Ylöjärven agilitykisat

Meillä on Ennin kanssa jatkossa tiedossa lisää, lisää, lisää ja vielä kerran lisää treenaamista kepeissä ja putkissa. Kävimme tänään taas suorittamassa kaksi niin hienoa vitos rataa, toisessa kieltäytyminen putkelta ja toisella radalla juostiin sitten keppien ohi ja vauhdilla. Tuo putken kieltäytyminen toisella radalla oli osittain minunkin syytä, sillä minun pasmat menivät edeltävän putken jälkeen sekasin ja unohdin vaihtaa puolta ennen pituutta, vaikka tiesin että Enni ei mene putkeen jos olen sillä puolen...

Kepit onneksi olen saanut Ennille opetettua omalla pihalla harjan varsien kanssa niin, että se osaa ne jo (jos häntä huvittaa) pujotella, kun näytän oikean aloitus kohdan. Kisoissa vielä olen kädelläni kepit ohjannut, koska en ihan vielä luota koiraan. Mutta nyt selvästi pitää opettaa Enni itse hakemaan kepit, ettei se jatkossa enää juoksisi koko keppirivistön vasemmalta puolelta ohi, kun yritän saada sitä hallintaan ennen keppejä tuloksetta... :D

No putkia kävinkin jo tällä viikolla kentällä treenaamassa ja siellä nakkien voimalla putket menivätkin täydellisesti jopa ihan oudoistakin kulmista. Mutta tämän päiväisissä kisoissa taas jo heti ensimmäiselle putkelle Enni meni hieman hitaasti mietiskellen, että mennäkkö vaiko ei. Jatkossa pitää siis vain treeneissä muistaa laittaa putken poistulo päähän odottamaan nameja, että oppii putken olevan hieno asia.

No hyvä päivä oli siltin, vaikka kilpailukirjassa onkin edelleen vain se yksi LUVA, emmeköhän me vielä joskus saada ne loputkin, kun jaksetaan vain treenata ja treenata.

Ai niin ja Ennille pitää opettaa myös se, että ei saa poistua kesken ratasuorituksen istumaan ventovieraiden ihmisten syliin, meinasi meinaan tänäänkin tehdä sen!

Sukulaisia tapaamaassa

Maanantaina pakkasin koirat autoon ja nappasin mukaan Viivin pennun Sepon (Aigerillan Victor) ja hänen omistajansa ja suuntasimme auton kohti Urjalaa, missä Sepon veli Konsta (Aigerillan Vilperi) oli lomailemassa perheensä kanssa.

Ja oi, että kun koirilla tuntui olevan kivaa kun pääsivät juoksentelemaan vapaana ja uimaan mökkimaisemissa. Kaikki kuusi koiraa: Viivi, Taika, Enni, Seppo, Konsta ja Carlos (Carlos on Konstan perheen toinen koira, joka on harmaa keskikokoinen villakoira) tulivat hyvin toimeen keskenään, mitä nyt Konsta rakastui täysin Taikaan, jolta ei vasta rakkautta herunut sitten tippaakaan!

Ai niin, ja tällä reissulla Viivi yllätti minut täysin ja nouti vedestä kelluvaa lelua monta kertaa! Viivi siis ei ole eläessään ikinä ennen noutanut mitään, juoksee kyllä perään, mutta takaisin ei ikinä tuo. Hassu tuo koira, kun se on muutenkin tässä tämän kesän aikana näyttänyt pitävän vedessä oleskelusta ja tykkää ”pyydystää” aaltoja ja pohjassa pöllyävää hiekkaa :D

Konstan ja Taikan pieni kokoero

Viivi nauttii vesileikeistä, mutta ei pesusta joka sen jälkeen aina on odottamassa ;)

pojat: Seppo, Carlos ja Konsta

Viivi yllätti ja nouti lelua vedestä!

Aigerillan Vilperi "Konsta"

Taika

 

Tiistaina sitten lähdin yksin koirieni kanssa Espooseen moikkaamaan Viivin pentua ja Enni siskoa Bellaa (Aigerillan Rebekka) ja hänen perhettään ja heidän toista koiraa isovillakoira Danaa. Espoossa koirat pääsivät sitten vapaana hieman metsässä oleskelemaan, kun oli niin kuuma, etteivät jaksaneet juosta.

Aigerillan Rebekka "Bella"

Viivi-mamma ja siskokset Enni ja Bella
Kuva: Jonna O.

Dana, Bella, Enni, Viivi ja Taika
Kuva: Jonna O.

Hienoja reissuja molemmat ja totta kai oli hienoa nähdä ja päästä juttelemaan näiden koirien omistajien kanssa myös! Harmittaa ihan, että näiden tapaamisten välit venyvät aina vain liian pitkiksi. Bellaa olin viimeksi nähnyt yli vuosi sitten ja Konstan luovutusikäisenä, kun lähti oman perheensä luokse!

Agipitsi

Olimme Ennin kanssa tänään agilitykisoissa (agipitsi) Raumalla ja osallistuimme kahteen rataan: agility ja hyppy ja molemmilta tuli yksi harmittava kieltäytyminen. Jos noita kieltäytymisiä ei oteta huomioon, niin muuten radat menivät todella hyvin, hieman ehkä hyppyradalla olisi Ennillä saanut olla enemmän vauhtia...

No sen jälkeen, kun radat oli kahlattu läpi, päätimme lähteä kaverin kanssa uittamaan koiria ja voi, että kun koirilla oli kivaa!

Viivillä oli hauskaa, kun yritti kaivaa pohjasta jotain tai ottaa aaltoja kiinni ?
ihan ei päästy ymmärrykseen mitä yritti :D

koko porukka

..taika kerkes ohi kameran...

Agilitykisat Tampereella

Kävimme eilen (14.7.2014) Ennin kanssa tosiaan agilitykisoissa Tampereella ja osallistuimme kaikkiin kolmeen agilityratoihin. Sijoituimme A-radalla 5., B-radalla 6. ja c-radalla 4. ja A-radalta saatiin LUVA!

Kiplailukirjaan enimmäinen merkintä!

Todella tyytyväinen olen Enniin, hienosti jaksoi kolme rataa suorittaa, B- ja C-radoilla tulleet yhdet virheet olivat molemmat minun omia mokia… Kontakti virhe tuli, kun Enni hyppäsi puomilta pois, ja se olisi ollut estettävissä minun sanoillani, mutta jotenkin vain ”unohtui” siinä, vaikka tiedän, että Enni hyppää helposti yli kontaktin. Ja c-radalla yksi kieltäytyminen putkesta, koska itse käänsin omaa meno suuntaa jo aivan liian aikaisin, olisi pitänyt vain maltaa odottaa että Enni menee putkeen kunnolla, ennen kuin alan itse liikkua kohti seuraavaa estettä. No ehkä minäkin vielä jonain päivänä opin, että miten kuuluu koiraa radalla ohjata :D

Kävimme välillä aina ihastelemassa vieressä olevia maisemia ja otettiin muutama kuva:

 

Epäonninen ja kallis trimmaus

Tosiaan pesin ja trimmasin kaverini kahta villakoiraa viikonloppuna ja trimmeri ja sakset molemmat menivät toimintakyvyttömiksi!

Koira potkasi trimmerin lattialle ja se meni halki ja sakset pääsivät sitten myös kädestä tippumaan lattialle, eivätkä sen jälkeen enää leikanneet…

Ei siinä sitten auttanut muu, kun ostaa ensimmäinen vastaan tuleva trimmeri, joka oli nyt osterin golden a5 kaksi tehoinen (viimeksi oli osterin yksi tehoinen) ja tilasin petenkoiratarvikkeesta Roseline:n 88080 trimmisakset.

Toimitus oli muuten todella nopeaa, tilasin sunnuntai iltana ja tilaus oli jo tiistaina noudettavana postin pakettiautomaatista! Nyt vain pitäisi saada aikaiseksi pestyä joku koirista, että saisin kokeiltua kuinka sakset toimii, mutta kun nyt on niin kovin kuumaa, ajatuskin föönin kanssa hikoilemisesta…hui! Hiki on jo valmiiksi.

Loppuun vielä: Taika ihmettelee <3

Nyt loppu turha vahtiminen!

Taikalla on tullut tässä uudessa asunnossa paha tapa istua sohvalla ja katsella ikkunasta ulos, eikä siinä mitään, mutta kun se ilmoittaa kaikista liikkeistä pihalla! Todella ikävää herätä vapaapäivänä kuuden aikaan siihen, että Taika ilmoittaa, että naapuri lähtee töihin tai että lintu lentää pihalla…


Olen tässä jo jonkin aikaa pistänyt sälekaihtimet aina kiinni, kun olen lähtenyt töihin, mutta se tekee asunnosta niin kovin pimeän. Mietin myös, että jos alempien ikkunoiden yläpuolelle olisi asentanut verhotangon ja laittanut verhot näkösuojaksi. Mutta siitä olisi saattanut tulla hieman hölmön näköinen, kun minulla on kuitenkin nuo sälekaihtimet tuossa ikkunoiden päällä.
Mutta tänään sitten onneksi löysin ratkaisun Jyskistä, meinaan ostin ikkunakalvoa! Kalvo, joka estää näkyvyyden, mutta päästää valon silti sisälle, täydellinen ratkaisu siis.

enää ei sohvalta istuen näe naapureita

peitin näkyvyyden myös ovesta.

Tulokseen olen ihan tyytyväinen jasuurempia ilmakupliakaan en saanut kalvon alle jäämään. Saas nyt nähdä sitten, että kuinka tämä toimii meillä ja onneksi tuo kalvo on sitten helppo myös poistaa jos siihen jossain vaiheessa kyllästyy.

Hieman kyllä naurattaa, että peitän näkyvyyden ulos koirien takia, mutta en halua että ne haukkuu tällä koko päivää sitten, kun laumassa kuitenkin helposti lähtee muutkin mukaan, vaikka haukkumisen syystä ei välttämättä olekaan tietoa.