Maailman voittaja näyttelyt 2014

Itse en osallistunut koirieni kanssa kyseiseen tapahtumaan, mutta lauantaina kävin kaverini kanssa katsomassa tapahtumaa ja tänään sunnuntaina seurasin kotisohvalta ryhmä- ja bis kehien kulkua (syöden samalla Taikan kanssa karviaisia).

Koiranäyttelyissä käyminen ilman omaa koiraa oli kyllä mielenkiintoinen kokemus, sillä eilen pystyin paljon paremmin katsomaan kehien kulkua ja eri esitystyylejä, kuin normaalisti. Oli hauska huomata, miten ihmiset omalla juoksutyylillään ja pukeutumisellaan saivat vietyä kaiken huomion kehässä niin, että koiraan ei meinannut kiinnittää ollenkaan huomiota. Että ei ole ihan turhaa nämä näyttelyiden pukeutumissäännöt, mistä tässä tämän kevään/kesän aikana on monessa paikassa puhuttu. Ja noista juoksutyyleistä… Joku juoksee etukenossa, toinen takakenossa ja joku pomppien tai mutkalla sivullepäin, kun yrittää juostessa katsoa koiran kulkemista, nekin vain meinasi varastaa ainakin minun katseessani koko shown.

Nyt äsken katsoessani noita loppukehiä netistä mietin, että miksi ihmisten täytyy pelata kehässä lelujen ja namien kanssa? Eihän agilityssakaan saa olla radalla mitään palkintoja koiralle mukana ja siltin meno on mitä mainiointa. Itse en ole koirille kehässä nameja käyttänyt, kun joskus kokeilin ja totesin, että koirat innostuvat liikaa ja leluja en ole edes ajatellut. Myöskin on tosi ”hienoa”, kun ne namit leviävät taskuista pisin kehää ja niin seuraavat koirat eivät välttämättä kulje enää nätisti, kun imuroivat koko matkalta edeltävän nameja tai ainakin niiden hajua. Eikö paras olisi koiralle opettaa nätisti seisominen ihan vain suullisten kehujen kanssa, jolloin koira myös voisi seistä hieman ryhdikkäämmin ja varsinkin suorassa. Nyt meinaan kiinnitin huomiota siihen, kun ihmiset seisottavat koiriaan niin, että namia pidetään koiran nenän edessä, ensinnäkin se koira yrittää tietysti kokoajan saada sen namin suuhunsa ja venyttävän niin helposti kaulaansa, mutta moni koira myös veti itsensä hieman mutkalle, kun yrittivät pitää sen katseen namikädessä. Mietin myös, että kun muutamat ihmiset sitten heiluttelivat sitä kättä siinä koiran kuonon edessä, niin eikö se sitten häiritse tuomaria?

Ketään ei saa tästä nyt suuttua, sillä minä vain pohdin asioita, mihin minä kiinnitin huomiota. Itselläni siis ei ole kokemusta kuin omien ja yhden kaverini villakoiran esittämisestä ja esitän ne yleensä hännästä ja kuonosta kiinni pitäen, tai siis sieltä pannasta, kun eihän sormet saa näkyä tuomarille villakoiraa seisottaessa.

Enniä olen tässä opettanut seisomaan myös vapaasti edessäni, mutta tosiaan ilman nameja ja leluja, koska tälle koiralle ainakin minun suulliset kehut ja katsekontakti riittää palkinnoksi. Vaikka sitten kehässä aina jännittäessä ”unohdan” sen vapaasti seisottamisen taidon ja seisotan itse sitten koiraa…

Ja minä itse siis olen edelleenkin sitä mieltä, että esittäjän pukeutuminen tai liikkuminen ei pitäisi vaikuttaa koiran sijoitukseen näyttelyissä, jos tuomari vain pystyy helposti arvostelemaan koiran, koska eihän siellä kehässä niitä ihmisiä ole tarkoitus arvostella. Mutta syy siihen, että kiinnitin nyt huomiota näin paljon esittäjiin on siinä, että yksi kaverini on tässä tämän kesän aikana yrittänyt aina välillä koulia minusta parempaa esittäjää kehään ja hän on juuri painottanut handlerin pukeutumisen ja liikkumisen vaikutusta koiraan.

Mutta oli kyseisissä näyttelyissä koirat esittäjineen todella upean näköisiä! Niin kuin aina näyttelyissä, kun pistetään parastaan menemään.

Katseltiin Taikan kanssa tietokoneelta maailman voittaja näyttelyitä syöden yhdessä karviaisia.
Ja karviaisia Taika rakastaa niin, että kuola oikein valuu!

Tuliaiset messukeskuksesta kotiin olivat minulle kassi ja koirille uusi peti. Kassissa on tietysti villakoiran kuva ja peti on kätevästi hieman kosteutta hylkivää ja vetoketjuja löytyi joka puolelta, että pystyn tarvittaessa jopa pesemään koko pedin kuoret.

 

Viivi testaamassa uutta petiään, hyväksynnän taisi peti saada.
Kuvassa oikealla tuolin selkänojalla roikkuva kassi on toinen tulijaiseni.