keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Alkuvuoden kuulumisia

Meillä tosiaan alkoi tämä vuosi vähän ikävämmin, kun Enni meni ja loukkasi varpaansa ja jouduimme jäämään agilitysta sairaslomalle. Voisin tässä nyt vähän kertoa että mitä oikein tapahtui.

Elikkä, minulla on usein tapana päästää koirat läheiseen pikku metikköön illalla viimeisen kerran vielä pissalle. Ja Enni tietenkin rakastaa juosta metsässä täysillä.

Joulun ja uuden vuoden välissä Enni tuli ensimmäisen kerran iltapissalta sisälle niin, että oikean etutassun toisen varpaan kynsi vuosi verta ja Enni ontui tassuaan sen loppu illan. Mutta aamulla siis kaikki oli hyvin ja ajattelin että kynsi on vain vähän vääntynyt.
Mutta sitten vuoden vaihtumisen jälkeen Enni tuli uudestaan illalla sisälle nilkuttaen ja verta vuotaen. Veri tyrehtyi taas nopeasti, mutta tassu jäi selvästi kipeäksi ja varvas turposi ihan selvästi.
Varasin ajan eläinlääkärille ja perjantaina  röntgenkuvasta sitten todettiin, että oikean etutassun 2. varpaan viimeinen nivel oli pois paikoiltaan. Lääkäri ei ollut moista ennen nähdnyt ja pyysi konsultaatio apua ortopediltä. Lähdimme kotiin kipulääkkeen ja antibiootin kanssa odottamaan maanantaita ja tietoa hoidosta. Meitä hoitanut eläinlääkäri totesi että on mahdollista, että varvas joudutaan amputoimaan.


Maanantaina ortopedi antoi sitten oman näkemyksensä asiaan joka oli kolme viikkoa lepoa, vain tarpeilleen ulos ja jos sitten jalka on vielä kipeä niin leikataan.

Kolme viikkoa meni hyvin hitaasti ja kun vihdoin se oli ohi ja kokeilimme liikkumista, sain harmikseni huomata että tassu ei kestänyt vieläkään hyppimistä. Pidin Enniä sitten vielä kaksi viikkoa niin, että se sai olla mukana lenkeillä jos jalka ei ala vaivata, mutta mitään suurta riehumista ja hyppimistä yritimme välttää.

  
Yritin suojata varvasta aluksi tossulla.

Lopulta sairaslomaa oli Ennillä kestänyt 3 + 2 viikkoa ja menimme Ennin kanssa agilitytreeneihin ajatuksella, että jos jalka ei vieläkään kestä niin otan yhteyttä eläinlääkäriin ja alan varaavaan leikkausaikaa. No, jalka onneksi kesti! Teimme ensin ihan muutamaa hyppyä ja minä ja kaverini molemmat yritimme katsoa että aristaako Enni jalkaansa ja meidän mielestä ei. Sitten lopulta kokeilin ihan pientä radan pätkääkin.

Nyt vain toivon niin koko sydämestäni, että tuo varvas kestää jatkossakin Ennin menossa mukana ja pääsemme nyt treenaamaan uudestaan ja vielä tässä kevään aikana kisaamaan takaisin.

Ja vielä tähän loppuun...
Kaikki koirat pääsivät eilen "reuntoutumaan" hierojan käsittelyyn (vaikkakin siitä taisi nauttia vain Viivi ;)).
Viivillä oli pientä jumitusta vasemmalla takapäässä, mutta muuten se vain nukkui koko hieronnan ajan ja nautisteki.
Ennillä ei luojankiitos ollut mitään puolieroja tullut tämän sairastelun aikana ja mitään jumituksiakaan ei löytynyt mistään, mutta Enni ei siltin oikein ymmärtänyt reuntoutua käsittelyn aikana, vaan tuijotti kokoajan hierojaa :D

Mutta sitten tämä sankarimme Taika... sillähän on melkein koko ikänsä selkä vaivannut enemmän tai vähemmän ja hierojalla onkin nyt yritetty käydä epäsäännöllisen säännöllisesti. Tällä kertaa normaalien lihasjumitusten lisäksi todetiin, että Taika on ilmeisesti jossian vaiheessa liukastunut tämän talven aikana ja nyt sillä on lihas revähdys oikean lavan seudulta.

Taika saa nyt kylmähoitoa revähtäneeseen lihakseen.

Aina ei koiran omistaminen ole ruusuilla tanssimista, mutta on ne siltin vain niin ihania!
Saunatontut <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti