedän että Ennistä löytyy paljon enemmän vauhtia, mitä radoilla pääsee näkemään.

Sain tänään kauhukseni huomata, että tämä Hurtan viilennystakki ei olekaan ihan kaikkein paras ratkaisu aina. Laitoin Ennille märän viilennystakin (joka oli vielä ollut kylmälaukussa kylmäkallejen kanssa) päälle tuon toisen radan jälkeen, niin hetken päästä takista oli tullut lämmin ja se selvästi lämmitti myös Enniä! Ilmeisesti ilma ja koira olivat niin lämpimiä, että se vesi siinä takissa alkoi myös lämmetä ?

No, onneksi minulla oli häkkituuletin ja vähän "mehujäätä" mukana. "Mehujäällä" tarkoitan märkäruokaa, jota olen sotkenut runsaaseen veteen ja laittanut pakkaseen jäätymään. Ja selvästi ne auttoivat, sillä se viimeinen rata meni huomattavasti vauhdikkaammin.

Rilla 12vkoa

Rilla on ollut nyt meillä reilut viisi viikkoa ja kyllä sitä olen monesti jo kerennyt miettimään, että mihin sitä on mennytkään sekaantumaan, Rilla kun on osoittautunut aivan erilaiseksi pennuksi mitä villakoirani ovat olleet. Totta kai minä tiesin, että nyt kyseessä on töihin tarkoitetun koiranpentu ja haastetta tulee olemaan, mutta siltin tämä kaikki pääsi yllättämään minut täysin.

Minulla on ollut myös välillä hieman haastetta itseni kanssa, sillä en meinaa aina muistaa sitä, että Rilla on niin kovin pieni pentu vasta. En voi vaatia siltä samanlaista käytöstä, mitä vaadin villakoiriltani ja jos opetan sille jotain uutta, niin se ei kestä kovin montaa toistoa, koska se ei jaksa keskittyä.

Ensimmäiset yhteiset viikot meillä meni lähinnä Rillan purressa minua ja tehden kaikkea muuta kiellettyä ja kun komensin sitä, niin se vain puri minua takaisin. Tuntui että tein minä mitä tahansa (murisin, otin niskasta, komensin vesisuihkepullolla), niin Rilla haistatteli minulle takaisin.

Ulkona Rilla osoittautui hyvin itsenäiseksi pennuksi ja kontaktin saaminen siihen oli aivan mahdotonta, Rilla meni sinne minne tykkäsi ja tuli takaisin kun halusi. Se oli yksi suurista järkytyksistä, sillä villakoirani eivät ole pentuina ikinä yrittäneetkään karata luotani :D

Hevoset oli vähän jänniä

Mutta oli Rillassa jo tässä vaiheessa jotain hyvääkin, se oli todella reippaana menossa joka paikkaan aina, ei hätkähtänyt edes kaupungin vilinää. Rilla on osannut heti ensimmäisestä päivästä lähtien kävellä hihnassa, niin kuin olisi aina kävellyt (pientä kiskomista on silloin tällöin havaittavissa :D), moni sanoikin Rillan ollessa 8 viikkoa, että sitä luulisi huomattavasti vanhemmaksi käytöksensä takia.

Ensimmäinen asia mitä aloin opettaa Rillalle oli istu ja odota. Rilla istuu ja odottaa ruokaansa ja saa mennä syömään vasta ”ole hyvä”-käskyllä ja ulos mennessä istutaan ja odotetaan, että sanon ”mennään”-käskyn. Ja uskokaa tai älkää, niin nämä Rilla oppi viikossa!

Rilla 12 vkoa ja 12 kg ruokaa

Nyt tässä reilun viikon aikana tilanne on alkanut hieman helpottaa ja Rilla on alkanut kuuntelemaan ja tottelemaan mitä sille sanotaan. Puremista tietysti vielä on, mutta sekin on vähentynyt huomattavasti ja minulla alkaa olemaan käsissä iho taas kerran ehjänä. Jopa ulkona onnistuu katsekontaktin saaminen Rillan kanssa ja kun kutsun sitä, niin kyllä se aina on tullut, vaikkakin välillä viiveellä.

Sisäsiisteys opetus on lähtenyt oikein vauhdilla etenemään, sillä Rilla päätti tuhota aina oman pissa-alustansa ja minä päätin, että en jaksa siivota aina sitä pumpulihössöä joka paikasta.  Sen jälkeen, kun en ole enää laittanut pissa-alustoja sisälle, niin Rilla on tainnut vain pari kertaa tehdä tarpeensa sisälle.

Rilla katselee ohimeneviä autoja

Villakoirat eivät ole vieläkään oikein tätä vääränrotuista pentua hyväksyneet porukkaansa, mutta on täällä onneksi välillä nähty hieman jotain leikkimisenkin tyylistä Viivin ja Ennin osalta pennun kanssa. Taika ei päästä pentua lähellekään ja murisee ja antaa jopa hammasta. Viivi taas hyväksyy hieman enemmän pennun liikkumista, mutta tykkää myös komentaa sitä. Mutta sankarimme Enni… se ei valitettavasti osaa komentaa pentua ollenkaan, vaan se kiljuu kun pentu tulee päälle ja puree. Saas nähdä oppiiko Enni ikinä komentamaan Rillaa, vai onko se jo tyytynyt kohtaloonsa puruleluna :D

 

Käytiin tutustumassa meriveteen

Mainitaan tähän loppuun nyt vielä Rillan tähän mennessä tuhoamat:

• Omat lelut tietysti
• Seinää parista kohtaa (yritti kerran olohuoneen tapettia syödä ihan nenäni edessä)
• Oven karmit
• Sähköjohtoja
• Oma peti, niin kotona kuin autossakin.

Ja jostain kumman syystä Rilla viettää yöt ja yksin olo ajat pentuaitauksessa ainakin toistaiseksi :D