Taikan kuulumisia

Taika on nyt ollut huomattavasti paremmassa kunnossa, kun selkä ei ole pahemmin enää vaivannut. Olen nyt myös ottanut Taikaa muutaman kerran mukaan normi lenkeille koko lauman mukana ja hyvin on jaksanut melkein kokoajan ravia kävellä. Hieroja kävi myös ja totesi, että Taika oli huomattavasti paremmassa kunnossa, kuin kuukausi sitten, vaikka siis jumituksia oli edelleen paljon (eivät taida edes hävitä kokonaan ikinä). Ainut ero mitä hieroja huomasi kuukauden takaiseen oli, että Taika on ennen ollut jumissa enemmän oikealta puolelta, mutta nyt se oli tasaisemmin molemmilta puolilta.

Taikalta otettiin silloin lääkärissä myös neulanäyte kaulan iholla olevasta pienen herneen kokoisesta patista, joka on ollut siinä jo useamman vuoden ajan. Viljely vastaus tuli tällä viikolla ja siinä ei ole onneksi mitään pahalaatuista! En nyt enää muista miksi lääkäri sitä puhelimessa nimitti, mutta jatko suunnitelma on vain seuraaminen ja jos alkaa kasvamaan tai hajoamaan, niin sitten poistetaan leikkauksessa.

Kerrotaan tässä nyt vielä Taikan oudoista kohtauksista, joita se on saanut nyt tämän vuoden aikana minun nähden 3-4 kertaa. Kyse on siis sellaisista pienistä/lievistä kohtauksista, jotka kestävät korkeintaan vain muutaman minuutin. Ja nyt puhelimessa lääkärin kanssa jutellessa hänen mielestä kyseessä on selvästi neurologinen vaiva, joka johtuu enemmin päästä, kuin rikkinäisestä selästä. Mitään selvää diagnoosia lääkäri ei nyt suoraan sanonut, mutta epäily epilepsiasta nyt sitten on. Lääkärin mukaan näin lievälle muodolle ei kannata nyt tehdä mitään, mutta jos alkaa useimmin tai rajummin ilmenemään, niin lääkärille.

Ensimmäinen kohtaus minun nähden tuli eräs aamupäivä, kun olin tullut juuri koirien kanssa lenkiltä ja menossa iltavuoroon töihin. En nähnyt tilanteen alkua, mutta Taika käveli päin tuoleja keittiössä ja kun menin katsomaan meteliä, niin Taika seisoi päin seinää 1-2 jalkaa ilmassa. Taika ei siis pysynyt pystyssä ja sitä kesti vain muutaman minuutin. Sen jälkeen vointi palasi täysin ennalleen.
Viimeisin kohtaus taas oli noin viikko sitten ja silloin Taika istui ihan rauhassa ja seurasi minun touhujani, kun se alkoi taivuttaa päätään ylös-/taaksepäin ja vilkkuluomet tulivat esiin. Ihan kuin joku olisi vetänyt Taikaa tukasta ja tämä kesti myös vain ehkä minuutin ja sen jälkeen Taika oli täysin ennallaan.
Kohtaukset ovat kaikki olleet tämän tyylisiä, Taika taivuttaa itseään johonkin suuntaan, ei siis mitään kouristusta.

Aluksi luulin, että nämä kohtaukset ovat pahoja lihaskramppeja ja Taika jotenkin tiedostaisi tilanteen, mutta nyt useamman kohtauksen jälkeen alkaa vaikuttaa sellaiselta että Taika ei tiedosta tapahtuneita. Taika on kohtausten jälkeen ihan ennallaan ja jopa hieman hölmistynyt, kun minä olen tietysti huolissani.

Mutta muuten siis Taika voi tällä hetkellä taas hyvin ja on omana ihana rakas oma itsensä! Ja nykyään meillä syö kaikki koirat sitä lohiöljyä ja sitä Avitalin Flex jauhetta.

Pitkästä aikaa kuulumisia

Onpa viime kirjoituksesta aikaa ja monenlaista on siltin tässä tapahtunut. Tästä tulee siis kirjoitusta kaikista koirista.

Aloitetaan laumamme kakarasta, Rillasta. 

Rilla on jo yli puoli vuotias 13,5kg elukka, kuluupa aika toisaalta nopeasti ja toisaalta niin hitaasti. Rillan kanssa yhteiselo on nyt tässä viimeisen kuukauden aikana ruvennut sujumaan huomattavasti paremmin, mitä se alku kaaos oli. Nyt siis ei enää tunnu joka välissä siltä, että haluaisin palauttaa tämän koiran takaisin kasvattajalle :D

Rilla reilut 6kk.

Yhteiselo Rillan ja villakoirien välillä on myös alkanut sujua huomattavasti paremmin ja varsinkin Enni ja Rilla tuntuvat olevan kiva painikaksikko sohvalla aina parhaaseen televisionkatselu aikaan.

Ryhmärämä

Sitten meidän Taika. 

Rillalla on ikävä tapa leikkiä juoksemalla toisia koiria päin ja se että Taika painaa 7kg ja Rilla melkein 14kg, kertoo jo että asetelma on todella huono.

Taikalla on ensimmäisen kerran selkää tutkittu viisi vuotta sitten, kun se alkoi kipuilemaan. Silloin ei röntgen kuvista löytynyt yhtään mitään, mutta eläinlääkärin mukaan kipukohta selvästi oli selkä, ja sen jälkeen olen elänyt selkäkipuisen koiran kanssa. Taikan kanssa ei siis ole erityisemmin harrastettu mitään, kun selvästi pitemmät hihnalenkitkin ovat rasittaneet sitä liikaa ja hierojalla on käyty siis epäsäännöllisen säännöllisesti nyt viimeiset kolme vuotta.

Nyt siis Taika tuli noin kuukausi sitten niin kipeäksi, että se vain istui ja tärisi ja huusi kun joku meinasi tulla sen lähelle tai minä ottaa sitä syliin.

Lääkärissä sitten Taikan koko ranka kuvattiin ja sieltä löytyi spondyloottista siltautumaa ja kaventuneet nikamavälit väleissä L3-L4-L5.

Löydöt olivat tietysti kamalat, mutta toisaalta saimme vihdoin selvyyden mikä on vialla, kun selvästi Taika on kipuillut melkein koko elämänsä.  Ja toisaalta saimme selvyyden siihen, että missään muualla ei onneksi ole vikaa. Saimme sitten eläinlääkäristä nämä viikon välein laitettavat neljä Cartrophen piikit ja ohjeeksi kevyttä liikuntaa, nivelrikkosille tarkoitettuja lisäravinteita ja hierojalla jatketaan.

Valitettavasti en ole älynnyt syöttää koirilleni oikeastaan koskaan mitään lisäravinteita, vain lohi öljyä olen antanut ja sitäkin vain silloin tällöin. Totta kai sitä sitten miettii tässä, että mitä jos olisin älynnyt syöttää lisäravinteita enemmän… No ei voi mitään, näillä mennään eteenpäin ja hain nyt Mustista ja Mirristä litran pullon Avital –merkkistä lohi öljyä (jota tarkoitus on nyt sitten syöttää koirille jatkossa kokoajan) ja tilasin Avital Flex –jauhetta, jossa on glukosamiinia, kondroitiinia , MSM:ää ja C-vitamiinia. Tämä Avital –merkki on ilmeisesti joku uusi juttu ja heti oli jauheet loppunut kesken hyllystä.

Taika söi silloin pahimman kivun aikaan noin viikon Rimadyl kipulääkettä ja sen jälkeen on pystytty olemaan ilman. Taika siis on oma ihana itsensä taas ja innostuu riehumaankin välillä, mutta Rilla ja Taika eivät enään pääse riehumaan ulos samaan aikaan. Ja Taikaa en ota enää mukaan pitkille lenkeille ollenkaan.

Sitten sankarimme Ennin kuulumisia.Ennin kanssa minulla meinasi kadota mielenkiinto agilitya kohtaan kokonaan tässä viime kesän loppupuolella. Tiedä sitten johtuiko se omasta työstressistä vai siitä, että emme ole päässeet lähellekään palkintoja kolmosluokkaan nousun jälkeen. Mutta sitten juttelin kaverini kanssa ja mietin omassa päässäni asiat uudestaan tärkeysjärjestykseen ja nyt meno on taas ollut parempaa. Nyt siis yritän keskittyä vain pitämään hauskaa koiran kanssa (siitähän tässä pitäisi olla kyse) ja unohdan ne sertin metsästykset, vaikka siis nollia me aina yritetään. Ja viime kisoissa meillä onkin ollut oikein hyvä meno päällä, vaikka menestystä ei tullutkaan, mutta itselle ja selvästi koirallekin jäi oikein hyvä mieli!

Nyt Enni on sairaslomalla loppuvuoden, koska siltä poistettiin eilen kohtu. Juoksut ovat olleet meillä kyllä niin harmilliset ja tuo Ennin syömättömyys ja ilmeisesti siitä johtuva liikalaihuus ovat olleet meille ongelmana. Enni siis painoi eilen vain 3,7kg ja on kirjaimellisesti vain luuta ja nahkaa, eläinlääkärikin sanoi että ei ole noin helppoa leikkausta koskaan ollutkaan, kun ei vatsassa ollut kuin sisäelimet.

Toivottavasti siis Enni alkaa nyt kerätä hieman massaa itseensä, että saadaan vihdoin ja viimein niitä lihaksia joilla voidaan juosta agilitykentällä lujempaa. Mutta eläinlääkäri sanoi, että jos painoa ei ala nyt tämän kohdunpoiston jälkeen kertymään, pitää tutkia haiman ja munuaisten toiminta. Mutta en halua vielä edes ajatella sinne asti, toivottavasti kaikki menee näin hyvin, kun kerran mitään muita oireita ei ole.

Enni toipilaana

Enniltä kuvattiin eilen myös kontrollina se oikea etujalka, josta tammikuun alussa meni se yksi varpaan nivel pois paikoiltaan. Varpaaseen oli kasvanut odotetusti uudisluuta ja se mikä on tärkeintä, varvas näytti kuvissa olevan hyvässä asennossa, eikä mitään nivelrikkoon viittaavaan näkynyt!

Ja mainitaan nyt vielä Viivistä jotain… Viivillä ei onneksi ole mitään erityistä tässä ollut, sen päivät kuluvat tavalliseen tapaan Rillaa nykyään komentaen. Hauskaa huomata kun Enni ja Rilla leikkii ja lopulta kun Viivi ei enää jaksa kuunnella, niin se menee väliin ärähtämään :D

Toki Viivi taas koki järkytyksen, kun pesin ja trimmasin villakoirat pitkän tauon jälkeen ja käytin vartalon trimmaamiseen 7 terää. Viivi ei pariin päivään suostunut ulos kunnolla tulemaan, aina yhtä traumaattinen kokemus tuo trimmaus.

puhtaat ja karvattomat villakoirat

Rilla 16 viikkoa

Rilla tuli perjantaina 16 viikkoa vanhaksi ja melkein yhdeksän kiloinen harvahammas! Alkuviikosta huomasin, että siltä on etuhampaita tippunut ja nyt jo on pysyvät hampaat kasvaneet kovalla vauhdilla tilalle.

Rilla 16 vkon ikäisenä. (väri ei ole noin tumma oikeasti)

Kävimme eilen paikallisessa Musti & Mirri–liikkeessä pentutapaamisessa nyt toista kertaa. Paikalla oli kivasti porukkaa ja Rilla meni tosi reippaana kaikkia aina moikkaamaan, toisin kun pari viikkoa sitten ensimmäisellä kerralla Rilla tuntui vähän pelkäävän toisia pentuja. Yhden parsonin kanssa aluksi piti äristä niskakarvat pystyssä (parsoni ärisi myös), mutta lopulta jo leikittiin yhdessä. Rilla tykkäsi leikkiä melkein kaikkien kanssa, niin painia, kuin myös juosta siellä hyllyjen välissä toisia karkuun ja toisia takaa. Ja kyllä sitten kotona taas uni maistui.

Tämän viikonlopun aikana on myös ollut hauska huomata miten Viivi ja Taikakin ovat muutaman kerran erehtyneet vähän leikkimään (ulkona) Rillan kanssa. Enni on nyt jo muutaman viikon leikkinyt välillä myös sisällä Rillan kanssa, tiedä sitten kuinka paljon sen juoksuilla on vaikutusta asiaan. Mutta näyttää lupaavasti siltä, että villakoirat alkavat hyväksyä tämän ”vääränrotuisen” pennun laumaamme.

Rillan kanssa on myös käyty nyt muutamia kertoja jo agilitytreeneissä. Keskittymiskyky pennulla on tietysti todella olematon ja montaa toistoa ei kerralla voi tehdä, mutta ollaan jo menty hyppysiivekkeiden välistä, putkea, pussia, rengasta ja viime kerralla puomin alastulokontaktia kokeiltiin.

Mainitaan tähän loppuun myös, että Rilla on myös alkanut ymmärtämään hiukan pelisääntöjä. Pureminen on vähentynyt todella paljon, mitä nyt välillä täytyy kokeilla, mutta siis haavoja ei ole minun käsissä enää. Ulkona myös vapaana oleminen onnistuu täysin vaivatta ja luokse tullaan melkein aina, kun kutsutaan.

Ja Rilla pääsee jo itse hyppäämään auton kyytiin! On se jo niin iso tyttö :D

RKS:n agikisat

Oltiin Ennin kanssa tänään pitkästä aikaa agilkitykilpailuissa! Osallistuimme kaikkiin ratoihin: kaksi agirataa ja yksi hyppyrata. Palkintosijoille ei ollut toivoakaan tänään päästä, mutta radat olivat kaikki siltin todella kivoja.

Ensimmäisellä agilityradalla Enni ei jostain syystä hypännyt pituutta, vaan juoksi ensin ohi - 5virhepistettä ja yliaikaa.
Seuraavalla agiradalla kielto yhdeltä hyppyesteeltä ja yli aikaa reilusti. Enni liikkui tämän radan todella laiskasti, epäilen että kuumuudella oli jotain osuutta asiaan, sillä aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta niin hyvin, että minunkin käsivarret ovat nyt hieman palaneet.
Hyppyradalla Ennin meno oli taas parempaa, alku metrien hidastelun jälkeen. Tuloksena virhepisteitä nolla, mutta yliaikaa... Kaveri vinkkasi, että tässä hyppyradassa minun olisi kannattanut laittaa Enni kauemmas ensimmäisestä esteestä, että se olisi saanut kunnon vauhdin heti. Täytynee kokeilla jatkossa onko sillä kuinka paljon vaikutusta.

Minun siis tarvitsisi edelleen oppia ohjaamaan nopeammin, sillä tiedän että Ennistä löytyy paljon enemmän vauhtia, mitä radoilla pääsee näkemään.

Sain tänään kauhukseni huomata, että tämä Hurtan viilennystakki ei olekaan ihan kaikkein paras ratkaisu aina. Laitoin Ennille märän viilennystakin (joka oli vielä ollut kylmälaukussa kylmäkallejen kanssa) päälle tuon toisen radan jälkeen, niin hetken päästä takista oli tullut lämmin ja se selvästi lämmitti myös Enniä! Ilmeisesti ilma ja koira olivat niin lämpimiä, että se vesi siinä takissa alkoi myös lämmetä ?

No, onneksi minulla oli häkkituuletin ja vähän "mehujäätä" mukana. "Mehujäällä" tarkoitan märkäruokaa, jota olen sotkenut runsaaseen veteen ja laittanut pakkaseen jäätymään. Ja selvästi ne auttoivat, sillä se viimeinen rata meni huomattavasti vauhdikkaammin.

Rilla 12vkoa

Rilla on ollut nyt meillä reilut viisi viikkoa ja kyllä sitä olen monesti jo kerennyt miettimään, että mihin sitä on mennytkään sekaantumaan, Rilla kun on osoittautunut aivan erilaiseksi pennuksi mitä villakoirani ovat olleet. Totta kai minä tiesin, että nyt kyseessä on töihin tarkoitetun koiranpentu ja haastetta tulee olemaan, mutta siltin tämä kaikki pääsi yllättämään minut täysin.

Minulla on ollut myös välillä hieman haastetta itseni kanssa, sillä en meinaa aina muistaa sitä, että Rilla on niin kovin pieni pentu vasta. En voi vaatia siltä samanlaista käytöstä, mitä vaadin villakoiriltani ja jos opetan sille jotain uutta, niin se ei kestä kovin montaa toistoa, koska se ei jaksa keskittyä.

Ensimmäiset yhteiset viikot meillä meni lähinnä Rillan purressa minua ja tehden kaikkea muuta kiellettyä ja kun komensin sitä, niin se vain puri minua takaisin. Tuntui että tein minä mitä tahansa (murisin, otin niskasta, komensin vesisuihkepullolla), niin Rilla haistatteli minulle takaisin.

Ulkona Rilla osoittautui hyvin itsenäiseksi pennuksi ja kontaktin saaminen siihen oli aivan mahdotonta, Rilla meni sinne minne tykkäsi ja tuli takaisin kun halusi. Se oli yksi suurista järkytyksistä, sillä villakoirani eivät ole pentuina ikinä yrittäneetkään karata luotani :D

Hevoset oli vähän jänniä

Mutta oli Rillassa jo tässä vaiheessa jotain hyvääkin, se oli todella reippaana menossa joka paikkaan aina, ei hätkähtänyt edes kaupungin vilinää. Rilla on osannut heti ensimmäisestä päivästä lähtien kävellä hihnassa, niin kuin olisi aina kävellyt (pientä kiskomista on silloin tällöin havaittavissa :D), moni sanoikin Rillan ollessa 8 viikkoa, että sitä luulisi huomattavasti vanhemmaksi käytöksensä takia.

Ensimmäinen asia mitä aloin opettaa Rillalle oli istu ja odota. Rilla istuu ja odottaa ruokaansa ja saa mennä syömään vasta ”ole hyvä”-käskyllä ja ulos mennessä istutaan ja odotetaan, että sanon ”mennään”-käskyn. Ja uskokaa tai älkää, niin nämä Rilla oppi viikossa!

Rilla 12 vkoa ja 12 kg ruokaa

Nyt tässä reilun viikon aikana tilanne on alkanut hieman helpottaa ja Rilla on alkanut kuuntelemaan ja tottelemaan mitä sille sanotaan. Puremista tietysti vielä on, mutta sekin on vähentynyt huomattavasti ja minulla alkaa olemaan käsissä iho taas kerran ehjänä. Jopa ulkona onnistuu katsekontaktin saaminen Rillan kanssa ja kun kutsun sitä, niin kyllä se aina on tullut, vaikkakin välillä viiveellä.

Sisäsiisteys opetus on lähtenyt oikein vauhdilla etenemään, sillä Rilla päätti tuhota aina oman pissa-alustansa ja minä päätin, että en jaksa siivota aina sitä pumpulihössöä joka paikasta.  Sen jälkeen, kun en ole enää laittanut pissa-alustoja sisälle, niin Rilla on tainnut vain pari kertaa tehdä tarpeensa sisälle.

Rilla katselee ohimeneviä autoja

Villakoirat eivät ole vieläkään oikein tätä vääränrotuista pentua hyväksyneet porukkaansa, mutta on täällä onneksi välillä nähty hieman jotain leikkimisenkin tyylistä Viivin ja Ennin osalta pennun kanssa. Taika ei päästä pentua lähellekään ja murisee ja antaa jopa hammasta. Viivi taas hyväksyy hieman enemmän pennun liikkumista, mutta tykkää myös komentaa sitä. Mutta sankarimme Enni… se ei valitettavasti osaa komentaa pentua ollenkaan, vaan se kiljuu kun pentu tulee päälle ja puree. Saas nähdä oppiiko Enni ikinä komentamaan Rillaa, vai onko se jo tyytynyt kohtaloonsa puruleluna :D

 

Käytiin tutustumassa meriveteen

Mainitaan tähän loppuun nyt vielä Rillan tähän mennessä tuhoamat:

• Omat lelut tietysti
• Seinää parista kohtaa (yritti kerran olohuoneen tapettia syödä ihan nenäni edessä)
• Oven karmit
• Sähköjohtoja
• Oma peti, niin kotona kuin autossakin.

Ja jostain kumman syystä Rilla viettää yöt ja yksin olo ajat pentuaitauksessa ainakin toistaiseksi :D

Meille muutti Rilla!

Hain eilen laumaamme uuden jäsenen Rillan, joka on australiankelpie tyttönen.

Pentu on todella reipas ja kotiutunut tänne meille todella hienosti, vaikka villakoirat eivät uutta tulokasta kovin hyvin ole vastaan ottanut. Pentu on heti alusta asti leikkinyt ja nukkunut omaan tahtia, eikä ole hätkähtänyt mitään. Sisäsiisteys opetus on hyvällä vauhdilla ja pentu tekee aina ulos tarpeensa, jos minä vain olen tarpeeksi nopea ;)

Viime yö vain oli aika ikävä, kun pentu päätti huutaa tunnin välein, kun se joutui olemaan eri huoneessa kun muut. Mutta tänään kun kävimme villakoirien kanssa lenkillä, niin pentu oli huutanut noin seitsemän minuuttia ja sitten ollut loppuajan hiljaa! Hienoa, toivottavasti jatko sujuu yhtä hyvin. 

Rilla "Ritu" Ruusunen :D

Nyt vain malttamattomana pitää odottaa että tämä rääpäle kasvaa isommaksi ja pääsee touhuamaan enemmän sen kanssa.

 
Ja kerrotaan nyt vielä viime kirjoitukseen liittyen, että varaosa saapui ja nopeasti ja nyt trimmeri toimii!

Voihan trimmeri!

Päätin eilen sadepäivän kunniaksi pestä ja trimmata kaikki kolme koiraa. Viivi ja Enni saivat kauniin nahkakampauksen terällä nro.7 ja Taika terällä nro.4.

Sain myös kivan idean yrittää kasvattaa Ennille päätukan takaisin! Saas nähdä kuinka kauan menee, että Enni on taas kaljuna päätään myöden :D

Koirien pesu ja trimmi eteni ihan normaalisti, kunnes aloin viimeisenä Viiviä trimmaamaan ja trimmeri alkoi sammua itsekseen. Viivistä oli vain vajaa puolet vasta leikattu ja kauhuissani katsoin konetta, joka sammui ja käynnistyi itsekseen virtanapin ollessa kokoajan päällä.

Minulla on siis Osterin Golden A5 kaksinopeuksinen kone, joka on ollut minulla käytössä vain reilun vuoden. Sitä ennen minulla oli samanlainen kone, mutta yksinopeuksinen joka kestikin ainakin 5 vuotta, kunnes kaverin koira tiputti sen pöydältä lattialle ja kone meni halki.

Ensin ajattelin, että vika on terässä ja öljysin terän ja lopulta jopa vaihdoin toiseen terään. Kun se ei auttanut, niin mietin että onko kone kuumentunut liikaa, joten pidin pienen tauon ja annoin koneen jäähtyä. Tunnin tauon jälkeen, kun kone ei toiminut vieläkään, aloin kaverin neuvosta väännellä johtoa. Lopulta kone alkoi taas käydä yhtäjaksoisesti minun pitäessä sähköjohdosta kokoajan kiinni niin, että johto oli mutkalla koneen perästä ja sain trimmattua Viivin lopulta kokonaan.

Tänään olen sitten kauhuissani katsonut netistä uutta konetta ja itkenyt niiden kalliita hintoja, kunnes sain tietää että näihin koneisiinhan myydään varaosia! Ensimmäiset varaosat löytyivät tietenkin Saksalaisilta verkkosivuilta, mutta kun olen täysin kielitaidoton etsin Googlesta suomalaista verkkokauppaa ja lopulta tärppäsi! Petsuperstore ja sieltä löytyi minun trimmeriin uusi johtopää!

Ennin tukka kasvaa :D

  

Pistin johtopään äsken tilaukseen, että nyt vain sitten jännityksellä odotellaan että tuleeko sieltä mitään ja mitä tulee. En meinaan itse ole kyseiseltä sivulta ennen tilannut yhtään mitään. Ja että tuleeko trimmeri enään kuntoon.

Kolmoset korkattu

Olimme tänään Raumalla RKS:n kisoissa, jossa oli kolmosille kaksi agilityrataa.

Minä tietysti itse jännitin hirveästi, kun on nyt sitten vaikeampia ratoja, mutta hengissä selvittiin! :D

A-rata oli lopulta hylätty, kun en osannutkaan ohjata Enniä putken väärään/kauempaan päähän. Ja sen jälkeen koko homma meni penkin alle minun osaltani...

B-rata meni sitten paremmin ja tuli vain yksi virhe kepeiltä, kun minä yritin olla nokkela ja kiirehdin kääntymään keppien jälkeen ja Enni jätti sitten viimeisen keppivälin tekemättä.

Mutta kivoja ratoja oli molemmat ja Ennin menoon olin taas todella tyytyväinen!
Molemmissa radoissa oli mm. kepeille meno kulmat haastavia, kun melkein kokonaan kulkusuunta vaihtui, mutta kepeille meno onnistui siitä huolimatta, vaikkakin hieman isommalla kaarroksella.

Nyt suunnitelmassa on vain treeniä, treeniä ja vielä vähän treeniä. Täytyy opetella menemään sinne putken väärään päähän ja opettaa Ennille, että sen pitää pujotella kepit, vaikka minä tekisin lähetyksen jälkeen mitä ja missä vain.

Taika 8v!

Oiei, olen unohtanu Taikan synttärit! Taika täytti siis maanantaina 18.5. 8 vuotta!

Myöhästyneet onnittelut Taika-murulle <3

Rauma Show 2015

Kävimme tänään Viivin kanssa pyörähtämässä Raumalla kaikkien rotujen näyttelyissä veteraani kehässä.

Viivi liikkui kehässä tänään oikein hienosti, nättiä ravia koko ajan ilman ylimääräistä pomppuloikka laukkaa (toisin kuin turun kv:ssä :D) ja olimmekin ROP VET. SA jäi valitettavasti saamatta, kun tuomarin mielestä väri oli liian vaalea.

Tuomarina oli Hasselgren Birgitta Ruotsista ja tälläisen arvostelun hän antoi:

"8 vuotias veteraani, joka on hyvässä kunnossa. Oikein hyvä pää, jossa kaunis ilme. Hyvä runko. Melko hyvät kulmaukset sekä edessä että takana. Hyvä turkki, mutta väri saisi olla parempi. Iloinen liikkuja."

Kotona sitten minä annoin hetken koiran huilata ja sen jälkeen trimmasin Viiville kesätukan! Hih, nyt ei meinaa Viiviä enää tunnistaa edes samaksi koiraksi, siksi jätinkin vielä häntään karvat, että erotan Viivin ja Taikan toisistaan :D

Viivi näyttelyissä ja illalla trimmin jälkeen kotona

päivän palkintosaalis

Agilitykoulutuksessa

Kävimme tänään Ennin kanssa Porissa Royal Canin SportCenterissä Tuulia Liuhdon koulutuksessa ja oi että, oli hyvä koulutus!

Toki tuli huomattua taas kerran se, että Enni on todella taitava agilitykoira ja minä todella kehno ohjaaja.

Nyt minun pitää opetella ohjaamaan koiraa ilman käsiä, eli keskittyä enemmän omaan kehonkieleeni, koska Enni selvästi osaa lukea minun ohjeitani paremmin, kun en heiluttele käsiäni samalla minne sattuu. Ihan hassua, että Enni ymmärsi pelkän jalan/polven tyrkkäyksellä, että sen pitää kiertää hyppy! Ja minä tyhmänä siis varmistamalla varmistan, että Enni suorittaa kaikki esteet niin kuin pitää.

Eli minun täytyy myös oppia pikkuhiljaa luottamaan Enniin, koska se selvästi osaa ja menee, kunhan minä vain en ole tiellä ja lähetä ristiriitaisia viestejä.

Rallytokosta...

Kirjoittelin tänne maaliskuussa rallytokon alkeiskurssista, jonne osallistuimme Taikan kanssa. Valitettavasti Taikan selkä meni siitä touhusta niin jumiin, että pari kerran jälkeen päätin vaihtaa koiraa ja näin ollen Viivi pääsi mukaan rallytokoilemaan.

Mietin kauan, että otanko Taikan tilalle Viivin vai Ennin, koska Viivi on vähän haasteellinen harrastuskoira, sillä jos sitä ei jokin asia kiinnosta, niin se ei todellakaan kiinnosta. Muutaman kerran on oltu tokoa ja agilitya kokeilemassa, mutta kun Viiviä ei kiinnosta kuin pienen hetken ja loppu ajan se vain haaveilee, katselee ympärilleen ja haistelee.
Enni taas kun on loputon touhuaja ja aina valmis tekemään melkein mitä vain, kunhan saa vain jotain tehdä ja vielä palkkaakin siitä.

Mutta onneksi annoin Viiville mahdollisuuden näyttää kuinka hyvä rallytoko koira se on! Viivi tuntuu todella paljon pitävän tästä lajista, kun sitä on kiinnostanut joka kerta opppia uusia liikkeitä ja parantaa suoritusta.
Nyt olemmekin sitten tekniikka kurssilla, jossa hiotaan meidän liikkeitä. Saas nähdä uskaltaisikohan sitä nyt oikeasti alkaa miettimään ihan kisoihin asti menemistä.

Haastavin juttu Viiville (ja muille koirilleni) on takajalkojen liikutus :D Nyt ollaan siten harjoiteltu pesuvadin päällä pyörimistä ja vihdoin tällä viikolla Viivi ymmärsi, että kun minä astun askeleen oikealle, niin hän voi siirtyä mukana sivuttain liikuttamalla takajalkoja, niin kuin kuuluukin!

Ostin myös kotiin Prismasta lasten lelu osastolta neljä ratakeilaa ja rupeamme kotona sitten harjoittelemaan myös spiraaleja ja pujottelua paremmaksi.

Uusi aita

Tänään ollaan oltu ahkeria ja rakennettu pienelle pihalleni koirille uusi aita!
Kiitos avusta sukulaismiehelle, kyllä nyt on naapurit kateellisia! ;)

Pihaa kiertää nyt metrin korkuinen vihreä verkkoaita, on oikein portti mistä kulkea pihalle ja valkoisen puisen aidan alareunaan laitettiin vielä kanaverkkoa.

Nyt uskaltaa antaa koirien olla pihalla keskenään, vaikka itse olisinkin sisällä tai nukahtaisin aurinkoa ottaessa.

ROP-VET ruusuke

Tosiaan Turun näyttelyissä olivat ne rop-vet ruusukkeet loppuneet ja lupasivät lähettää sen sitten postissa jälkikäteen ja keskiviikkona se sitten saapui!

Enni nousi kolmosiin!!

Kävimme tämään Liedossa ATT:n kisoissa ja tuonarina oli Petteri Kerminen. Olin ilmoittanut Ennin kaikkiin ratoihin (hyppy + 2x agi), mutta pääsimme sitten lähtemään takaisin jo toisen radan jälkeen ;)
Aika mahtava päivä siis tänään ja taas sai olla Enniin vaan niin tyytyväinen!

Ensin oli hyppyrata, jossa virheitä tuli kepeillä ja pussilla. Kepeillä Enni lopetti pujottelun puolenvälin jälkeen jostain syystä, ehkä itse siirryin pikkuhiljaa liian kauas(?). Mutta sitten tämä pussilla tapahtuva kieltäytyminen... Lähetin Enniä pussiin, mutta Ennin mielestä parempi vaihtoehto oli juosta suoraan vieressä istuvan ratatyöntekijän syliin! :D

Sitten tämä agilityrata meni siis aika hyvin, voitettiin ja saatiin SERT ja siirto kolmos luokkaan.

On tämä niin uskomatonta, ollaan aloitettu kisaaminen Ennin kanssa viime vuoden juhannuksena ja nyt jo kolmosissa!?!

 

 

B agilityradan kolmen kärki

Turku KV

Kävimme tänään Viivin kanssa ekan kerran nyt sitten veteraani kehässä ja tuloksena VET1 ja VET ROP!
SA:ta emme saaneet ja näin ollen paras narttu kehään emme päässeet, mutta arvostelu oli hyvä!
Tuomarina oli Maite Gonzalbo, Espanja.

Viivin arvostelu suomennettuna:
"Hyvä veteraani. Hyvä pää. Korrekti kaula. Korrekti keho. Hyvät kulmaukset. Hyvä tempperamentti ja liikkeet. Onnittelut omistajalleen tästä nartusta."

Hih, meillä siis oli kengurubensaa Viivissä tänään, koira kun ei tainnut mennä kahta askelta pidempää ravia, kun piti jo ottaa laukka-askel tai hyppy ilmaan.
Tiedä sitten, oliko Viivistä vain niin kivaa päästä pitkästä aikaa näyttelyihin, vai oliko minun taskussani olleilla lihapullilla jotain merkitystä asiaan...

Saimme hienon ison pokaalin muistoksi, mutta ruusukkeet olivat päässeet loppumaan (?!). Nyt sitten jännityksellä odotan, että saanko jälkikäteen postissa ruusukkeen, niin kuin minulle luvattiin.

Viivi ja hänen pokaalit.
(yksi pieni pokaali on Ennin agilitysta ja tuo isoin on siis tämä Viivin uusin :))

Ekat tämän vuoden agilitykisat

Kävimme tänään Ennin kanssa Liedossa ATT:n kisoissa, jotka olivat siis ensimmäiset kisat Ennin sairasloman jälkeen. Menestystä ei valitettavasti synttärisankarille tullut ja olo on tällä hetkellä "paska reissu, mutta tulipahan tehtyä".

Muutenkin tämä koko viikonloppu on ollut niin raivostuttava, että toivon tällä hetkellä koko sydämestäni että huomenna alkaa tämä jatkuva vastoinkäymisten putki lakata. Tällä kertaa koirissa ei ole mitään vialla - onneksi. Mutta nyt on auto rikki! Auton jarrut ovat temppuilleet jo jonkin aikaa ja varasinkin perjantaina ajan korjaajalle. Mutta nyt eilen autosta meni vielä etupäästä jousi poikki! Kuulemma autolla voisi ajaa, mutta mun hermot ei kestä ajaa auton kanssa joka kolisee ja paukkuu.
Niimpä siis jouduin käymään tänään kisoissa laina-auton kanssa.

Mutta palataan kisoihin..
Näin jälkikäteen ajatellen, kun suurin harmitus on haihtumassa, niin olen kyllä Enniin tyytyväinen. Tuomarina oli Anne Savioja ja kaikki kolme rataa olivat todella kivoja! Hyppyradalla virheitä tuli kepeistä, kun Enni ampasi heti toiseen keppiväliin ja keiltäytyminen putkesta (Enni meni putkeen, mutta palasi takaisin). B-agilityradalta kieltäytyminen putkesta (täysin minun mokani!) ja a-agirata tuli hylätyksi, kun en saanut ohjattua Enniä kiertämään yhtä hyppyä.

Noh, eikai sitä aina voi voittaa ;) Ensi viikolla kun saan uudet työvuorolistani, niin alan katsoa seuraavia kisoja meille ja minun täytyy jatkossa keskittyä enemmän näihin putkeen lähettämisiin.

Enni 4v!

Hyvää syntymäpäivää Ennille! ❤

Viivi 8v!

Hyvää syntymäpäivää Viivi-muruseni ❤

Rallytokon alkeet

Aloittimme tänään Taikan kanssa rallytokon alkeiskurssin Koirakoulu Hirvee Harmikoira:ssa, Porissa.
Kurssis sisältää 4 kertaa ja takana on siis nyt vasta ensimmäinen kerta, mutta laji tuntuu nyt jo tosi hauskalta! Taikakin yllätti minut täysin ja näyttää selvästi osaavan esim. sivulle tulon edestä (jota olen opettanut sille muutaman kerran monta vuotta sitten) ja tänään se oppi tulemaan sivulle takaa kiertämällä tosi nopeasti.
Saas nähdä kuinka eteviksi Taikan kanssa oikein tullaa seuraavien kolmen kerran jälkeen ;)

TÄITÄ

Sain tietää että täällä suunnalla on täitä koirissa liikkellä jo useampi viikko sitten ja sen jälkeen olen pelännyt, että ne tarttuvat meillekin ja niinhän sitten myös kävi... huomasin Ennissä mustia pieniä ötököitä maanantai illalla. Hyvän ystävän Googlen kanssa sitten pähkäilin, että mitä nämä ovat ja täin kuva vastasi huolestuttavan paljon ötökkää kädelläni.

Soitin heti päivystävälle eläinlääkärille, koska ajatuskin nukkumaan menosta täisten koirien kanssa -ei onnistu! Eläinlääkäri sanoi, että kaapistani löytämäni Bayvantic olisi ihan toimiva lääke ja niimpä minä sitten heti puhelun jälkeen pistin myrkyt kaikkien koirien niskaan.

Nyt olen sitten pessyt koirien jokaisen pedin ja toisista vain päälliset, lelut, kaikki mahdolliset viltit, sohvan ja oman sängyn. Tänään vielä tamppasin matot ulkona ja ajattelin vielä varmuudeksi odottaa muutaman päivän, ennen kuin uskallan laittaa mitään puhdistettua takaisin koirien lähettyville.

Ennistä en ole onneksi enää löytänyt niitä musti ötököitä, mutta jotain valkoista hilseen näköistä vielä on ja pelkään, että ne ovat niitä täin munia. Toivottavasti ne munat ovat kuolleet, eikä sieltä enää tule uusia täitä. Vaikkakin tämän Bayvanticin pitäisi häätää niitä täitä niin, että uutta tartuntaa ei pitäisi ihan heti tulla.

Rupesin tässä miettimään, että onko suomen ilmasto tullut nyt niin lämpimäksi, että koirille saa näitä punkki/kirppu myrkkyjä laittaa ympäri vuoden? Joulukuussa poistin Ennistä punkin ja nyt nämä täit...

Alkuvuoden kuulumisia

Meillä tosiaan alkoi tämä vuosi vähän ikävämmin, kun Enni meni ja loukkasi varpaansa ja jouduimme jäämään agilitysta sairaslomalle. Voisin tässä nyt vähän kertoa että mitä oikein tapahtui.

Elikkä, minulla on usein tapana päästää koirat läheiseen pikku metikköön illalla viimeisen kerran vielä pissalle. Ja Enni tietenkin rakastaa juosta metsässä täysillä.

Joulun ja uuden vuoden välissä Enni tuli ensimmäisen kerran iltapissalta sisälle niin, että oikean etutassun toisen varpaan kynsi vuosi verta ja Enni ontui tassuaan sen loppu illan. Mutta aamulla siis kaikki oli hyvin ja ajattelin että kynsi on vain vähän vääntynyt.
Mutta sitten vuoden vaihtumisen jälkeen Enni tuli uudestaan illalla sisälle nilkuttaen ja verta vuotaen. Veri tyrehtyi taas nopeasti, mutta tassu jäi selvästi kipeäksi ja varvas turposi ihan selvästi.
Varasin ajan eläinlääkärille ja perjantaina  röntgenkuvasta sitten todettiin, että oikean etutassun 2. varpaan viimeinen nivel oli pois paikoiltaan. Lääkäri ei ollut moista ennen nähdnyt ja pyysi konsultaatio apua ortopediltä. Lähdimme kotiin kipulääkkeen ja antibiootin kanssa odottamaan maanantaita ja tietoa hoidosta. Meitä hoitanut eläinlääkäri totesi että on mahdollista, että varvas joudutaan amputoimaan.

Maanantaina ortopedi antoi sitten oman näkemyksensä asiaan joka oli kolme viikkoa lepoa, vain tarpeilleen ulos ja jos sitten jalka on vielä kipeä niin leikataan.

Kolme viikkoa meni hyvin hitaasti ja kun vihdoin se oli ohi ja kokeilimme liikkumista, sain harmikseni huomata että tassu ei kestänyt vieläkään hyppimistä. Pidin Enniä sitten vielä kaksi viikkoa niin, että se sai olla mukana lenkeillä jos jalka ei ala vaivata, mutta mitään suurta riehumista ja hyppimistä yritimme välttää.

 

 

Yritin suojata varvasta aluksi tossulla.

Lopulta sairaslomaa oli Ennillä kestänyt 3 + 2 viikkoa ja menimme Ennin kanssa agilitytreeneihin ajatuksella, että jos jalka ei vieläkään kestä niin otan yhteyttä eläinlääkäriin ja alan varaavaan leikkausaikaa. No, jalka onneksi kesti! Teimme ensin ihan muutamaa hyppyä ja minä ja kaverini molemmat yritimme katsoa että aristaako Enni jalkaansa ja meidän mielestä ei. Sitten lopulta kokeilin ihan pientä radan pätkääkin.

Nyt vain toivon niin koko sydämestäni, että tuo varvas kestää jatkossakin Ennin menossa mukana ja pääsemme nyt treenaamaan uudestaan ja vielä tässä kevään aikana kisaamaan takaisin.

Ja vielä tähän loppuun...
Kaikki koirat pääsivät eilen "reuntoutumaan" hierojan käsittelyyn (vaikkakin siitä taisi nauttia vain Viivi ;)).
Viivillä oli pientä jumitusta vasemmalla takapäässä, mutta muuten se vain nukkui koko hieronnan ajan ja nautisteki.
Ennillä ei luojankiitos ollut mitään puolieroja tullut tämän sairastelun aikana ja mitään jumituksiakaan ei löytynyt mistään, mutta Enni ei siltin oikein ymmärtänyt reuntoutua käsittelyn aikana, vaan tuijotti kokoajan hierojaa :D

Mutta sitten tämä sankarimme Taika... sillähän on melkein koko ikänsä selkä vaivannut enemmän tai vähemmän ja hierojalla onkin nyt yritetty käydä epäsäännöllisen säännöllisesti. Tällä kertaa normaalien lihasjumitusten lisäksi todetiin, että Taika on ilmeisesti jossian vaiheessa liukastunut tämän talven aikana ja nyt sillä on lihas revähdys oikean lavan seudulta.

Taika saa nyt kylmähoitoa revähtäneeseen lihakseen.

Aina ei koiran omistaminen ole ruusuilla tanssimista, mutta on ne siltin vain niin ihania!
Saunatontut <3

Menestystä uudelle vuodelle ja silleen...

Ennillä on varvas murtunut. Tai oikeestaan siltä on toisen varpaan kolmas nivel irti.
Että kisa suunnitelmat ja nousu kolmosluokkaan saa nyt sitten jäädä hetkeksi.