Kyläilyä Porissa

Kävimme tänään Viivi ja Taikan kanssa Porissa tapaamassa Viivin pentuja Nipsua ja Akua, jotka ovat Ennin täysveljiä. Enni jäi valitettavasti kotiin, kun se päätti juuri nyt sopivasti aloittaa juoksunsa joita olen tässä odottanut helmikuusta lähtien.

Enni joutui siis heti vähintään kolmen viikon tauolle agilitysta ja ensimmäiset agility kisat, jonne Ennin olen ilmoittanut jäävät nyt myös väliin, harmi. Nyt on kovasti mietinnässä, että poistanko Enniltä syksymmällä sitten kokonaan kohdun pois, sillä kun ne häiritsevät kovasti nyt harrastustoimintaa!

Mutta oi että on hienoa kun kaikki koirat tulivat taas tänään niin hyvin keskenään toimeen, vaikka kumpikaan veljeksistä ei ole edes leikattuja. Ja Akun piha on niin ihanan iso ja hieno, että siellä koirat vähän pääsivät sitten vielä juoksentelemaan. Harmi vain, että tämä suomen kesä on näin ihana ja tänään oli kovin kylmä päivä, että ulkona ei oikein tarjennut olla.

Tässä vielä kuvat koko porukasta:

Aigerillan Romulus "Nipsu", Aigerillan Rikhard "Aku",
Sinisimpukan Lapintaiga "Taika" & Sinisimpukan Ulrika "Viivi"

Uimassa

Kävimme tänään uimassa meressä koirien kanssa, tai no koirat ui, minä vain vähän kahlasin. Seurana meillä oli kaverini ja hänen Salli koiransa, joka selvästi otti tehtäväkseen vahtia, että yksikään villakoira ei pääse hukkumaan, niin tarkkana ui minun koirieni rinnalla kokoajan.

Itse en ole montaa kertaa koiriani käynyt uittamassa, mutta reippaasti tänään kuumana kesäpäivänä ensin Viivi ja sitten muut perässä menivät rantaveteen kahlaamaan. Enni oli ainut koiristani, ketä ui vedessä luokseni kun lähdin kahlaamaan, muut tulivat vain niin pitkälle, että jalat ylettyi vielä pohjaan. Toki kannoin kyllä Viivin ja Taikan sen verran veteen pidemmälle, että saivat vähän kokea uimistakin ja pääsivät kastumaan kunnolla (ja viilenemään).

Tässä muutamia kuvia koirista:

Enni ja Salli. Kuva: Sanna Rauhala

Taika ja Salli. Kuva: Sanna Rauhala

Viivi ja Salli. Kuva: Sanna Rauhala

Villakarvat kalliolla. Kuva: Sanna Rauhala

Taikan synttärit & Rauma Show

Taika täyttää tänään 7v!

Taika 7v

Valitettavasti Taika joutui viettämään synttäreitään yksin kotona, koska lähdin Viivin ja Ennin kanssa Rauma Shown. No kävimme tietysti sitten lenkillä Taikan kanssa ihan vain kahdestaan näyttelyiden jälkeen.

Tuomarina Raumalla meillä oli Harto Stockmari ja hän antoi Ennille hylätyn ja Viiville VAL/ERI1, SA, PN2

Ennin arvostelu:
Narttumainen kokonaisuus, oikeat mittasuhteet, hyvä pää, värjäytyneet silmänaluset, toivoisin leveämmän alaleuan. Hyvä kaula, etuasentoiset lavat. Runko saisi olla tilavampi ja rintakehä pidempi. Hyvä hännänkiinnitys, hyvä takaosa. Pehmeä karva, haalistunut väri. Ystävällinen käytös. Liikkuu hyvin sivulta. Palkintosija purennasta johtuen, toinen alakulmahammas ei tule riittävästi ulos.

Viivin arvostelu:
Narttumainen kokonaisuus. Oikeat pään mittasuhteet. Hyvä purenta, hyvä ylälinja, tilava runko. Hyvä takaosa ja hännän kiinnitys. Tiheä karva. Liikkuu hyvin.

Viivi

Enni

Enni

Esitin myös kaverini kääpiövillakoiran Lilin ja saimme hänelle hienosti AVO/ERI3. Olen todella iloinen siitä, että sain ns. vieraan koiran kulkemaan kanssani niin nätisti ja tuomari ei antanut trimmin häiritä silmää.

Lili

Sadepäivä

On se vaan välillä niin hienoa kävellä koirien kanssa kaatosateessa, siinä on niin sellainen hieno oma tunnelmansa. Ja varsinkin näin keväällä, kun kävellessä huomaa oikein, kuinka luonto saa vettä ja kaikki alkaa vihertää!

Ainut miinus vesisateessa on sen jälkeinen kotiin paluu, kun koirat ovat aivan märkiä ja kurassa. Ja harmikseni tai onnekseni, miten sen nyt ottaa minun koirani eivät ymmärrä että märällä ilmalla voisi kulkea nätimmin… Näillä ilmoilla tekisi siis mieli leikata kaikilta koirilta karvat samalla tavalla pois kun Taikalla on leikattu, mutta kun en sitten kuitenkaan raaski, ainakaan Viivin karvoihin koskea.

Vesisateessa ei jalat kastu

Taika ja Viivi leikkimässä lampaita, eli syömässä uutta ruohoa

Luonto vihertää vesisateessa

myös maa vihretää!

Aamulla ulkona ei selvästi ollut kivaa; äkkiä vain pissalle ja heti takaisin sisälle

Sain viime viikolla ostettua koirille vihdoin uudet nahkahihnat, kun vanhat tuntuivat olevan liian lyhyitä. Nämä vanhat hihnat siis ovat olleet vain n.120cm pitkiä ja 8mm leveitä Hurtan näyttelyhihnoja, idealla että pystyn hallitsemaan koiria paremmin.

Nyt sitten ostin kaikille koirille Jokken 180cm pitkän ja 14mm leveän hihnan, ainut että Enni joutui tyytymään ruskeaan, kun mustia ei ollut kuin enää kaksi jäljellä.

Hihnat ovat nyt ihanan pitkät mm. tilanteissa, missä koira haluaa mennä puskaan/ojaan tarpeilleen, mutta valitettavasti itsellä on vielä kauhea opettelu niin pitkiin hihnoihin, kun tuntuu että ne menee kokoajan solmuun. No kai tämä on vain tottumiskysymys ja ajan kanssa totun ja opin käyttämään hihnoja ja lenkit alkavat sujuta taas entiseen malliin :P

uudet pidemmät hihnat

Ja vielä mainittakoon, että ostin koirille nimenomaan rasvanahka taluttimet. Itse kyselin netin keskustelu palstoilta, että onko rasvanahka vai päällystenahka parempi vaihtoehto, mutta en saanut oikein vastausta. Eläinkaupassa myyjä sitten kertoi minulle, että rasvanahka talutin kestää yleensä oikein hyvin koiran koko eliniän, jos sitä edes joskus muistaa vähän rasvata ja hihnan ainut miinus puoli on se, että se saattaa venyä hieman käytössä.

Kun taas niissä päällystenahkahihnoissa, joissa on yleensä sisällä joku naru tai nauha estämässä nahan venymistä, on sellainen ongelma, että se päällystenahka ei kestä kulutusta yhtä hyvin kun rasvanahka ja se kuluu helpommin puhki.

Ja tietysti hihnoissa on oltava se BGB-lukko! Minulla on yksi hihna missä on sellainen pistoolilukko ja kyllä se vaan onnistuu aina välillä itsensä omatoimisesti avaamaan. Onneksi minun koirani eivät ole karkaavaa sorttia ja huomaan hihnan aukeamisen vain siitä kun se alkaa laahata maata pisin.