Taika pipi & karvakorvien hierontaa

Taika sai viime viikolla pissatulehduksen ja vielä aika pahan sellaisen. Huomasin kyllä jo aamulla Taikan levottoman ja omituisen käytöksen, mutta vasta illalla huomasin, että reppana pissasi verta! Kuumetta ei onneksi ollut, joten päätin odottaa seuraavaan aamuun ja soittaa sitten lääkärille. Pissatulehdus oli niin raju, että lääkäri päätti antaa Taikalle kipulääkettä piikillä ihonalle, ennen kuin edes pissanäytettä oli tutkittu.
Nyt onneksi antibiootti on tehonnut ja oireet ovat tipotiessään! Toivottavasti tämä oli nyt tässä, eikä tulehdus enää uusi.

Ja näin minun kesälomani kunniaksi kaikki koirat pääsivät hierojalle! Taikaa nyt käsitellään vähän väliä, kun aina menee se selkä jumiin, mutta nyt pääsi myös nämä agility harrastajat käsittelyyn. Ennillä oli vain pientä jumitusta lapaluiden seudulla, joka on ihan ymmärrettävää hyppyjä hyppiessään ja Viivistäkään ei löytynyt mitään suurempia jumeja.

Nyt siis selvisi, että Viivin innottomuus agility radalla ei johdu mistään jumissa olevasta lihaksesta, vaan kyllästymisestä :D Ehkä siis on nyt parempi, että Viivistä ei tehdä sittenkään agilitykoiraa, vaan se saa tulla vain silloin tällöin mukaan treenikentille ja pienesti vain jotain. Olenhan minä jo tiennyt Viivin luonteesta sen, että sitä ei jaksa kiinnostaa mikään asia kovinkaan kauaa, mutta halusin nyt vielä vain kokeilla, että jos sitä sittenkin kiinnostaisi.

No, mutta onneksi minulla on Enni, jonka kanssa treenata, kun se ei ainakaan tunnu väsyvän ei sitten millään, onneksi!

Juhannus ja Ennin ekat agilitykisat

Kävimme tänään Ennin kanssa Liedossa TSAU:n hallilla ensimmäisissä agilitykisoissa tuloksella: agilityrata hylättynä ja hyppyrata suoritettiin yhdellä kieltäytymisellä ja sijoituimme neljänsiksi!

Agilityrata meni pieleen hiukan yli puolessavälissä, kun yhdessä hypyssä missä Ennin olisi pitänyt hypätä pois minusta päin ja kiertää toinen siiveke takaisin minun luokseni, koira päättikin hypätä hypyn yli uudestaan minun luokseni. No, sen jälkeen varmaan itse reagoin asiaan niin, että koirakin alkoi tekemään omiaan. Toinen vastaava hyppy suoritettiin samalla tavalla (Enni hyppäsi edestakaisin) ja sitten keinulla Enni hyppäsi pois kesken kaiken. Ja ai niin, ehti se Enni käydä yhden ratatyöntekijän sylissäkin kesken matkan! Puomille olimme menossa, mutta yhtäkkiä Enni päätikin kääntyä ympäri ja hypätä radan vieressä istuvan pojan syliin…

Hyppyrata meni huomattavasti meiltä paremmin, Enni kieltäytyi vain kerran yhdestä putkesta ja en tiedä sitten johtuiko tuo ensimmäisenä olevan agilityradan tulos siitä, että Ennillä oli hieman liikaa virtaa ja kohelsi menemään, vai sitten omasta taidottomuudesta/huolimattomuudesta ohjauksessa. Harmi kun en älynnyt antaa puhelinta kaverille, että hän olisi kuvannut radan, toki se olisi ollut aika haasteellista, kun menimme radalle peräkanaa…

Mutta tyytyväinen olen päivään ja Enniin! Ensi viikolla pääsee taas treeneihin, kun juoksut ovat vihdoin selätetty tältä erää! Treenattavaa meillä onkin: kepit pitäisi opetella menemään ilman minun käsiohjausta ja näemmä nuo hypyt minusta poispäin ja sen jälkeen siivekkeen kiertäminen on meillä haaste ja keinu.

Ostin kisoista Ennille ja Taikalle merinovillafrotee takit, kun Taika tuntuu niin helposti palelevan ja Enni tarvitsi jotain lämmikettä agility suoritustensa jälkeen, kun varsinkin tänään oli todella kylmä ja sateinen päivä (mukana oli vain viilennystakki, jota ei jostain syystä tänä juhannuksena tarvittu). Takit ovat minusta ihanan malliset, kun ne tulevat hyvin takajalkojen päälle ja myös kaula pysyy lämpimänä. Uskon, että näitä takkeja tulee käytettyä Enninkin päällä myös muualla, kuin vain agilitykentillä. Toinen vaihtoehtona olisi ollut fleecemantteli, mutta se sai jäädä ostamatta sen sähköisyyden takia ja kun kumpikaan materiaali ei kuitenkaan suojaa tuulelta ja sateelta, niin sen päälle tulee kuitenkin laittaa pahoilla keleillä vielä sadetakki. 

Enni ja merinovillafrotee takki

Taika ja merinovillafrotee takki

Uudet merinovillafrotee takit

Juhannuksen kunniaksi pikainen piipahdus mökillä

Ai niin, kävimme Viivin kanssa Rauman Käyttö- ja Seurakoirat ry:n järjestämissä epävirallisissa agilitykilpailuissa keskiviikko iltana ja voi huhu! Viivillä on tainnut tulla Ennin juoksujen aikana agility kiintiö täyteen tältä erää (kolmet treenit, yhdet viralliset kisat ja yhdet epikset). Viivi oli jo viime viikolla treeneissä ns. taivaanrannan maalari, haahuili pitkin kenttää omien mieltymysten mukaan ja esteitä suoritti yksi kerrallaan pienen tauon aina pitäen välissä ja valitettavasti sama meno jatkui siis epiksissäkin. Kuun vaihteessa on varattu aika hierojalta, joka käy läpi kaikki koirani, saas nähdä löytyykö sieltä syy Viivin haluttomuuteen agilitya kohtaan, vai onko nyt vain kyse ns. kyllästymisestä…



Lisätty Ennistä muutama kuva Juhannuskisoista:

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Viivin agility

Kävimme tiistaina 3.6. Viivin kanssa ensimmäistä kertaa elämässämme virallisissa agilitykilpailuissa! Näihin kisoihin piti osallistua tosiaan Ennin kanssa, mutta ne ärsyttävät juoksut pilasi sen suunnitelman, mutta onneksi koiran vaihto sopi kisajärjestäjille mainiosti.

Suoritimme agilityradan hyväksytysti, 20 virhepisteellä, mutta sitten hyppyradalla Viivi hyppäsi renkaan väärin päin ja hylättyhän siitä napsahti. Mutta todella tyytyväinen olen siihen, että edes toinen ja minusta jopa vaikeampi rata saatiin suoritettua hyväksytysti! Minua jännitti ihan kamalasti, että osaanko ohjata koiraa oikein ja muistanko miten rata menee ja Viivi tosiaan on käynyt ohjatuissa agility treeneissä viimeksi vuonna 2010 (?) ja sitten viime viikolla oli yhden treenit :D

Viivin kilpailukirja ja ensimmäiset kisa tulokset

Viivi siis saa tuurata Enniä nyt sen juoksujen ajan minun kanssa treenikentällä, mutta saas nähdä että raaskinko sitä jättää enää kotiin, kun se selvästi osaa ja pitää agilitysta – ilmeisesti loppukesä menee sitten kahden koiran kanssa treenatessa.