Koirakavereita!

Kävimme tänään koirien kanssa yhteislenkillä muutaman villakoiran kanssa, ja voi että oli kivaa! Mahtavaa, että vihdoin päästiin tapaamaan useampaa villakoiraa Raumalla, kun jotenkin tuntuu että niitä ei täällä päin kauheasti liiku. Esim. omassa naapurustossa tiedän vain yhden miehen, joka ulkoiluttaa kahta vanhempaa villakoira urosta.

Toivottavasti tästä tulisi jonkin lainen tapa, että aina silloin tällöin päästäisiin tapaamaan saman lajin edustajia. Ja te muut Rauman seudulla asuvat villakoiran omistajat, pistäkää ihmeessä viestiä, niin päästään lenkkeilemään yhdessä!

Neo, Donna, Hippo, Enni, Taika & Viivi

Tässä vielä muutama kuva Ennistä ja treenikavereita agilitykentällä:

Tuleva agilitytykki: Frei & Enni

Enni ja Nano

Enni & ihana Ressu

Hupsista!

Minunhan piti jo heti Harjavallan ryhmänäyttelyiden jälkeen leikata Enniltä karvat pois, mutta homma sitten jäi, kun Enni nappasi vara-sertin. No eilen tein päätöksen, että nyt saa karvat lähteä ja tänä aamusta aloin töihin. Se oli sellainen reilu kahden tunnin projekti ja tässä on kuva muodonmuutoksesta:

Koin myös tänään pienen järkytyksen, kun kävimme Ennin kanssa Univetissä vaa’alla ja painoa Ennillä oli vain 3,6kg! Enni oli jossain vaiheessa saanut kerättyä painoa 3,9kg, mutta nyt se on taas näemmä tämän agilityn täyteisen kesän aikana laskenut.

Mutta onneksi monen kokeilun jälkeen löysin Ennille sellaisen ruuan, mitä hän on suostunut syömään jo melkein kuukauden ajan! Toivottavasti tämän ruuan avulla saadaan sitten painoa pikkuhiljaa taas nousemaan. Enni on siis voinut ennen olla monta päivää syömättä sen takia, että kun ei ruoka ole vain maistunut ja nykyään syödään joka päivä ainakin vähäsen.

Ennen meillä kaikki koirat söivät Golden Eaglen Holistic Duck Formula:a, mutta nyt piti Viivi ja Taika siirtää kevyemmälle ruualle, kun meinasi kylkiluut alkaa häviämään koirilta ja ne syövät nykyään GE Holistic Senior Formula:a ja samalla päätin alkaa Ennille ostamaan jotain muuta, mikä maistuisi paremmin ja pienempinä pusseina. No onneksi heti tällä erää ensimmäinen kokeilu osui ja upposi ja nyt siis Enni syö GE Super Premium Adult 25/15. Tarkoitus olisi kokeilla, jos päästäisiin siirtymään jossain vaiheessa GE Super Premium Performance/puppy 30/20, joka siis olisi vielä rasvaisempaa ruokaa, mutta kun täytyisi löytää jostain sellainen pieni säkki, kun harmittaa ostaa 10kg ruokaa, joka ei sitten koiralle maistukaan…

Surullista

Olin lähdössä parkkipaikalta, kun huomasin että viereisessä auton takakopassa istui koira, joka läähätti kovasti ja hyppi päin takaluukkua. Autossa oli tietenkin etuovien ikkunat pikkasen auki, mutta aurinko paistoi suoraan parkkipaikalle, jossa ei ollut varjopaikkoja ja minun autoni lämpömittari näytti +23 astetta, ties kuinka kuuma autossa mahtoi olla. Hetken odottelun jälkeen päätin lähteä etsimään auton omistajaa, mutta lopulta päädyin selvittämään rekisterinumeron perusteella omistajan nimen ja sen avulla sain puhelinnumeron selville.

Vihdoin kun sain auton omistajaan puhelinyhteyden, oli aikaa kulunut siitä että minä huomasin koiran jo 20minuuttia, ties kuinka kauan koira loppupeleissä ollut autossa. Ja poliisihan sanoo, että kuumalla ilmalla pitäisi omistajaa odottaa vain 5 minuuttia, ennen kuin saa soittaa poliisille. Omistaja tuli onneksi autolleen suht nopeasti, mutta hänen reaktionsa oli todella surullinen. Nainen (ikä arvio +50) oli puhelimessa aluksi sen kuuloinen, että piti minua täytenä idioottina ja lopulta hän jopa suuttui minulle. Jäin odottamaan tätä naista autolleni, että voisin selittää hänelle miksi koiraa ei saisi kuumalla ilmalla jättää autoon, mutta hänen vastauksensa oli vain ”kyllä minä tiedän! Tilanne nyt vain oli tämä, eikä ollut muuta vaihtoehtoa. Äitini on todella huonossa kunnossa ja piti häntä käydä katsomassa.” Nainen piti minua kovin julmana ja kylmänä ihmisenä, kun en ymmärrä että hänen äitinsä on hänelle tärkeä, vaikka yritin kuinka selittää hänelle mitä ajoin takaa. En todellakaan väittänyt, että koira olisi ollut hänen äitiänsä tärkeämpi, mutta minusta koiran jättäminen kuumaan autoon ei vain ollut oikein ja ainoa vaihtoehto. Ja totta kai tiesin jo omistajan puhelinnumeroa selvittäessä, että kyseinen ihminen on varmasti omaistaan/tuttuansa katsomassa, kun autot kerran vanhainkodin vieressä olivat. Koiranhan olisi voinut ottaa mukaan vanhainkotiin tai jättää kotiin, koska koiran kyllä pärjäävät hyvin useamman tunninkin yksin kotona.

Surullista, että ihmiset eivät pidä eläinten hyvinvointia läheskään yhtä tärkeänä, kuin ihmisten, vaikka elävistä olennoista on kuitenkin kyse. Jos ottaa koiran, kissan tai minkä vain eläimen, täytyy siitä olla valmis tilanteessa kuin tilanteessa kantamaan vastuu ja huolehtimaan sen terveydestä ja hyvinvoinnista. Jos tietää, että koita joutuu jäämään autoon kuumalla ilmalla, on koiran parempi jäädä silloin kotiin. Koira ei loukkaannu siitä erityisemmin jos se joutuu jäämään yksin kotiin ja koiralle voi antaa yksin olon jälkeen huomiota vaikka pidemmällä kävelylenkillä ja kaikki on taas hyvin.

Mikä ihme siinä on että ihmiset eivät tunnu ymmärtävän tätä asiaa?! Asiastahan aletaan tiedottaa joka ikinen kevät ja sitä tiedotusta lehdissä, internetissä ja televisiossa jatketaan koko kesä, ”koiraa ei saa jättää kuumalla ilmalla autoon”, mutta siltin jopa maailman voittaja näyttelyissä tätä tapahtui. Menkää ihmiset itse istumaan autoon, johon paistaa suoraan aurinko ja ikkunat vain vähän auki, tiedätte sitten että miltä tuntuu. Ja muistakaa, että koira ei voi ottaa vaikka takkia pois päältä, jos tulee liian lämmin.

Toivon vain että tämä nainen ja tietysti kaikki muutkin ihmiset miettisivät jatkossa hieman koiriensa parasta ja jättäisivät jatkossa koiransa kotiin, jos tietävät, että koira joutuu jäämään autoon. Enkä tosiaan tehnyt tänään sitä soittoa ilkeyttäni, koska kun autot vanhainkodin vieressä oli, uskoinkin että omaista/tuttua ollaan tapaamassa. Ja totta kai omaisia/tuttuja ja varsinkin omia vanhempia on tärkeää käydä katsomassa vanhainkodeissa, mutta jos ette ota koiraa mukaan sisälle, niin jättäkää ne kotiin, koiran parhaaksi.

Ja kyllä, ymmärrän että joskus tulee ns. pakko tilanne pieneksi hetkeksi jättää koira autoon, mutta minusta se pieni hetki on maksimissaan 10 minuutti, ei puolituntia! Myönnän että itse olen myös joskus ollut koirien kanssa menossa tai tulossa jostain ja pitänyt piipahtaa kauppaan ostamaan jotain pientä, mutta silloin etsin aina autolle varjopaikan ja jätän ikkunat reilusti auki ja suurin piirtein juoksen kaupassa hakemaan tuotteen.

Ennin kilpailukirjaan toinen merkintä!

Osallistuimme tänään Liedossa TSAU:n kisoissa neljään starttiin, kolme agilityrataa ja yksi hyppyrata. Ensimmäiset kaksi agilityrataa meni muuten hyvin, mutta ne kepit… vitosen ratoja siis jälleen ja viimeinen agility rata meni mönkään pussin takia. Enni ei vain uskaltanut mennä pussiin, kangas oli ilmeisesti hieman raskaampaa kuin millä ollaan treenattu. Saimme tuomarilta luvan mennä sitten kisasuoritusten jälkeen kokeilemaan pussia uudestaan ja menihän se lopulta sen parin yrityksen jälkeen.

Mutta sitten tämä meidän hyppyradan suoritus; virheitä nolla, aika 41,94 (ihanne 46), eli tulos -4,06 ja sijoitus 1. ja luva! Enää tarvitaan siis yksi nolla agilityradalta ja päästään kakkosiin!

Olen kyllä niin tyytyväinen Ennin suorituksiin tänä päivänä, koska nuo keppivirheet olisi varmasti voitu välttää minun paremmalla ohjaamisella, mutta oppi ja ikä kaikki :D

Ja kieltäytymisen pussilta annan myös Ennille anteeksi, koska meillä ei ole treenikentällä aina pussia ja sen kangas on huomattavasti kevyempää, kun tämän mikä nyt oli kisoissa. Täytyy vain toivoa nyt jatkossa, että tämän päivän muutaman kerran kokeilun jälkeen Enni uskaltaa jatkossa samanlaiset pussit mennä vauhdilla. 

Kävin vaihtamassa toisen lahjakorteista pokaaliksi!