Enni pikku formulani!

Kävimme tänään Rauman käyttö- ja seurakoirien järjestämissä agility kisoissa ja osallistuimme kahteen agility rataan. Vähän jäi näin jälkikäteen harmittamaan, että en ilmoittanut Enniä myös siihen hyppykisaan, koska meno oli täydellistä!

Ensimmäiseltä radalta saimme yhden kieltäytymisen putkesta, mutta muuten meno oli minusta täydellistä ja sijoitus 2.! Seuraava rata meni sitten hieman heikommin, kun Enni yllätti minut nopeudellaan ja en kerennyt vaihtamaan puolta kunnolla ennen pituutta ja näin ollen se hypättiin vasta toisella yrittämällä ja myös kepeillä hieman oli hakemista, mutta 10 virhepisteellä sijoitus 4. ja loppupeleissä rata oli myös tosi hyvä, minun sotkemisesta huolimatta.

Todella tyytyväinen olen Enniin, vaikka pikkasen harmitti ekalla radalla se putki jonka takia se luva jäi saamatta, no uusia kisoja kohti vain! Ja pääsimme kuitenkin nyt ensimmäistä kertaa palkinnoille ja saimme lahjakortin, jolla saamme osallistua ilmaiseksi yhteen starttiin RKS:n kisoissa.

on se vaan niin ihana ja rakas <3

Agilitykisat Tampereella

Kävin tänään Ennin kanssa Tampereella Tampereen Koiraurheilijat ry:n järjestämissä agility kisoissa ja kyllä nyt naurattaa! Eilinen päivä meni näyttelyissä ja siitä vielä hieman väsyneenä, mutta hyvällä onnistumisen fiiliksellä lähdin tänä aamuna kuuden aikaan ajamaan kohti kisojan. No saimme tulokseksi agility radalta hylätyn ja hyppyradalta 10 virhepistettä ja aika ylitystä.

Agilityradalla Enni ei kuunnellut sitten yhtään mitään ja lopulta minulta meni sitten jo pasmat niin sekaisin, että päätin kantaa koiran pois radalta. Hylätty tuli sellaisessa kohdassa, että Ennin piti hypyn jälkeen mennä putkeen, mutta hän päättikin mennä toisen hypyn kautta katsomaan taas vaihteeksi katsojia radan ulkopuolelta… Okei, kohta oli sellainen, että minäkin olisin voinut tehdä jotain toisin, mutta kun Ennin koheltaminen jatkui vain sen jälkeenkin…

Hyppy rata meni hieman paremmin (koira ilmeisemmin sai päästettyä hieman ylimääräisiä höyryjä pihalle tai jotain), mutta saimme sieltäkin 10 virhepistettä, kun Enni oli yllättäen unohtanut miten kepit kuuluikaan mennä. Treeneissä kepit ovat kyllä tällä viikolla menneet jopa kahtena päivänä niin hienosti.

Ja me siis lähdimme hakemaan tänään seuraavaa nollatulosta :D

No tämmöistä tämä koiran kanssa harrastaminen sitten on, koskaan ei tiedä mitä koira päättää tehdä, millainen on rata, mitä tuomarit ovat mieltä koirasta ja ketä on kilpakumppanina. No, seuraavia agilitykisoja kohti sitten vain toivottavasti paremmalla menestyksellä.

Ulvilan (Harjavallan) rn 16.8

Kävimme tänään Ennin kanssa Harjavallassa ryhmänäyttelyissä ja Enni oli hienosti PN2 saaden VaraSertin!!

 Tässä suurinpiirtein arvostelumme
(olen tosi huono englannissa ja teksti oli tosi epäselvää...) :

"3 vuotta. Hyvä tyyppi. Hyvä pää ja ilme. Saisi olla enemmän kaulaa. Hyvä ylälinja. Hyvät etu- ja takakulmaukset. Hyvä turkki ja väri. Liikkuu hyvin."

Enni perjantaina trimmin jälkeen

Aigerillan Rosanna PN2, VaraSert & Anyway Minnie Mouse PN3, ROP-VET
Kuva: Sari Mäkinen

Olen tässä jo jonkun aikaa suunnitellut, että näiden näyttelyiden jälkeen ajelen Ennin koneella kaljuksi ja meidän osaltamme saavat näyttelyt nyt sitten olla, mutta mutta... Tuossa tuo koira näyttää edelleen makaavan karvoinensa :D Täytyy nyt katsoa, että mitä sen kanssa teen, kuitenkaan enää tänä vuonna meillä ei ole näyttelyitä tulossa.

Maailman voittaja näyttelyt 2014

Itse en osallistunut koirieni kanssa kyseiseen tapahtumaan, mutta lauantaina kävin kaverini kanssa katsomassa tapahtumaa ja tänään sunnuntaina seurasin kotisohvalta ryhmä- ja bis kehien kulkua (syöden samalla Taikan kanssa karviaisia).

Koiranäyttelyissä käyminen ilman omaa koiraa oli kyllä mielenkiintoinen kokemus, sillä eilen pystyin paljon paremmin katsomaan kehien kulkua ja eri esitystyylejä, kuin normaalisti. Oli hauska huomata, miten ihmiset omalla juoksutyylillään ja pukeutumisellaan saivat vietyä kaiken huomion kehässä niin, että koiraan ei meinannut kiinnittää ollenkaan huomiota. Että ei ole ihan turhaa nämä näyttelyiden pukeutumissäännöt, mistä tässä tämän kevään/kesän aikana on monessa paikassa puhuttu. Ja noista juoksutyyleistä… Joku juoksee etukenossa, toinen takakenossa ja joku pomppien tai mutkalla sivullepäin, kun yrittää juostessa katsoa koiran kulkemista, nekin vain meinasi varastaa ainakin minun katseessani koko shown.

Nyt äsken katsoessani noita loppukehiä netistä mietin, että miksi ihmisten täytyy pelata kehässä lelujen ja namien kanssa? Eihän agilityssakaan saa olla radalla mitään palkintoja koiralle mukana ja siltin meno on mitä mainiointa. Itse en ole koirille kehässä nameja käyttänyt, kun joskus kokeilin ja totesin, että koirat innostuvat liikaa ja leluja en ole edes ajatellut. Myöskin on tosi ”hienoa”, kun ne namit leviävät taskuista pisin kehää ja niin seuraavat koirat eivät välttämättä kulje enää nätisti, kun imuroivat koko matkalta edeltävän nameja tai ainakin niiden hajua. Eikö paras olisi koiralle opettaa nätisti seisominen ihan vain suullisten kehujen kanssa, jolloin koira myös voisi seistä hieman ryhdikkäämmin ja varsinkin suorassa. Nyt meinaan kiinnitin huomiota siihen, kun ihmiset seisottavat koiriaan niin, että namia pidetään koiran nenän edessä, ensinnäkin se koira yrittää tietysti kokoajan saada sen namin suuhunsa ja venyttävän niin helposti kaulaansa, mutta moni koira myös veti itsensä hieman mutkalle, kun yrittivät pitää sen katseen namikädessä. Mietin myös, että kun muutamat ihmiset sitten heiluttelivat sitä kättä siinä koiran kuonon edessä, niin eikö se sitten häiritse tuomaria?

Ketään ei saa tästä nyt suuttua, sillä minä vain pohdin asioita, mihin minä kiinnitin huomiota. Itselläni siis ei ole kokemusta kuin omien ja yhden kaverini villakoiran esittämisestä ja esitän ne yleensä hännästä ja kuonosta kiinni pitäen, tai siis sieltä pannasta, kun eihän sormet saa näkyä tuomarille villakoiraa seisottaessa.

Enniä olen tässä opettanut seisomaan myös vapaasti edessäni, mutta tosiaan ilman nameja ja leluja, koska tälle koiralle ainakin minun suulliset kehut ja katsekontakti riittää palkinnoksi. Vaikka sitten kehässä aina jännittäessä ”unohdan” sen vapaasti seisottamisen taidon ja seisotan itse sitten koiraa…

Ja minä itse siis olen edelleenkin sitä mieltä, että esittäjän pukeutuminen tai liikkuminen ei pitäisi vaikuttaa koiran sijoitukseen näyttelyissä, jos tuomari vain pystyy helposti arvostelemaan koiran, koska eihän siellä kehässä niitä ihmisiä ole tarkoitus arvostella. Mutta syy siihen, että kiinnitin nyt huomiota näin paljon esittäjiin on siinä, että yksi kaverini on tässä tämän kesän aikana yrittänyt aina välillä koulia minusta parempaa esittäjää kehään ja hän on juuri painottanut handlerin pukeutumisen ja liikkumisen vaikutusta koiraan.

Mutta oli kyseisissä näyttelyissä koirat esittäjineen todella upean näköisiä! Niin kuin aina näyttelyissä, kun pistetään parastaan menemään.

Katseltiin Taikan kanssa tietokoneelta maailman voittaja näyttelyitä syöden yhdessä karviaisia.
Ja karviaisia Taika rakastaa niin, että kuola oikein valuu!

Tuliaiset messukeskuksesta kotiin olivat minulle kassi ja koirille uusi peti. Kassissa on tietysti villakoiran kuva ja peti on kätevästi hieman kosteutta hylkivää ja vetoketjuja löytyi joka puolelta, että pystyn tarvittaessa jopa pesemään koko pedin kuoret.

 

Viivi testaamassa uutta petiään, hyväksynnän taisi peti saada.
Kuvassa oikealla tuolin selkänojalla roikkuva kassi on toinen tulijaiseni.

Huh hellettä!

Kyllä nyt on tosiaan tarjennut, kun mittari on ollut päälle kahden kymmenen asteen jo usean viikon ja nyt kun tämä helle huipentui näihin yli kolmenkymmenen asteen lämpötiloihin. Ja valitettavasti aurinko paistaa melkein koko päivän asuntoomme niin, että vaikka verhot ovat koko päivän kiinni, niin sisällä saattaa illalla olla yli kolmekymmentä astetta lämmintä! Onneksi kerkesin viime viikolla ostamaan meille sellaisen tuulettimen (tuulettimet siis loppuivat kaupoista kesken, ainakin meidän kaupungissa), että saa hieman oloa viilennettyä itseltä ja varsinkin koirilta.

Kovasti tekisi mieli leikata kaljuiksi nyt myös Enni ja Viivi, mutta kun en sitten raaski, kun kuitenkin haluaisin mennä vielä näyttelyihin… Ja eivät nämä helteet nyt kuitenkaan enää kauaa varmastikaan kestä.

Olen ollut kesäloman jälkeen jo nyt toista viikkoa töissä ja en valitettavasti ole kerennyt uimaan koirien kanssa, että saisi niin heidän oloa hieman helpotettua. Mutta kesälomalla meillä koirat uivat ja paljon! Tässä vielä kuva viimeiseltä loma viikolta, kun koirat olivat käyneet uimassa ja kuivattelivat hieman itseään, ennen sisälle menoa. Seuraava päivä olikin sitten pesupäivä.

Muistakaahan kaikki pitää koiranne viileinä näin kamalina helle jaksoina! Märät (ja pakastetut) pyyhkeet ovat hyviä siihen ja tietysti ne eläintarvikekaupoissa myytävät viilennystakit ja – alustat. Viilentävä suihku on myös tehokas, mutta ei välttämättä niin käytännöllinen isoturkkisten koirien kanssa.